Pysähtymispaikaksi valikoitui Kilmore Quay. Matkaa taittui viitisenkymentä mailia, aina välillä purjeita nostaen. Tuo hylje tervehti Katariinaa sen kiinnittäessä köysiä laituriin. Kylässä on vielä jäljellä aitoa irlantilaista meininkiä, vaikka turisteja luonnollisesti tällä pittoreskillä niemellä viliseekin.
Illalla huomasin yhtäkkiä, nythän voisi käydä Irkkupubissa. Varsinaisesti sellaisessa ei vielä ole käytykään. Niinpä nautimme Kehoe”s pubissa aidot irlantilaiset lageroluet, tuopit Calsbergiä.
Vielä tänään illasuussa on tarkoitus startata virtojen ja tuulien myötä 60 mailia Englannin puolelle. Land”s Endin kärkee pitää saada oikea tuloaika, eikä tuo 130 mailia ole helppo yhyttää sopivasti. Matka siis jaetaan pariin legiin.
Mitäs täällä tapahtuu?
Kilmore Quay on vilkas kalastussatama.
Kilmore Quay
Kirkkokatu.
Olisi mahtavaa, jos blogiin päivittyisi reittinne jollain automaagisella tavalla. Nyt tulee seurattua kutakin päivitystä google mapsistä ja reitillinen kokonaisuus jää epäselväksi.
Kuinka monta päivää kestää Biskajan ylityksenne? Tähtäättekö La Coruñaan vai Portoon, vaiko junan perässä Santiago de Compostelaan?
Hyvää matkaa ja kohtuullisia tuulia!
Palopää
Suotuisia tuulia:)