Irlannin meri taas, Milford Haven

Toissayönä kello kaksi nolla nolla startattiin Kilmorequaysta. Lähtöaika määräytyi siten, että päästiin satamasta yläveden aikaan, saataisiin myötävirta Irlannin meren (tai ehkä jo Atlantin reunan) yli 60 mailia kaakkoon. Muutama tunti yöllä koneella ja genualla, kunnes aamun tunteina virisi kymmenen metrin länsilounainen tuuli. Katariina sai kovaa kyytiä jo isoissa valtameren aalloissa.

Englannin niemenkärkeä lähestyttäessä tuuli hieman hiljeni, mutta meri muuttui mitä ihmeellisemmäksi. Vielä oli myötävirta ja tuuli, meri vain tuli erittäin sekavaksi ja vene hyppeli pystyaallolta toiselle. Aivan Milfor Havenin leveällä suusaukolla virta jo kääntyi ja mylläkkäaallot pyörittivät Katariinaa minkä kerkesivät. Ja tietysti samaan aikaan suuaukolle tuli tankkeri ja lisäksi vielä vuorolaiva Irlannin puolelta.

No, selvittiinhän siitä tietenkin. Milford Haveenin ison tankkerisataman kupeessa keskelle kaupunkia on sulkuporttien takana iso marina, johon iltapäivällä kiinnityimme. Katselin säitä ja päätimme siirtyä illalla odotusponttooniin meren puolelle takaisin. Määränpäänä Padstowin kaupunki 70 mailia etelään.

Unien ja kauppareissun jälkeen sulkuporttien ollessa auki, starttasimme koneen siirtyäksemme merelle. Koneen normaalissa satamatsekkauksessa olin tyhjentänyt pienen vesitipan suodattimesta ja startatessa kone kävi hieman ja sitten sammui – eikä sitten lähtenyt käyntiin. Illalla tehtiin vielä kaikki konstit, mutta kone ei saanut dieseliä.

Sääikkuna olisi ollut auki vielä tiistaihin iltapäivään. Heti aamulla suodatinten vaihto, läheisen chandlerin lainakanistereiden ja sähköpumpun avulla tankin tyhjennys ja putsaus (oli puhdas) käsiliplatus dieselpumpusta, eikä aine kulkenut. Lopulta pyysin Windjammer-chandlerista miehen katsomaan probleemaa. Itse olin tehnyt kaikki, mitä osasin. Imupumpun kanssa laitoimme dieselin koneelle asti, mutta startatessa aine ei enää liikkunut.

Nyt tutustutaan tähän osaan Englantia useita päiviä. Dieselpumppu oli kulkenut tiensä päähän ja meni uusiksi, varaosia ei saa. Pumpun pitäisi tulla tänään. Asennus on helppoa, kaksi pulttia vain kiinni. Pahaksi onneksi myös sääikkuna meni kiinni: Odotettavissa vastatuulia ensi maanantaille asti. Toissapäivän kokemusten myötä vastatuuli ja vastavirrat eivät ole liikkumista varten näillä vesillä.

___

Pumppu tuli ja Andrew sanoi, että laita se paikalleen, näithän miten se purettiin. Iltapäivän aherruksen jälkeen kone hyrrää. Sitten ei muuta kuin kassan kautta takaisin veneelle. Keli on ollut hyvä tänään, nimittäin sisäremonttia ajatellen. Pientä sadetta koko päivän. Harmittaa, että jäätiin nyt tänne. Paikka on ihan ok, mutta mukavamman näköisiä kyliä varmaan Englannista löytyy.

Huomenna käydään vuokra-autolla Eastleighissä puhelinkaupoilla. Suunnitelmat muuttuvat päivien myötä. Ensi viikon alku lupaa pohjoisen puoleisia tuulia ja tarkoitus on skipata Falmout ja edetä hieman pitemmälle. Ei kuitenkaan vielä suoraan Espanjaan.

Vielä pieni tilasto. Maileja on kertynyt n. pari tuhatta. Matka Caledonian kanavan kautta Brestin kärkeen on neljä sataa mailia pitempi kuin suora reitti Kielin kanavan kautta. Kieleissä on myös sulkuja 27 vähemmän. Palopäälle tiedoksi, kipparin opiskelut alkavat vasta huomenna.

