Moaña, Vigon lahti II

31 08 2013

Vaikka nettiyhteys on puuttunut veneeltä, pari päivää on intensiivisesti paneuduttu verkkoviestinnnän saloihin. Aukeavathan ne. Tästä on hyvä jatkaa kohti suuria tekoja!? Sen kunniaksi kävimme tänään ulkona syömässä. Aivan sataman vieressä on ulkoilmaruokala, jossa tarjoillaan puugrillissä valmistettua ruokaa.

Meriveden lämpötila on edelleen vain kuutisentoista astetta. Se pitää yöt viileinä, mutta päivällä kaupungin mittareissa näkee yli 30 asteen lukemia. Ajattelimme kuumuudesta johtuen, että kävisimme Vigossa täältä käsin vuorolaivalla, joka lähtee viereiseltä laiturilta. Taitaa kuitenkin olla niin, että lähdemme huomenna Vigon Clubin tuttuun (mutta kuumaan) marinaan pariksi päiväksi.

PS. Elokuva katsottu.

Sardiinit ja lomot hiilillä.

Sardiinit ja lomot hiilillä.

Maistui yhtä hyvältä kuin näyttääkin.

Maistui yhtä hyvältä kuin näyttääkin.

Laivakokin vapaapäivä. Hintatiedot: 23 yht.

Laivakokin vapaapäivä. Hintatiedot: 23 yht.

Moañan rantabulevardia. Varsinainen puisto alkaa mutkan takaa.

Moañan rantabulevardia. Varsinainen puisto alkaa mutkan takaa.

Pieni miinuspuoli satamassa, netti klupilla. Aamuskypeily Annin kanssa.

Pieni miinuspuoli satamassa, netti klupilla. Aamuskypeily Annin kanssa.

Opiskelijan tie käy kohti Moañan pääkirjastoa.

Opiskelijan tie käy kohti Moañan pääkirjastoa, sivukirjastoja ei ole.

Kaikki alut ovat vaatimattomia. Ensimmäinen oma nettisivu. (Käytetty valmista koodia.)

Kaikki alut ovat vaatimattomia. Ensimmäinen oma nettisivu. (Käytetty valmista koodia.)





Moaña, Vigon lahti

30 08 2013

Vigon lahden suulla vietetyn ankkuriyön jälkeen (sattumalta taas Lady Birdin kanssa) kiinnityimme eilen Moañan laituriin. Kaupunki on Vigosta suoraan kolme mailia pohjoiseen. Marina on ennestään tuttu, kaupunki pieni ja nyt täällä ylhäällä mäellä kirjastossa netti toimii loistavasti.

Moañan satamassa on yksi erinomainen puoli, satamamaksu on 14 euroa yöltä. Täällä on tarkoitus viettää muutama päivä opiskellen ja sitten seikkailla Vigossa ja ankkuroitua Cies:n saarelle ja mahdollisesti Bayonan lahdelle. Matka-aikataulussa on vielä viikko varattuna näille seuduille.

Vigon lahti on syystä tai toisesta muodostunut suosikkipaikaksi. On mahtavia hiekkarantoja lahden molemmilla puolilla sekä kaksi upeaa saarta, Cies ja Ons. Aurinko nousee aamun raikkaudessa idästä lahden pohjukasta ja illalla, kuuman päivän jälkeen tuhannet valot tuikkivat molemmilla puolilla lahtea. Kalastusalukset käyvät kokemassa simpukkaviljelmiä ja vuorolaivat vievät ja tuovat matkustajia lahden rannoilta toiselle.

Kipparilla tämä on jo neljän kerta Vigon lahdella. Muistan hyvin ensimmäisen kerran, kun tulimme Pitkäsen Karin Jaguaarilla, siis Colin Archerilla, suoraan La Coruñasta. Oli alkuyö ja jyrkän niemen jälkeen aukeni eteemme säkenöivästi tuikkiva lahti. Ihmettelimme tummia simpukkaviljelmiä ja puikahdimme lopulta Club Nauticon täyteen satamaan.

