La Coruña

19 08 2013

Nyt on vietetty kolme päivää La Coruñassa. Kaupunki on ennestään tuttu, mutta löytyihän täältäkin uusia paikkoja. Olemme parkissa Marina Coruñassa ja kun täältä lähtee kaupungille, reitti johtaa varsinaisen vanhan kaupungin kujille ja kirkoille. Niillä en muista aiemmin juuri kulkeneenkaan. La Coruña on iso kaupunki, jonka keskusta on hyvin omalaatuinen ja vilkas galicialainen keskus.

Jaa, mitä täällä sitten on tehty. Toissapäivänä pestiin pyykkiä, eilen siivottiin vene ja tänään käytiin kylillä tarvikkeita hankkimassa. Eli kun aamiaisen ja aamutouhujen jälkeen ryhtyy puuhaan, siinä yleensä menee kahteen kolmeen, sitten sekunti pitkällään ja kuinka ollakaan on alkuilta.

Toissapäivänä kävimme Obanin jälkeen ensimmäistä kertaa ulkona syömässä. Laitettiin taas oikeen isolleen ja lasku yhteensä molemmilta oli 28 euroa, neljä pientä olutta, pulpoa ja salaattimixtaa alkupaloiksi, Sinikalla erinomaisesti maustettua vasikanpaistia ja minulla maittavia kalakäkkylöitä.

Tuosta tarvikkeiden hankkimisesta. Minulla oli Farsundin Löytöteksissä kädessä Auto Glymin vahapullo ja todettiin, kuten Esa muistaa, että kyllähän sen voi ostaa myöhemminkin. No, täällä sitten vihdoin katsoin netistä paikan, josta sitä mahdollisesti saa. Ei muuta, kuin kävelemään kaupungin toiselle laidalle. Kadut nousivat ylös ja ylös. Lopulta katu löytyi ja kauppakin. Nyt kuvat alla kertovat tuhat sanaa.

Mutta ei hätää, näimme matkalla toisenlaista kaupunkia, istuimme yhdessä miljoonista espanjalaisista baarikahviloista. Tämä on se toinen tapa tehdä siktseenkierros uudessa kaupungissa: lähteä etsimään jotain osaa tai tarviketta ja samalla tutustua (pitkän) matkan aikana erilaisiin paikkoihin. Muistan edelliseltä reissulta letkun oston Ranskassa, joka kesti useita tunteja ympäri Bologne sur Meriä, eikä tavaraa koskaan löytynyt. Näillä matkoilla juuri tällaiseen on aikaa.

Palattiin alas, Sinikka meni Playa del Inglesiin ja minä veneliikkeeseen. Sain viiden litran kannun perämoottoribensalle ja osoitteen, mistä löytäisin kaapeliliittimen satelliittiantennille. Osoite oli siellä ylhäällä. mistä juuri olimme tulleet alas.

Täällä on ollut tuulista, eilen sumuista, mutta tietysti kohtuullisen lämmintä. Varsinaista hellepäivää tai iltaa ei ole oikein sattunut. Hyvä niin, tämä ilma on erittäin sopivaa pohjoisen väelle. Huomenna on tarkoitus jatkaa 30 mailia eteenpäin Cormyn ja Laxin ankkurilahteen.

Pyykkipäivä Marina Coruñnassa. Kuivuri ei oikein toimi.

Pyykkipäivä Marina Coruñnassa. Kuivuri ei oikein toimi.

La Coruñan arkkitehtuuria.

La Coruñan arkkitehtuuria.

La Coruñan arkkitehtuuria.

La Coruñan arkkitehtuuria.

La Coruñan arkkitehtuuria.

La Coruñan arkkitehtuuria.

Tällainen paitahan pitäisi meillä Amiksen aaveelleäkin olla!

Tällainen paitahan pitäisi meillä Amiksen aaveelleäkin olla!

Lauantaina oli kylillä muitakin.

Lauantaina oli kylillä muitakin.

Löytyihän se Auto Glymin liike.

Löytyihän se Auto Glymin liike.

Kuinkas sattuikaan.

Kuinkas sattuikaan.

Mainokset




17.8.2013

17 08 2013
Kynttilä sytytetty La Coruñassa.

Kynttilä sytytetty La Coruñassa.





Tuulta, aurinkoa, fiestaa ja ankkurin nosto

17 08 2013

Keskiviikkona 14.8. lähdimme iltapäivällä etelää kohti. Tavoitteena oli ankkuroitua Ria Cedeiralle, ankkuripaikkaan, jota Nautical lämpimästi suosittelee. Kolme yötä Viveirossa tuntui sopivalta, taas piti jo päästä merelle. Ettei unohdu.