Milford Havenin marina

Marina ja yläkaupunki.

Näkymä lahdelle

Pääkatu itään

Tänään on sateinen päivä Milford Havenissa. Pääkätu länteen.

Sundowner aurinkoisessa istumalaatikossa palmurannalla.

Advertisement

Kilmore Quay

Pysähtymispaikaksi valikoitui Kilmore Quay. Matkaa taittui viitisenkymentä mailia, aina välillä purjeita nostaen. Tuo hylje tervehti Katariinaa sen kiinnittäessä köysiä laituriin. Kylässä on vielä jäljellä aitoa irlantilaista meininkiä, vaikka turisteja luonnollisesti tällä pittoreskillä niemellä viliseekin.

Illalla huomasin yhtäkkiä, nythän voisi käydä Irkkupubissa. Varsinaisesti sellaisessa ei vielä ole käytykään. Niinpä nautimme Kehoe”s pubissa aidot irlantilaiset lageroluet, tuopit Calsbergiä.

Vielä tänään illasuussa on tarkoitus startata virtojen ja tuulien myötä 60 mailia Englannin puolelle. Land”s Endin kärkee pitää saada oikea tuloaika, eikä tuo 130 mailia ole helppo yhyttää sopivasti. Matka siis jaetaan pariin legiin.

Mitäs täällä tapahtuu?

Kilmore Quay on vilkas kalastussatama.

Kilmore Quay

Kirkkokatu.

Matkalla Arklowista Wexfordiin klo 13,35 UTC

Sää on normalisoitunut näillä leveysasteilla. Matalapaineita pyörii Irlannin meren eteläosissa. Tosin ilma on selkeä eikä sadetta ole tullut kuin öisin. Myös lämpötila on siedettävä hieman alle parikymmentä astetta. Jyskytämme Irlannin rannikkoa etelään solmun vastavirrassa. parin tunnin kuluttua sen pitäisi kääntyä myötäiseksi.

Matalapaineet ja niiden nopea liike tekevät tuulista hyvin vaihtelevia. Siihen kun lisätään 2-4 solmun virrat edestakaisin, ei ole ihme, että täällä on hankala matkata. Veneitä on harvakseltaan liikkeellä, mutta kuitenkin muutama vene aina päivittäin tulee ja menee satamissa. Nyt merellä on ruhkaa, näkyy yhteensä viisi venettä meidän lisäksemme.

Howthista, joka siis sijaitsee kymmenisen kilometriä Dublinista koilliseen, tulimme konegenualla 40 mailia kuudessa tunnissa paikkaan nimeltä Arklow. Virta oli myötä. Paikasta ei ollut tietoa ja hieraisimme silmiämme aallonmurtajaa lähestyessämme: kuinka entinen Viro voi olla täällä Irlannissa.

Aallonmurtaja remontissa, harmaata hylättyä betonirakennusta, muutama korkea piippu ja ruskeaa vettä. No, paikkakunta osoittautui huomattavasti ensivaikutelmaa mukavammaksi. Ajoimme jokirannan laituriin, emme satamapoteroon, joka oli tehty EU-projektina hylätylle teollisuusalueelle.

Tarkemmin tarkasteltuna ympärillä oli Marina-Village, vieressä suuri ostoskeskus (Dunnes), Aldi ja kaupunginkeskustaan vain kaarisillan ylittävä katu. Ja yhden pääkadun kaupunkikin osoittautui erittäin viehättäväksi pikkupaikaksi.

Kun kiinnityimme laituriin, katselin, että toinen paikalla olevista veneistä oli tutun näköinen. Ja kuinka ollakaan, se oli Invernesin sisääntulossa tapaamamme ruotsalainen Lady Bird. Andersilla ja Beritillä on erilainen matkasuunnitelma, he ovat menossa Punaiselle Merelle sukeltamaan!

Perjantai-iltana he istuivat Katariina n salongissa juttelemassa ja kuulemassa Espanjan ja Portugalin rannikon satamista. Eikä siinä tietenkään vielä kaikki, Beritiin isä on suomalainen ja hän on käynyt usean kerran Jyväskylässä sukulaisissa.