Tällä kertaa purjehduksen ja opiskelun ohella viikkoon sisältyy kaksi tärkeää elokvaviin liittyvää tehtävää. Ensinnäkin pitää katsoa elokuvakerhoelokuva ”Naisen tuoksu” ja kommentoida sitä. Ja, tietysti, käydä VIGON PARTURISSA.





Keskellä suurpalon sammutusta

28 08 2013

Täällä Ribeirassa syttyi eilen illalla suuri metsäpalo aivan kaupungin laidalla. Palo ei ole vielä sammunut ja kaksi isoa keltaista palolentokonetta hakevat tuosta lahdelta sammutusvettä tankkeihinsa. Sinikka tuli juuri toimistolta ja kertoi, että koko merialue on suljettu, kalastulaivat saatikka huviveneet eivät saa liikkua alueella. Vigon lahdelle lähtö siirtyy.
http://www.lavozdegalicia.es/
IMG_0194IMG_0192IMG_0200IMG_0201IMG_0202





Pieni pala Caminoa

28 08 2013

Eilen aamulla matkasimme linja-autolla tunnin matkan Ribeirasta Padroniin. Ensimmäinen tehtävä oli käydä leimojen kanssa turisti-infossa. Saimme sieltä Katariinalle diplomin Ruta la Traslatiosta. Eli yksi etappi oli kuljettu virallista tietä, siis merta ja tietä. (Linkki aiemmassa blogissa.)

Kello oli puoli kymmenen ja suunnitelmana oli jatkaa matkaa kävellen Santiago de Compostelaan. Yksi kuudesta varsinaisesta camino-reitistä, Camino de Portuguese, kulkee Padronin läpi. Caminon viimeinen taival, 23,9 kilometriä alkaa kaupungin kujilta ja jatkuu edelleen kohti Santiagoa de Compostelaa pieniä maaseutukyliä ja välillä isompia teitä kiemurrellen.

http://camino.xacobeo.es/en/stages/padron-santiago
http://caminodesantiago.consumer.es/etapa-de-padron-a-santiago-de-compostela

Päivästä tuli hyvä kulkea. Aurinko paistoi, mutta vilvoittava tuuli piti kelin mukavana aina iltapäivän kuumiin tunteihin asti. Silloin olimme jo perillä kuuluisalla aukiolla Santiago de Compostelan katedraalin aukiolla. Reitti on merkattu vaikeusasteella ”low”, mutta kun katsoo kokonaisnousua, päivä oli hikinen tuulesta huolimatta.

Katariinan purjehdus jatkuu seuravaksi Vigon lahdelle. Siellä on tarkoitus loppuviikon ajan paneutua ynnäämään elokuun opinnot kasaan.

Alla muutama kuva. Koetan saada sivulle gallerian aikaiseksi, sitten lisää.

Diplomit plakkarissa.

Diplomit plakkarissa.

Uusi ja vanha reittimerkintä.

Uusi ja vanha reittimerkintä.

Vanhaa camino-reittiä.

Vanhaa camino-reittiä.

Aamupäivällä vielä pitkät sortsit jalassa.

Aamupäivällä vielä pitkät sortsit jalassa.

24 kilometriä takana.

24 kilometriä takana.





Ruta de la Traslatio

26 08 2013

Ria de Arousalla on tuullut useamman päivän kovaa. Katariinalla mennään välillä tyvenissä ja välillä sitten tuulessa. Tänään mentiin tuulessa. Nyt illallakin mittari viuhtoo 12-14 m/s keskituulta.

Arousan lahti ylitettiin pitkälle toistakymmentä metriä sekunnissa puhaltavassa tuulessa. Haimme lahden etelärannalta veneellä sen toisen Ruta de la Traslatioon tarvittavan leiman O Grovesta. Painelimme pelkällä puolikkaalla genualla sivutuulessa seitsemää solmua. Aallokko ei onneksi pääse nousemaan isoksi, mutta kasteli se sentään ruorimiehen useaan otteeseen.

O Groven turiti-infossa neiti sanoi, että olemme tällä kaudella toinen vene, joka hakee tähän Sea-Route-passiin leiman. Aluksi suunnittelimme jäävämme paikkaunnalle, mutta varsinaista vierasvenetouhua ei siellä ole. Emme uskaltaneet jättää venettä vain kalastuslaivan kylkeen huomiseksi päiväksi.