Matkaa Viveirosta Cedeiraan on kolmisen kymmentä mailia. Reitti kiertää Luoteis-Espanjan pohjoisimman niemen ja sen jälkeen Capo Ortegalin. Sitä pidetään rajana, joka erottaa Biskajan lahden ja varsinaisen Atlantin valtameren. Eli oikeastaan vasta sitten on Biskajan lahti ylitetty.

Luvassa oli myötäisiä tuulia ja niitä saimme. Iso laitettiin ykkösreiviin jo Viveiron lahdella. Ensimmäistä niemeä kierrettäessä tuuli pysytteli kohtuullisena ja viritimme vielä virsikirjapurjeet. Capo Ortegalilta suunta kääntyi hieman etelämmäksi ja jiipin jälkeen emme enää genoaa virittäneet. Onneksi.

Tuuli kiihtyi seuraavaan niemeen tultaessa viuhulukemiin. Suunta oli ok ja ykkösreivatulla isolla ei hätää ollut. 15-16 m/s puuskat antoivat Katariinalle 10-11 knotsin surffeja. Vierellä kiisi jylhän korkea kallioranta.

Viiden jälkeen laskimme ankkurin Cedeiran lahdelle muutaman muun matkaveneen joukkoon. Pääasiassa ranskalaisia, joita näillä nurkilla on paljon.Tuuli oli tyyntynyt ja puhalsi kilometrin pituiselta uimarannalta. Ankkuri otti kiinni. Ja vielä lujemmin se iltaa myöten upposi hiekkapohjaan, sillä uimarannan takaisilta vuorilta alkoi illalla puhaltaa sellainen meltemi, että koko suojainen lahti oli vaahtopäinä. Sinikka kellotti parhaan puuskan tuulimittarista: 17 m/s.

Yöksi tuuli laantui, kunnes ennen aamua taas yltyi, muttei aivan yhtä kovaksi. Torstaina 15.8. on Espanjassa Fiesta (Asunción eli Neitsyt Marian taivaaseenastuminen). Virittelimme jollan perään Jonssonin ja lähdimme kaupungille, jossa ihmiset kulkivat pyhävaatteissa kirkkomäelle, viehättävään Cedeiran vanhaan kaupunkiin. Toisaalla kaupungissa viriteltiin markkinakojuja ja konserttilavaa.

Päivä oli leppoisan aurinkoinen. Vielä illalla kävimme jollalla kuuntelemassa uudenkaupungin keskusaukiolla konsertin aloitusta. Aukiota reunustavat kymmenet baarit ja voitte vain kuvitella, mikä maailman metakka ja hälinä siellä vallitsi.

Illalla sattui ennen kokematon tapaus. Ankkuripaikalle ajoi iso hollantilainen purjevene kovaa vauhtia, varmaan ennekin täällä ollut. Vene aikoi ankkuroitua hyvin lähelle meidän ankkuriköyttä ja menin keulakannelle osoittamaan meidän ankkurin suuntaa. Ja kuinka ollakaan, hollantilaiskippari alkoi pitää meikäläiselle suuriäänistä ripitystä hollanniksi, että mitäs me puututaan hänen ankkurointiinsa. Vielä yöllä, kun samainen porukka tuli kyliltä veneelle, piti pitää meidän veneen kohdalla kauheaa mekkalaa kuin mielenosoitukseksi.

Aamulla ankkurin nostoon. Katariinassa on kymmenen metriä kettinkiä ja köyttä neljäkymmentä metriä. Ankkurivinssiä ei ole vielä hankittu. Tarkoitus on ankkuroitua sellaisiin paikkoihin, joissa tällä virityksellä pärjää. Tänään ei pärjätty.

Ankkuri ei irronnut millään opilla. Lopulta soutelin rantaan ja pyysin Mikeltä apua. Sitten veneellä koetettiin porukalla kaikki temput. Ei irronnut. Hieman siinä vielä ihmeteltiin ja Maikin lähdettyä laskin Brucen alas. Sillä vinssiin sidotun köyden avulla sain nostettua Deltan niin ylös, että näki mistä kiikastaa. Aivan kuten Mike oli uumoillut, olimme juuttuneet vanhaan kalastusaluksen poijuvaijeriin, niin sen ymmärsin. Tällä hetkellä siinä on kiinni molemmat ankkurit, mutta Mike on luvannut tulla muutaman tunnin kuluttua laskuveden aikaan katsomaan tilannetta uudestaan. Odotellaan rauhassa. Nythän juhla ja juhannusaika.

Iltapäivällä Mikeä ei näkynyt. Ajattelin, että vinssaan tavaraa ylös ja katsotaan. Hollannin ukkeli tuli sattumoisin paikalle ja sanoi koko lahden poikki menevän ison miehen hauiksen (ei minun) levyinen kalastuslaivojen ankkurikettinki. Miksi nyt vasta, kun näki vierestä meidän touhuavan ankkurin kanssa jo aamulla.