Satelliittipuhelinkaupat eivät luonnollisestikaan onnistuneet. Malli oli yhtä pykälää omaa puhelintamme vanhempi. Onneksi P. Kotiaho tarkasti laitteen jo Suomessa. Koetamme saada asian hoidettua Englannissa. Sääikkunat vain eivät aukene ja anna sopivaa aukkoa tuolle puolentoista sadan mailin matkalle.

Katariinan seuraava kohde illemmalla on joko Rosslare, Wexford tai Kilmore Quay,( Viimemainittu kiinnostaa eniten, koska itse herra K. on kiertänyt maailmaa, erityisesti wc-tiloja, aika tavalla.) Jostain näistä starttaamme sitten sopivien tuulien matkassa Englannin lounaiskärkeen Falmouthiin.

PS: Jos joku on kiinnostunut miehistöpaikasta Biskajan lahden ylityksellä, yhteyttä voi ottaa kippariin.

Arklowin vanha pääkatu.

Arklowin uusi pääkatu.

Kolme päivää purjehduskoulussa

Tänään söimme herkullinen lohilounaan Katariinan kapyysissa. Sinikka oli hankkinut paikallisista kalakaupoista, joita on muuten pitkä rivillinen satamassa, marinoituja lohimedaljonkeja ja muuta örkkitavaraa.

Toisella meistä on ollut ilemeisesti viime viikon aikana hieman flunssaa vaiko stressin poistoa. Tänä aamuna kuitenkin olo oli sellainen, että otin Howthin kartan ja päätin vaellelle puuttuvat kaksi tuntia paikallisia reittejä. Ne jäivät puuttumaan viimekerrasta, kun olimme Dublinissa ja kävimme täällä kulkemassa puolentoista tunnin jyrkännevaelluksen. Olipa virkistävää reippailua.

Eilen kipparilla oli yhden laskun maksamisen ja satelliittipuhelimen oston puuhapäivä. Siis siihen meni koko päivä. Sinikka kulki tuon ajan Dublinissa. Aikoinaan käytettynä ostettu Iridium-satelliittipuhelinKIN on toiminut hieman kangerrellen ja päätin ostaa uuden käytetyn – Nurmeksesta. Savantumin Pentti Kotiaho on konsultoinut ja auttanut loistavasti asiassa.

Howthin Yachtclupi on Irlannin purjehdusurheilun keskus ja laituripaikkamme perän takana on slipi, josta kaksi kertaa päivässä (välissä evästauko) lasketaan optareita, 420:siä, ja lasereita useita kymmeniä purjehdusoppiin. Purjehtijat ovat iältään 7-12- vuotiaita. Harkat purjehditaan tässä satama-altaassa. Valmentajat huutavat ohjeita, veneet törmäilevät ja tohina on melkoista.

Sää on pääasiassa pilvipoutaista. Tuulet vain pysyvät sitkeästi etelän puolella. Nyt sringiaikaan Irlannin merellä vuorovesivirrat ovat 3-4 solmua, joten matka ei etene. Tässä joku hieman ihmetteli nopeaa etenemistä, mutta matkaa tehdään hieman etupainotteisesti, jotta on sitten varaa odotella hyviä kelejä. Huomenna näyttäisi olevan virta- ja tuuli-ikkuna puolen päivän matkaa. Tavoitteena on 40 mailin pyräys etelään.

Alla vain kaksi kuvaa. Jos joku haluaa katsoa paikkaa, googlen ukkelin voi laittaa kävelemään Howthin rantakatuja.

Ylävedellä muutama harkkavene jo harjoittelemassa. Näkymä laiturin päästä.

Sama paikka alavedellä samasta paikasta laiturin päästä kuvattuna.

Aurinkoinen Belfast

Lauantaiaamuna suuntasimme paikallisbussilla Carricfercusista puolen tunnin matkan päähän Belfastin keskustaan. Bussi kierteli muutamia asuinalueita ja ensimmäinen havainto oli, että talojen ulkopuolelle ja lyhtypylväissä liehui Englannin lippuja ja vastaavia viirejä.