Ja niinpä tulimme takaisin tänne Ribeiraan, omalle paalupaikalle. Täältä on Autovia-yhteys Padroniin ja sinne huomenaamulla lähdemme. Mitä sen jälkeen, katsotaan

O Groven vieraspaikka. Jollalla rannalle.

O Groven vieraspaikka. Jollalla rannalle.

Vaikka tuulee kovaa ja merivesi on 16 astetta, muuten kyllä kelit suosivat.

Vaikka tuulee kovaa ja merivesi on 16 astetta, muuten kyllä kelit suosivat.





Santa Uxia de Ribeira

25 08 2013

Fisterran laiturilla riitti yksi yö. Paikkahan ei ollut mikään virallinen, vaan Katariina sijoittiin kahden ponttoonipylvään väliin sataman puolelle. Veneen pituus on 10.75, väli oli 11 metriä. Isolla pallolepuuttajalla keskellä venenettä perä ja keula olivat tarpeeksi ulkona, jotta yö nukuttiin rauhallisesti.

Itse paikka oli hieman nuhruinen; viehättäviä pikku kujia kuitenkin taas täälläkin. Ja sitten Compostellan kulkijoita. Albergueita oli useita. Kävelijät ja pyöräilijät tulivat katsastamaan paikkaa, johon myös ennen oikeat pyhiinvaeltajat tekivät vielä Santiago de Compostellasta lisämatkan. Matkan maailman ääreen.

Majakalla emme nyt käyneet. Kävimme siellä viime reissulla Ollin, Akin ja Rinan kanssa. (Tosin autolla.) Perjantaina aamulla lähdimme kohti Murosta, johon matkaa n. 15 mailia. Ja perinteisesti matkalla muuttettiin suunnitelmaa. Päätimme ohittaa Muroksen lahden ja suunnata suoraan Ria de Arousalle ja tuttuun Ribeiron satamaan.

Arousan lahdelle ja kaupungin edustalle saavuttiin neljän aikaan ja päätettiin jäädä yöksi ankkuriin hiekkarannan edustalle. Illemmalla oli tarkoitus käydä jollalla kaupungilla ja turisti-infossa, mutta tuuli yltyi niin kovaksi, että jollamatkasta ei tullut mitään. Ankkuri piti kuitenkin hyvin hiekkapohjassa. Vierellä oli pari muuta venettä ja yöllä tuli vielä yksi ranskalaispursi.

Lauantaina siirryttiin puuskaisessa tuulessa Club Nautico De Ribeiran marinaan, jossa on muutamia vierapaikkoja. Laiturissa oli norjalainen 50-jalkainen Swan kovasti tuulen keinuttamana. Saimme paalupaikan. Sitä myös haluttiin, koska tarkoituksena on lähteä ulkoveneretkelle sunnuntaina tai maanataina.

Kaupunguissa on fiesta-aika, kuten niin monessa paikassa täällä elokuussa. Varmaan puoli kilometriä pitkät markinat levittäytyivät satama-alueelle. Ribeira on kerrostalokaupunki, josta edelleen löytyy myös vanhan kaupungin keksusta kirkkoineen ja toreineen. Paikkakunta on myös erittäin iso kalastussatama useine kymmenine kalastuslaivoineen.

Markkinoilla käytiin, samoin Gadiksessa ja sekunnin jälkeen kippari teki sen toisen operaation, joka La Corunassa vielä jäi tekemättä eli muutaman tunnin veneen pesun ulkopuolelta. Kun aurinko paistoi, homma oli ihan ok. Illalla sitten ilma viileni, kuten on taphtunut oikestaan koko ajan täällä Espanjassa. Meri on kylmä, eikä oikein koskaan näillä rannikoilla lämpenekään. Mutta emme valita. Kuumaa on vielä odotettavissa.

Sunnuntai pyhitettään lepopäiväksi. Huominen pyhitetää sanan varsinaisessa merkityksessä kulkemiseen. ”Meid oodavat suuret teod”.