Nyt kun tiesi, mikä siellä pidättelee, uskalsin ryhtyä vinssaamaan. Hollannin ukkeli oli keulassa antamassa ohjeita ja kun sanoin pienen ajan päästä, että ketju on jumissa, hän sanoi, että jatka vaan. Sanoin, että jumissa. Siihen kelpo kaverimme totesi, että jos ei apu kelpaa, olkoon ja lähti muina miehinä pois!

Nyt, kun asian tiesi, laitoin kahteen vinssin köydet, jotka olivat kiinni sakkelilla ankkurikettingissä vesirajassa ja nousihan se paksukin ketju ylös. Apuun tuli tässä vaiheessa kauempaa naapurista ranskan veneen isä ja tytär. Ja valmiina sukeltamaan tarvittaessa. Tämä on sitä meininkiä, mitä on tottunut näissä matkavenesatamissa kohtaamaan.

No, sittenhän se oli helppoa. Kaksi juoksuköyttä kireälle ketjun lenkkeihin ja ankkuria löysätessä se putosi kauniista irti. Kiitokset ranskalaisille ja kokka kohti La Coruñaa. Jo huomiseksi on luvassa vastatuulia, joten siksikin lähtö oli paikallaan. Saimme myös aamulla tekstiviestin, että Lady Bird oli laskeutunut La Coruñaan suoraan Falmouthista.

(Katariinassa on Delta-ankkuri nostettu kymmeniä kertoja sekä edestä että takaa käsipelillä. Tänään ei ankkurivinssikään olisi auttanut. katsotaan nyt tämä tilanne ankkureiden osalta uudestaan paremmalla ajalla. Ankkurissaolo sinällään jatkuu sopivilla paikoilla edelleenkin.)

Viimeistelen juttua Marina Coruñassa lauantaiaamuna. Täällä hifi pelaa. Kaksi yötä on maksettu. Palataan.
Ami, laita tekstarina se ruokapaikan osoite.

Vielä kuva Viveirosta Villelle, Kaisalle, Netelle ja Niilolle.

Vielä kuva Viveirosta Villelle, Kaisalle, Netelle ja Niilolle.

Capo Ortegalilla.

Capo Ortegalilla.

Capo de Ortegalia kiertämässä. Kohta tuulee.

Capo de Ortegalia kiertämässä. Kohta tuulee.

Ankkurissa.

Ankkurissa.

Ankkurissa.

Ankkurissa.

Vanhankaupungin keskusaukio aamulla.

Vanhankaupungin keskusaukio aamulla.

Cedeiran vanhaa kaupunkia kirkonmäeltä.

Cedeiran vanhaa kaupunkia kirkonmäeltä.

Cedeiran uuden puolen keskusaukion vilskettä ja vilinää.

Cedeiran uuden puolen keskusaukion vilskettä ja vilinää.

Matkaveneilyn normaalitilanne. Avuliaita ihmisiä.

Matkaveneilyn normaalitilanne. Avuliaita ihmisiä.

Kuvassa ei ole heinätukko, vaan noin paksu kettinki.

Kuvassa ei ole heinätukko, vaan noin paksu kettinki.





Viveiro

14 08 2013

Nyt se sitten tapahtui. Nimittäin se, että pysähdyimme. Tuntui siltä ja jäimme tänne Viveiroon muutamaksi päiväksi. Paikka on viihtyisä hieman pilvisestä säästä huolimatta. Sääikkunoita jatkomatkailuun ei ole katseltu. Tosin myötäiset tuulet jatkuvat edelleen. Muutama kymmenen mailia etenee vaikka perä edellä.

Satamassa on jokunen kulkuvene, jotka ovat jääneet tänne aikaa viettämään. Pari ranskalaisvenettä pitää Viveiroa myös tällä hetkellä kotisatamanaan. Miehistö viettää kesälomaa täällä Espanjassa veneellään.

Itse satama-alue ei ole kovin viihtyisä, mutta henkilökunta erittäin ystävällistä. Kaikenlainen huoltohomma onnistuu täällä loistavasti. Ja kaupunki on jälleen osoittautunut mukavaksi galicialaiseksi ympäristöksi. Viveirossa on tällä hetkellä festivaaliviikot ja monenlaisia aktiviteetteja on ympäri kaupunkia.