Kaupungin keskusta oli vielä aamulla hiljainen. Jäimme pääkirjaston pysäkillä ja kävelimme pienen tuokion jälkeen jo vilkkaaseen keskustaan. Keskustaa voisi kuvailla vaikkapa siten, että yhtä hyvin voit kävellä Helsingissä kuin Belfastissa. Isoja katuja, valtavia ostoskeskuksia, paljon kävelykatuja, vanhoja juhlallisia rakennuksia, uutta paljon seassa, liikennettä ja vilinää.

Jo vuosia tavaksi tullutta siktsiin-suunnitelmaa noudatettiin Belfastissakin. Otettiin parin HIP-HOP-auton esitteet, bongattiin reitiltä mielenkiintoiset paikat ja käveltiin sitten koko reitti jalkaisin päivän aikana.

Ilman muuta mielenkiintoisin paikka oli kaupungin laidalla korttelit, joissa olleista levottomuuksista ennen uutisoitiin tuon tuostakin. Seinämaalaukset, ankeat kadut ja kahden eri ajatussuunnan ihmiset olivat vieläkin paikalla. Kuljimme molempien alueiden läpi. Keskellä kortteleita on nykyään ”Peace Gate”, joka on myös Hip-HOP-autojen yksi tutustumiskohde.

”Katolinen Falls Road (iir. Bóthar na bhFál) ja protestanttinen Shankill Road (iir. Bóthar na Seanchille, ”Vanhan kirkon/kirkkomaan tie”), kuuluisat gettoalueet, joiden nähtävyytenä ovat lähinnä uhkaavat poliittiset seinämaalaukset (murals, múrphictiúirí)” (Wikipedia)

Shannon streetiltä löydettiin aivan mahtava pikkuruokala, jossa söimme hyvät, mutta todella mauttomat annokset paikallisten perheiden ja eläkeläisten seassa.

Palasimme keskustaan ja istuimme pitkään Victoria-marketin vanhassa hallissa musiikkia kuunnellen. Iltapäivällä kohteena oli Titanic-korttelissa telakka-alueella valtava Titanic-museo. Neljässä kerroksessa kerrotaan erittäin monipuolisessa näyttelyssä Belfastin kehittymisestä ja sen ohella tietysti Titanicin rakentaminen ja tuho. Välillä ajettiin jopa pieni telakkakierros hissivaunuilla.

Illalla palasimme veneelle. Sunnuntaina vietettiin lepopäivää ja tehtiin pientä puhdetyötä veneellä. Säätä katseltiin vasta iltapäivällä ja se näyttikin siltä, että etelään päästäisiin maanantaihin iltapäivään asti ja sitten oli luvassa perjantaille asti etelätuulia. Vuorovedet olivat kohdallaan joko viideltä iltapäivällä tai viideltä aamulla. Viideltä iltapäivällä lähdettiin. Suunnitelmana oli ajaa kymmenen mailin päähän lahden suulle ankkuriin odottamaan aamun viittä, mutta päätimmekin jatkaa yön selkään kohti Dublinia.

Ilta koneella myötävirrassa ja luvattu 8-10 metrin itäkaakkoinen LÄMMIN tuuli alkoi hieman ennen puoltayötä. Pudottelimme seitsemää solmua etelään. Jossain vaiheessa laitettiin isoon ykkösreivi, mutta kipparin tekemän huonon solmun auetessa pudotettiin koko iso pois ja jatkettiin edelleen iloista seitsemää solmua hieman lisää aukaistulla pelkällä genoalla vauhdikkaasti eteenpäin.

Aamulla tuntia ennen satamaa virta kääntyi ja loput viisi mailia tultiin koneella pari vuotta sitten pongattuun isoon Howthin satamaan kello kahdeksan aamulla. Satamassa on kolme isoa allasta, yksi kalastusaluksille, yksi poijuissa oleville pursille ja vielä varsinainen 280 veneen Yahct Club. Matkaa kertyi 90 mailia 13,5 tunnissa.

Belfastin keskustan marketissa.

Ttanic-museon sivut ovat laivan keulan kokoiset?