———
Camino Compostella tai tie Santiagoon ei ole vain se meille suomalaisille tuttu reitti Ranskan rajoilta Santiagoon. Kaupunkiin johtaa kuusi varsinaista pyhiinvaellusreittiä ja kaksi niiden kaltaista lisäreittiä. Toinen näistä on Muxia-Fisterra (joka kuljetaan meren suuntaan) ja toinen ns. Sea-route, joka kulkee Arousan lahden molemmilta puolilta Compostellaan. Finisterra tultiin ohi, joten jäljellä on Ria Arousa. (Suunnitelmana on kulkea reittiä yksi päivä, etappi on vielä vireillä.)

———-
Yllättäen päivällä saimme huomattavaa lisätietoa tästä Sea-routesta. Eilen täällä alhaalla kaupungin infossa ei sinnikkäästä kyselystä huolimatta saatu minkäänlaista infoa, mutta tänään, kun retkeilimme ylhäällä mäellä, asiat selkenivät. Saimme leimakortin sekä Ribeiran leiman ja ohjeen käydä veneellä Arousan lahden toisella rannalla ottamasa leima O Groven satamasta. Sitten kortin kanssa Padroniin ja sieltä sitten Sea-Route diplomi plakkariin. Eli suunnitelmat muuttuvat.
http://www.fundacionxacobea.com/the-route/

Santa Uxia Ribeiran ankkuripaikka-

Santa Uxia Ribeiran ankkuripaikka.

Naapurivene aamuauringossa Ria de Arousalla.

Naapurivene aamuauringossa Ria de Arousalla. Viime reissulla hankitulla vanhalla Ixuksella otettu, ei käsitelty.

Paalupaikka alavedellä. Srin-vuorovesi 3,5 metriä.

Paalupaikka alavedellä. Spring-vuorovesi 3,5 metriä.

Markkinahumua. Kojuja jatkuu koko suoran mitalta.

Markkinahumua. Kojuja jatkuu koko suoran mitalta.

Katariinan salonkiin hankitaan uusia irtopäälisiä.

Katariinan salonkiin hankitaan uusia irtopäälisiä.

Arousan lahti ja Ribeiran marinalahti.

Arousan lahti ja Ribeiran marinalahti.

Täällä selvisi Caminon Sea-Route osuus.

Täällä selvisi Caminon Sea-Route osuus.

Kukat portin pielssä.

Kukat portin pielssä.

Kortissa jo Ribeiran leima.

Kortissa jo Ribeiran leima.





Maan loppu, Finisterra

22 08 2013

merellä kello 12.20, LMT

Taitaa olla meidän merenkulussa tällä matkalla varsinaisesti ensimmäinen kerta, kun lähdimme koneajoon. Koneajoon on jouduttu monestikin, useimmiten kuitenkin purjeet vetämässä. Ankkuri nostettiin aamulla mallikkaasti Katariinan ankkurivinssillä (jota käytetään myös skuuttaamaan keulapurjetta) Laxen pitkän hiekkarannan edustalta.

Laxessa vietettiin pari leppoisaa yötä ja yksi aurinkoisen kuuma päivä Lady Birdin kanssa ankkurissa. Ankkurilahtea ympäröi kolmen kilometrin valkohiekkainen uimaranta, joka varsinkin iltapäivällä oli tupaten täynnä espanjalaisia lomanviettäjiä.

Kaupunki oli taasen näitä idyllisiä sokkeloisia pikkukatuja risteilevä ilmeinen lomapaikkakunta. Rantakadulla kymmeniä baareja, pari kauppaa ja 1300-luvulta peräisin oleva vanha kirkko.

Tästä paikasta (jossa kirjoittelen) on kahdeksan mailia Finisterren niemen kärkeen. meri on peilityyni, maininkiakaan ei käytännössä ole. Tällä paikalla on ollut viimepäivinä kolmen väkäsen tuulia, talvella täällä on välillä runsaamminkin noita säänuolien häntiä, jotka kertovat tuulen voimakkuuden 5 sekunttimetrin välein. (Kolme väkästä=15 m/s).

Rannikko on nimeltään Costa del Morte. Dramatillinen tämä on nyt ollutkin. Aamusta lähtien on sumupilvet liikkuneet rannikolla. Välillä aurinko pilkistää harson läpi, välillä pitää tutka ottaa käyttöön. Pari purjevenettä on menossa samaan suuntaan, kalastusveneitä liikkuu siellä täällä. Sinikka kaivoi omalla vuorollaan jopa pipon kaapin pohjalta. Merivesi on 14,5 asteista.

Eilen vietettiin Katariinan salongissa lettukestit Andreaksen ja Beritin kanssa. He toivat herkullisia täytettyjä ohukaisia pellillisen ja meillä oli katettuna erilaisia tapaksia naposteltavaksi. Lady Bird on muuttanut purjehdussuunnitelmiaan. Lähi-idän levottomuudet eivät houkuta, Vene suuntaa Katariinan tavoin Kanarian saarille. Jatkosta ei ole vielä tietoa, siis L B:llä.

______
No, nyt se toinen purjevene tuleekin yhtäkkiä meitä vastaan. Taisi olla paikallisia purjehtijoita Camarinaksen satamasta.

Muuten, viime reissulla Matin ja Amin kanssa kierrettiin vaellusreitti Camarinaksen niemellä Capo Vilánille, tuolle alakuvan majakalle, ja sumu oli silloin aivan samanlainen.

Tällä hetkellä suunnitelmana on ankkuroitua Muroksen lahdelle ja käydä kyselemässä hieman Pyhän Jaakon Caminosta. Sen jatkoreitit kulkevat tänne rannikolle Finisterren majakalta tuohon Ria Camarinaksella olevalle Muxian kirkolle. Katsellaan. Päivän parin vaellus onnistuisi kyllä todennäköisesti mukavasti. … ja onhan Jyväskylässä 40-vuotispäivätkin. Onnea vaan!

________
Niin kuin tiedetään, suunnitelmat Katariinassa saattavat muuttua. Kiersimmekin Finisterren jylhän niemen ja puikahdille sen taakse itse Finisterren (Fisterra) kylään tai kaupunkiin ja sen tupaten täyteen kalastussatamaan. Veneitä tulee ja menee. Olemme kiinnittyneenä paikallisten veneiden ponttonilaituriin, johon meitä viittoilemalla ohjattiin. Saapa nähdä, kuinka kauan tässä voi pysähtyä?

Laxen ankkurilahti. Suositellaan! Katariina ja Laby Bird.

Laxen ankkurilahti. Suositellaan! Katariina ja Laby Bird.

Laxen uudempi kirkko harjulla.

Laxen uudempi kirkko harjulla.

Sattumoisin kuuden vuoden takainen paita päällä. Soutamalla Laxen kylille.

Sattumoisin kuuden vuoden takainen paita päällä. Soutamalla Laxen kylille.

Tapas Laxessa (Kipparin). Onneksi ei ole videokuvaa, tässä nuo örkit eivät luikertele.

Tapas Laxessa (Kipparin). Onneksi ei ole videokuvaa, tässä nuo örkit eivät luikertele.

Pöytä koreana.

Pöytä koreana.

Näkymä Laxen ankkuripaikalta styyrpuuriin.

Näkymä Laxen ankkuripaikalta styyrpuuriin.

Ja kylälle paapuuriin.

Ja kylälle paapuuriin.

Dramatillinen Capo Vilán. Kyllä, ajettiin rantoja pitkin.

Dramatillinen Capo Vilán. Kyllä, ajettiin rantoja pitkin.

Sama paikka hetkeä myöhemmin.

Sama paikka hetkeä myöhemmin.

Katariina Fisterren täydessä satmassa-

Katariina Fisterren täydessä satmassa.





La Coruña

19 08 2013

Nyt on vietetty kolme päivää La Coruñassa. Kaupunki on ennestään tuttu, mutta löytyihän täältäkin uusia paikkoja. Olemme parkissa Marina Coruñassa ja kun täältä lähtee kaupungille, reitti johtaa varsinaisen vanhan kaupungin kujille ja kirkoille. Niillä en muista aiemmin juuri kulkeneenkaan. La Coruña on iso kaupunki, jonka keskusta on hyvin omalaatuinen ja vilkas galicialainen keskus.