Fish jo on, kohta haetaan sipsiä.

Belfast

Pari kuvaa päivän kierroksesta.

Crinan kanava ja Irlannin meri ees

Obanista Katariinan matka jatkui osittain vielä kevätvarustelun merkeissä 30 mailin päähän Ardfernin satamaan. Matkan varrella menimme parin kapean salmen läpi, joissa vuorovesivirta kupli, teki kuuluisaa ryppyvettä ja kuljetti venettä parhaimmillaan 10.6 solmua kohti määränpäätä.

Ardferniä mainostetaan alueen parhaimpana telakkasatamana ja sellainen se olikin. Saimme selville telakan sähkömiehen avustuksella, mihin katoaa jo Abrukalla havaittu hukkavirta. Paikallinen Bob soitti muutaman puhelun ja seuraavana päivänä iltapäivällä palasimme 15 mailia takaisinpäin Kilmerfordin satamaan, jossa insinööri Donald Smith tulisi keskiviikkoaamuna katsomaan ongelmaa.

Kilmerfordin marina oli hieman nuhjuinen, mutta henkilökunta ystävällistä ja auttavaista. Satamasta kävimme lähikylässä heinäkuun kuudennentoista ruokailussa paikallisessa viehättävässä pubissa. Maisemat olivat periskotlantilaisia. Nyt ilmakin oli kirkastunut ja lämmennyt kesäiseksi. Satamaan tullessa pongattiin varmaankin ensimmäinen Japanin vene kautta aikojen.

Keskiviikkona aamupäivällä herra Smith saapui ja sanoi lopulta: bingo! Talvella Volvon kylkeen asennetun uuden Mastervoltin lataussäätimeen liittyvä öljynpaineshäkkyrän sisältä löytyi säätöruuvi, joka oli jostain kumman syystä löystynyt ja antoi laturille signaalin latauksesta, jota ei lopulta sitten tullutkaan. Eli laturi kävi ja mittari ilmoitti virran kulumista. Sellaista! Vasta täältä Skotlannista löytyi oikea analyysi. Useasta Suomeen soitosta ei ollut apua. Soitot aloitettiin Matin kanssa jo Kuressaaren rännissä.

Keskiviikkona 17.7. lähdimme takaisin etelään kohti Crinan kanavaa. Pääsimme vielä viimeisessä sulutuksessa kanavaan ja ajoimme koneella parin sulun jälkeen kanavan puoleenväliin. Toivoimme kerkiävämme viiden sulun yläpuolelle, mutta jäimmekin niiden alapuolelle. Kippari kipaisi pienen juoksulenkin ja sitten syötiin loistava vuohenjuustopihviateria illalliseksi.

Aamulla aloitimme Crinan kanavan viiden ylösmenevän ja viiden alasmenevän sulun ryppään. Niin täällä kuin Caledonian kanavallakin kanavahenkilökunta oli avuliasta ja ystävällistä. Katariinassa oli Merikarhulipun sijaan nostettuna keltainen kanavalippu vasempaan saalinkiin merkiksi siitä, että tarvitsimme apua suluilla. Crinan kanavan sulut ensimmäistä ja viimeistä lukuun ottamatta ovat käsin tai oikeastaan jaloin aukaistavia. Sulkuporttien päässä on pitkä parru, jota henkilökunta sitten työntelee. Kanavassa on yhteensä 15 sulkua ja se on n.kymmenen mailia pitkä halkaisten Knapdaden ja Kintyren pitkän etelään pistävän niemimaan.

Illaksi saavuimme kanavan eteläpäähän ja siirryimme vielä seitsemän aikaan sealockin kautta odotusponttooniin meren puolelle hollantilaisen veneen kylkeen.

19.7. aamulla kello viisi starttasimme kohti Irlantia, tarkemmin siis pohjois-osaa. Aamu oli mahtava, aurinko nousi hieman usvaiselle pitkälle lahdelle. Meille tuli heti mieleen luoteis-Espanjan Riakset. Molemmin puolin kohosivat korkeat rinteet ja kokan edessä siinsi Arranin saaren mahtavan korkeat vuoret.