Jaa, mitä täällä sitten on tehty. Toissapäivänä pestiin pyykkiä, eilen siivottiin vene ja tänään käytiin kylillä tarvikkeita hankkimassa. Eli kun aamiaisen ja aamutouhujen jälkeen ryhtyy puuhaan, siinä yleensä menee kahteen kolmeen, sitten sekunti pitkällään ja kuinka ollakaan on alkuilta.

Toissapäivänä kävimme Obanin jälkeen ensimmäistä kertaa ulkona syömässä. Laitettiin taas oikeen isolleen ja lasku yhteensä molemmilta oli 28 euroa, neljä pientä olutta, pulpoa ja salaattimixtaa alkupaloiksi, Sinikalla erinomaisesti maustettua vasikanpaistia ja minulla maittavia kalakäkkylöitä.

Tuosta tarvikkeiden hankkimisesta. Minulla oli Farsundin Löytöteksissä kädessä Auto Glymin vahapullo ja todettiin, kuten Esa muistaa, että kyllähän sen voi ostaa myöhemminkin. No, täällä sitten vihdoin katsoin netistä paikan, josta sitä mahdollisesti saa. Ei muuta, kuin kävelemään kaupungin toiselle laidalle. Kadut nousivat ylös ja ylös. Lopulta katu löytyi ja kauppakin. Nyt kuvat alla kertovat tuhat sanaa.

Mutta ei hätää, näimme matkalla toisenlaista kaupunkia, istuimme yhdessä miljoonista espanjalaisista baarikahviloista. Tämä on se toinen tapa tehdä siktseenkierros uudessa kaupungissa: lähteä etsimään jotain osaa tai tarviketta ja samalla tutustua (pitkän) matkan aikana erilaisiin paikkoihin. Muistan edelliseltä reissulta letkun oston Ranskassa, joka kesti useita tunteja ympäri Bologne sur Meriä, eikä tavaraa koskaan löytynyt. Näillä matkoilla juuri tällaiseen on aikaa.

Palattiin alas, Sinikka meni Playa del Inglesiin ja minä veneliikkeeseen. Sain viiden litran kannun perämoottoribensalle ja osoitteen, mistä löytäisin kaapeliliittimen satelliittiantennille. Osoite oli siellä ylhäällä. mistä juuri olimme tulleet alas.

Täällä on ollut tuulista, eilen sumuista, mutta tietysti kohtuullisen lämmintä. Varsinaista hellepäivää tai iltaa ei ole oikein sattunut. Hyvä niin, tämä ilma on erittäin sopivaa pohjoisen väelle. Huomenna on tarkoitus jatkaa 30 mailia eteenpäin Cormyn ja Laxin ankkurilahteen.

Pyykkipäivä Marina Coruñnassa. Kuivuri ei oikein toimi.

Pyykkipäivä Marina Coruñnassa. Kuivuri ei oikein toimi.

La Coruñan arkkitehtuuria.

La Coruñan arkkitehtuuria.

La Coruñan arkkitehtuuria.

La Coruñan arkkitehtuuria.

La Coruñan arkkitehtuuria.

La Coruñan arkkitehtuuria.

Tällainen paitahan pitäisi meillä Amiksen aaveelleäkin olla!

Tällainen paitahan pitäisi meillä Amiksen aaveelleäkin olla!

Lauantaina oli kylillä muitakin.

Lauantaina oli kylillä muitakin.

Löytyihän se Auto Glymin liike.

Löytyihän se Auto Glymin liike.

Kuinkas sattuikaan.

Kuinkas sattuikaan.





17.8.2013

17 08 2013
Kynttilä sytytetty La Coruñassa.

Kynttilä sytytetty La Coruñassa.





Tuulta, aurinkoa, fiestaa ja ankkurin nosto

17 08 2013

Keskiviikkona 14.8. lähdimme iltapäivällä etelää kohti. Tavoitteena oli ankkuroitua Ria Cedeiralle, ankkuripaikkaan, jota Nautical lämpimästi suosittelee. Kolme yötä Viveirossa tuntui sopivalta, taas piti jo päästä merelle. Ettei unohdu.