”Fight of Clyden” alue rommisaarten ohella on vilkasta purjehdusseutua. Katariinan matkasuunnitelmissa oli tarkoitus tehdä alkumatka Skotlannin kautta, ei niinkään jäädä tänne. Tosin ilmojen osalta Espanjaan ei nyt olekaan kiire, mutta maantielle matkaajan mieli. Skotlanti on ilman muuta erinomainen purjehduskohde. Maileja vain tulee mittariin vajaat 3000 edestakaisin Ruotsin eteläkärki kiertäen.

Koneella, välillä hieman purjehtien (isopurje nostettiin ja laskettiin useita kertoja) ja pääasiassa konepurjehtien keveässä luoteistuulessa matkaten ylitimme Irlanninmeren 85 mailia ja saavuimme illaksi koko ajan myötävirroissa Carrickfergusin marinaan kello 19.00. Paikka on marinaksi rakennettu, kymmenen kilometriä kaupungin keskustasta, fasiliteetit kohdallaan ja mikä parasta, toisen vuorokauden maksun satamassa saa ensimmäisen yön kylkiäisenä.

Tänään tutustutaan liekehtivään Belfastiin.

—————————

Käytimme alla olevan Nauticalin vuorovesitaulukon kaikki lokerot. HW (High water eli vuoroveden korkein kohta) Doverissa oli 19.7. 08.30, lähtö siis n. -3HW ja näin saimme koko matkalle myötävirrat. Doverin ylä- ja alavedet ovat kaikkien virtataulukoiden referenssilukuja. Ei sen enempää vuorovesistä.

Purjehtijan raamattu.

Kilmerfordin pubi heinäkuun kuudestoista. Kiitos Matti.

Skotlantilaisia maisemia Kilmerfodissa.

Harvinainen näky.

Kipparin ilme kertoo, että jokohan vene saataisiin kuntoon. Ja saatiin.

Crinan kanavan kapeaa osuutta.

Käsin veivattava kääntösilta Crinan kanavalla.

Sumuinen aamu viiden sulun alussa. Sulkuporttia avataan manuaalisesti.

Helteinen Caledonian kanava

Vietimme yhden kaupunkipäivän Invernessissä. Kaupungissa on osittain vanhaa skottilaista arkkitehtuuria, mutta seassa myös paljon laatikkokerrostaloja. Invernessin ilta huipentui aivan upeaan fuusiojazzkonserttiin paikallisessa pubissa. Söimme alakerrassa Esan tarjoaman maittavan illallisen ja siirryimme paikan yläkertaan, jossa 13-henkinen toinen toistaan taitavampi nuori puhallin-, kitara- ja rumputaituri loihti puolentoista tunnin sessioin, josta musiikin lehtori (eläk.) Esa Jiikin oli haltioissaan.

Olin ilmoittanut illalla sulkuvahdille, että haluamme sulutuksen ensimmäiseen neljän sulun jonoon kello kahdeksaksi. Ja niin tapahtuikin. Caledonian kanava alkaa pienellä kaivetulla osuudella ja aukeaa muutaman sulun jälkeen Loch Nessille. Ajoimme järven läpi näkemättä sitä kuuluisaa eliötä. Kaiken kaikkiaan oli hiljaisen oloista, mutta ilma helli meitä kirkkaalla auringon paisteella ja yli 20 asteen lämmöllä. Maisemat ovat jylhät, mutta siellä täällä oli ikävän näköisiä avohakkuualueita Loch Nessin rannoilta nousevien vuorien rinteillä.

Yövyimme 25 mailinpäässä, noin puolessa välissä olevassa Fort Augustuksen pikkukaupungissa. Ennen kiinnittymistä nousimme vielä viisi sulkua ylös kanavan yläjuoksulle. Paikallista herkkua Haggista (naudan sisäelimistä jauhettua ryynimakkaraa) ostimme proosallisesti kioskista, Loch Ness-olutta kaupasta ja nautimme ne sulkujen äärellä edelleen lämpimässä illassa.

Nettiä täällä on vaikea löytää tai sitten se maksaa kymmenen euroa puoli tuntia. Erilaisten sattumusten jälkeen liityimme Esan kanssa vierailijajäseniksi Royal British Legioonaan ja saimme pääkadun varrella kerhotalossa ilmaisen nettiyhteyden ja oivaa paikallista wiskiä (tosin omalla kustannuksella).

Rauhallisten aamutoimien jälkeen seuravana päivänä lähdimme ajelemaan toiselle järvelle, Loch Oichille. Maisemat muuttuivat kuusimetsäisiksi, tuli mieleen Kanadan metsäjärvet. Järven päässä kanavan sulut alkoivat laskeutua kohti  Corbachia ja päätepistettä. Matka joutui viimeisellä järvellä, Loch Lochyllä sen verran nopeasti, että pääsimme vielä samana iltapäivänä laskeutumaan Neptunuksen portaiksi nimitetyn kahdeksan peräkkäisen sulun ryppään. Illalla yövyimme kanavan puolella melko vaatimattomassa Corbachin pikkukaupungissa yhtä merisulkua ennen merta.

Kuudenkymmenen mailin ja 14 ylösnostavan ja 15 alaspäin kulkevan sulun Caledonian kanava oli hieno kokemus. Itse sulutukset sujuivat rutiinilla. Sinikka hieman ihmetteli alkusuluilla enlantilaisen veneen paikallaanpysymistä. Viimeisissä suluissa kippari pystyi myös Katariinassa nauttimaan varakahvia sulutuksen aikana Sinikan ja Esan pitäessä venettä paikallaan.

Kiitos Pohjanmeren ylittäjälle Esalle loistavasta ja paljon apua tarjonneesta matkaseurasta!

Meidät määrättiin kahdeksan veneen mukana kahdeksalta aamulla merisulkuun. Kanavalle oli tulossa 20-metrinen risteilyalus, jolle piti tehdä tilaa. Suurin osa veneistä suuntasi seuraavaan satamaan 35 mailin päähän Obaniin illaksi. Me parin norjalaisen yhden ruotsalaisen ja brittiveneen mukana.

Corbachista alkoi meripurjehdus edelleen samanlaisissa jylhissä maisemissa. Vuorovedet piti ottaa huomioon ja meille mieluisasti myös tuuli virisi. Pääsimme suurimman osan Obanin matkasta nauttimaan purjehduksen riemuista.

Oban on suurehko keskus näillä seuduilla. Marina sijaitsee Kerreiran saaarella, josta on ilmainen vesitaksiyhteys itse kaupunkiin. Esa lähtee huomenna maanantaina takaisin Suomeen. Jatkamme Sinikan kanssa kahden purjehdusta lounaaseen. Tästä pohjoiseen alkaisi upea saaristo, mutta kelit ovat muuttuneet skotlanninkoleiksi, silmissä siintää Espanjan aurinko. Pysähdymme Skotlannissa reitin varrella pariin paikkaan ja sitten suuntaamme Irlannin meren yli Belfastiin.

Caledonian suluissa vesi nousi ja laski n. 3- 4 metriä

Katariinan uusi lippujärjestely Loch Nessillä

Fort Augustuksen viisi sulkua. Katariina vierellä Macin pikkuvene, jolla hän on menossa Hebrideille

Saavumme Laggan sululle, taustalla Loch Oichin sola

Illallinen nurmikolla Fort Augustuksessa

Salaattimestarin keittiöstä halloweensalaattia. Tarjottiin Loch Oichin maisemissa.

Viimeinen merisulku Corbachissa

Edelliseen juttuun liittyen kuva Esan Iphonesta

Grappaa nollameridiaanilla

Skotlannissa paistaa aurinko täydeltä terältä. Invernessissä, Caledonian kanavan itäpäässä on ollut pari päivää hellettä. Samainen korkeapainerintama, joka antoi Katariinalle mallikkaan Pohjanmeren ylityksen, jatkuu edelleen.

Lähdimme sunnuntaiaamuna kello neljä Farsundista tyynelle merelle. Koneella ajettiin viriävässä lounaisessa puolille päivin ja sitten tuuli kääntyi ennustusten mukaisesti pohjoisluoteeseen. Purjeet pullolleen. Purjehdimme reippaassa tuulessa seitsemää solmua aina seuraavaan aamuun saakka jolloin tuuli tyyntyi. Aamupäivä koneella tyynessä ja puolilta päivin tuuli viriää taas, tällä kertaa etelälounaasta. Purjeet auki, koneessa pienet kierrokset jatkamme edelleen kohti Peterheadia.