Matkaa Viveirosta Cedeiraan on kolmisen kymmentä mailia. Reitti kiertää Luoteis-Espanjan pohjoisimman niemen ja sen jälkeen Capo Ortegalin. Sitä pidetään rajana, joka erottaa Biskajan lahden ja varsinaisen Atlantin valtameren. Eli oikeastaan vasta sitten on Biskajan lahti ylitetty.

Luvassa oli myötäisiä tuulia ja niitä saimme. Iso laitettiin ykkösreiviin jo Viveiron lahdella. Ensimmäistä niemeä kierrettäessä tuuli pysytteli kohtuullisena ja viritimme vielä virsikirjapurjeet. Capo Ortegalilta suunta kääntyi hieman etelämmäksi ja jiipin jälkeen emme enää genoaa virittäneet. Onneksi.

Tuuli kiihtyi seuraavaan niemeen tultaessa viuhulukemiin. Suunta oli ok ja ykkösreivatulla isolla ei hätää ollut. 15-16 m/s puuskat antoivat Katariinalle 10-11 knotsin surffeja. Vierellä kiisi jylhän korkea kallioranta.

Viiden jälkeen laskimme ankkurin Cedeiran lahdelle muutaman muun matkaveneen joukkoon. Pääasiassa ranskalaisia, joita näillä nurkilla on paljon.Tuuli oli tyyntynyt ja puhalsi kilometrin pituiselta uimarannalta. Ankkuri otti kiinni. Ja vielä lujemmin se iltaa myöten upposi hiekkapohjaan, sillä uimarannan takaisilta vuorilta alkoi illalla puhaltaa sellainen meltemi, että koko suojainen lahti oli vaahtopäinä. Sinikka kellotti parhaan puuskan tuulimittarista: 17 m/s.

Yöksi tuuli laantui, kunnes ennen aamua taas yltyi, muttei aivan yhtä kovaksi. Torstaina 15.8. on Espanjassa Fiesta (Asunción eli Neitsyt Marian taivaaseenastuminen). Virittelimme jollan perään Jonssonin ja lähdimme kaupungille, jossa ihmiset kulkivat pyhävaatteissa kirkkomäelle, viehättävään Cedeiran vanhaan kaupunkiin. Toisaalla kaupungissa viriteltiin markkinakojuja ja konserttilavaa.

Päivä oli leppoisan aurinkoinen. Vielä illalla kävimme jollalla kuuntelemassa uudenkaupungin keskusaukiolla konsertin aloitusta. Aukiota reunustavat kymmenet baarit ja voitte vain kuvitella, mikä maailman metakka ja hälinä siellä vallitsi.

Illalla sattui ennen kokematon tapaus. Ankkuripaikalle ajoi iso hollantilainen purjevene kovaa vauhtia, varmaan ennekin täällä ollut. Vene aikoi ankkuroitua hyvin lähelle meidän ankkuriköyttä ja menin keulakannelle osoittamaan meidän ankkurin suuntaa. Ja kuinka ollakaan, hollantilaiskippari alkoi pitää meikäläiselle suuriäänistä ripitystä hollanniksi, että mitäs me puututaan hänen ankkurointiinsa. Vielä yöllä, kun samainen porukka tuli kyliltä veneelle, piti pitää meidän veneen kohdalla kauheaa mekkalaa kuin mielenosoitukseksi.

Aamulla ankkurin nostoon. Katariinassa on kymmenen metriä kettinkiä ja köyttä neljäkymmentä metriä. Ankkurivinssiä ei ole vielä hankittu. Tarkoitus on ankkuroitua sellaisiin paikkoihin, joissa tällä virityksellä pärjää. Tänään ei pärjätty.