Maanantaina  iltapäivällä hieman ennen nolla-pituuspiirin ylitystä delfiinit tulevat veneen ympärille toivottamaan Katariinan  tervetulleeksi läntiselle pallonpuoliskolle. Linjan ylityksen kunniaksi tunnetusti tiukka kippari tarjoaa Esan tumasta grappapullosta pikarilliset.

Kahden tunnin vahtivuorot pyörivät koko matkan. Pitkän matkan purjehdushan on merellä vahtivuorossa purjehtimista ja vapaavahdissa lähinnä nukkumista. Sinikka hoitaa omien  vahtivuorojensa lisäksi myös ruoan laiton. … ja kippari tiskaa.

Pohjanmerellä, varsinkin tällä reitillä, on kymmeniä öljynporauslauttoja. Tiistaina aamuyöstä, sakeassa sumussa ajamme läheltä tutkassa näkyvää lauttaa. Kuuluu aavemaista sumusireenin ujellusta ja kuin elokuvissa sumu pikkuhiljaa ohenee. Sumun seasta puolentoista mailin päästä työntyy esiin valtana kolmen lautan rypäs. Alla kuvasssa näkyvä lautta on tähän verrattuna vain öljynporauslautan poikanen.

Pari vuorokautta merellä ja saamme taas parin tunnin hyvän purjetuulen. Aamuvahdin aikaan päätämme jatkaa suoraan Invernessiin. Moottoroimme tyynellä Moray Fightillä keskiviikkopäivän. Maisemat ovat jylhiä, mutta yllättävän vehreitä. Lahden etelärannalla on useita pikkukaupunkeja, joissa talot ovat Skotlannin harmaita, mutta idyllisen näköisiä. Eivät siis skottiruutuisia.

Invernessissä emme jää uuteen marinaan kaupungin ulkopuolelle, vaan päätämme ajaa perillä Clacnaharryn sulun kautta kanavaan Seaport-marinaan. Ilma on helteinen, tätä ei olisi kyllä odottanut sateisen sumuisen maineen Skotlannista.

Caledonian kanavassa on 29 sulkua ja yhteensä 60 mailia pitkä. Se muodostuu kahdesta isota järvestä Loch Nessistä ja Loch Lochy ja niiden välissä olevasta Loch Oichista sekä näitä yhdistävistä sulkukanavista. Tulemme viettämään kanavalla muutaman päivän ja pysähdymme Skotlannin länsirannalla Obanissa, josta Esa lähtee Edinburgin kautta Suomeen.

Pohjanmeren ylitys sujui ansiokkaan miehistön kanssa loistavasti. Sääikkuna pysyi auki ennustetulla tavalla ja saimme välillä riemullista purjehdusta ja välillä matkapurjehduksen arkea: koneella etenemistä.

_____

Katariina on tällä hetkellä Caledonian kanavan puolessa välissä Port Augustuksessa. Päivityksiä luvassa, kunhan nettiyhteydet toimivat. Täällä päässä niistä ei oteta ressiä.

Katariinan reitti Pohjanmerellä

Öljynporauslautan poikanen

Salaattimestari työssään tuulisella merellä

 

Pohjanmerelle

Norjaan on tullut kesä. Siitä huolimatta lähdemme idyllisen aurinkoisesta Farsundista huomenna anivarhain Pohjanmerelle. Tavoitteena on Peterhead, n. 280 mailia lähes länteen. Jos tuultn anatvat myöden, jatkamme Moray Firthin etelärantaa pidemmällekin. Näille seuduille on kehittynyt korkean selänteitä, joita hyödynnämme ylityksessä. Miinuspuolena on luultavasti paljon koneajoa, mutta eihän tänne ole tultu hienostelemaan. H-veneellä sitten purjehditaan.

KIITOS KAIKILLE MUKAVISTA JA KANNUSTAVISTA  KOMMENTEISTA!