Ankkuri ei irronnut millään opilla. Lopulta soutelin rantaan ja pyysin Mikeltä apua. Sitten veneellä koetettiin porukalla kaikki temput. Ei irronnut. Hieman siinä vielä ihmeteltiin ja Maikin lähdettyä laskin Brucen alas. Sillä vinssiin sidotun köyden avulla sain nostettua Deltan niin ylös, että näki mistä kiikastaa. Aivan kuten Mike oli uumoillut, olimme juuttuneet vanhaan kalastusaluksen poijuvaijeriin, niin sen ymmärsin. Tällä hetkellä siinä on kiinni molemmat ankkurit, mutta Mike on luvannut tulla muutaman tunnin kuluttua laskuveden aikaan katsomaan tilannetta uudestaan. Odotellaan rauhassa. Nythän juhla ja juhannusaika.

Iltapäivällä Mikeä ei näkynyt. Ajattelin, että vinssaan tavaraa ylös ja katsotaan. Hollannin ukkeli tuli sattumoisin paikalle ja sanoi koko lahden poikki menevän ison miehen hauiksen (ei minun) levyinen kalastuslaivojen ankkurikettinki. Miksi nyt vasta, kun näki vierestä meidän touhuavan ankkurin kanssa jo aamulla.

Nyt kun tiesi, mikä siellä pidättelee, uskalsin ryhtyä vinssaamaan. Hollannin ukkeli oli keulassa antamassa ohjeita ja kun sanoin pienen ajan päästä, että ketju on jumissa, hän sanoi, että jatka vaan. Sanoin, että jumissa. Siihen kelpo kaverimme totesi, että jos ei apu kelpaa, olkoon ja lähti muina miehinä pois!

Nyt, kun asian tiesi, laitoin kahteen vinssin köydet, jotka olivat kiinni sakkelilla ankkurikettingissä vesirajassa ja nousihan se paksukin ketju ylös. Apuun tuli tässä vaiheessa kauempaa naapurista ranskan veneen isä ja tytär. Ja valmiina sukeltamaan tarvittaessa. Tämä on sitä meininkiä, mitä on tottunut näissä matkavenesatamissa kohtaamaan.

No, sittenhän se oli helppoa. Kaksi juoksuköyttä kireälle ketjun lenkkeihin ja ankkuria löysätessä se putosi kauniista irti. Kiitokset ranskalaisille ja kokka kohti La Coruñaa. Jo huomiseksi on luvassa vastatuulia, joten siksikin lähtö oli paikallaan. Saimme myös aamulla tekstiviestin, että Lady Bird oli laskeutunut La Coruñaan suoraan Falmouthista.

(Katariinassa on Delta-ankkuri nostettu kymmeniä kertoja sekä edestä että takaa käsipelillä. Tänään ei ankkurivinssikään olisi auttanut. katsotaan nyt tämä tilanne ankkureiden osalta uudestaan paremmalla ajalla. Ankkurissaolo sinällään jatkuu sopivilla paikoilla edelleenkin.)

Viimeistelen juttua Marina Coruñassa lauantaiaamuna. Täällä hifi pelaa. Kaksi yötä on maksettu. Palataan.
Ami, laita tekstarina se ruokapaikan osoite.

Vielä kuva Viveirosta Villelle, Kaisalle, Netelle ja Niilolle.

Vielä kuva Viveirosta Villelle, Kaisalle, Netelle ja Niilolle.

Capo Ortegalilla.

Capo Ortegalilla.

Capo de Ortegalia kiertämässä. Kohta tuulee.

Capo de Ortegalia kiertämässä. Kohta tuulee.

Ankkurissa.

Ankkurissa.

Ankkurissa.

Ankkurissa.

Vanhankaupungin keskusaukio aamulla.

Vanhankaupungin keskusaukio aamulla.

Cedeiran vanhaa kaupunkia kirkonmäeltä.

Cedeiran vanhaa kaupunkia kirkonmäeltä.

Cedeiran uuden puolen keskusaukion vilskettä ja vilinää.

Cedeiran uuden puolen keskusaukion vilskettä ja vilinää.

Matkaveneilyn normaalitilanne. Avuliaita ihmisiä.

Matkaveneilyn normaalitilanne. Avuliaita ihmisiä.

Kuvassa ei ole heinätukko, vaan noin paksu kettinki.

Kuvassa ei ole heinätukko, vaan noin paksu kettinki.