Kaupungilla on siis käyty, konserteissa vierailtu, mummi-asioita hoidettu ja tietysti pieniä puhdetöitä. Varsinainen iso kalastussatama on viereisessä Celeirossa, jonka läpi kulki pieni hölkkälenkki. Eilen kävimme kipuamassa kaupungin näkymää hallitsevalle San Roguen kappelille lähivuorella. ( Eiväthän nämä kai vuoria varsinaisesti ole, mutta eivät mitään mäennyppylöitäkään.)

Tänään tai huomenna jatkamma etelään sekä nostamma hattua korkealle kaikille San Roguelle kiivenneille.

Galicialaista kansanmusiikkia. Plaza Majorilla: A Quella-yhtye.

Galicialaista kansanmusiikkia. Plaza Majorilla: A Quella-yhtye.

Konserttiyleisöä keskusaukiolla.

Konserttiyleisöä keskusaukiolla.

Tyypillista maakunta-arkkitehtuuria.

Tyypillista maakunta-arkkitehtuuria.

Viveiron vanhan kaupungin näkymiä.

Viveiron vanhan kaupungin näkymiä.

Viveiron vanhan kaupungin näkymiä.

Viveiron vanhan kaupungin näkymiä.

Mummi-asioita. Koulupuvut Kaisalle ja Netelle. Kauppa ei ole El Corte Ingles.

Mummi-asioita. Koulupuvut Kaisalle ja Netelle. Kauppa ei ole El Corte Ingles.

Näkymä San Roguelta alas Viveiroon. Myös satama-allas näkyvillä.

Näkymä San Roguelta alas Viveiroon. Myös satama-allas näkyvillä.

San Rogue illalla veneeltä kuvattuna. Pyhä paikka.

San Rogue illalla veneeltä kuvattuna. Pyhä paikka.

Meidän vuoro on seuraavana.

Meidän vuoro on seuraavana.





Buenos Aires

12 08 2013

Vai oliko se Dias? Olemme siis Espanjassa Viveiron kaupungissa. Päätimme jäädä tähän pariksi päiväksi lepäilemään. Paikkahan on kuuluisa Biskajan lahden ylitysten lähtö- ja saapumispaikka jo vuodesta 2007. Satama on keskellä vähän tylsähköä keskustaa, mutta nurkan takana on aivan viehättävä sokkeloinen vanhakaupunki galicialaisine ulkoparvekkeineen ja ympärillä kohoavat tyypilliset Pohjois-Espanjan rannikon korkeat vehreät vuoristot.

Eilinen päivä meni nukkuessa. Kipparilla jopa puoli viiteen iltapäivällä. Olimme satamassa yhdeksän aikaan aamulla. Matkaa taitettiin 309 mailia ja tunteja meni pari kolmannen vuorokauden puolelle. Purjehdusta tuli vähän, mutta muuten matka meni loistavasti. Alla on tunnelmakuva Biskajan lahdelta mereltä käsin kirjoitettuna.

Saapuminen yöllä uudelle rannikolle on aina hieman jännittävää. Vaikka on kirkas tähtitaivas, horisontista pikkuhiljaa kuultavat valot, musteen musta meren pinta, veneen keikunta puolelta toiselle ja välillä valkoiset, veneen kylkeen pärskyvät aallonharjat, luovat tunnelman, jossa kaikki aistit herkistyvät. Maileja on vielä muutama kymmenen, aikaa useita tunteja, odotusta. Valopisteet lisääntyvät, tuikkivia majakoita ilmestyy horisonttiin. Jokunen laiva kulkee poikittain rannikkoa pitkin. Ja lopulta, aamuauringon kajossa saavumme Viveiron Riakselle jylhien, vihreiden vuorten kainaloon.

(Huh huh, mutta kyllä se tuollaista vain on. Edelliseltä matkalta on jäänyt pari samankaltaista kuvaa mieleen, saapuminen Markun ja Merjan kanssa La Palmalle ja tulomatkalla Paavon ja Antin kanssa Madeiran Funchaliin. Ja samoin on myös mielessä ensimmäinen Suomenlahden ylitys yölliseen Tallinnan.)

———
Nyt, kun saatiin turattua nuo Norjat, Skotlannit, Irlannit ja Englannit, Katariinan matka jatkuu leppoisissa merkeissä pikku hiljaa tätä Espanjan ja Portugalin Atlantinrantaa etelään. Meillä on aikaa riittämiin pysähdellä eri paikoissa ja viettää pitempiäkin aikoja samassa paikassa. Rannikko on toisaalta tuttu, mutta kaikki muistot ja kokemukset ovat sellaisia, että näillä rannoilla kyllä viihtyy.

——
Laitan tuohon alle muutaman taivaskuvan. Sehän on se jatkuvasti muuttuva maisema, mitä aavalla meren lisäksi jatkuvasti katsellaan.

——
Luin äsken s/y Pantheran Facebook-blogia. Sanamanlaiset muistot meilläkin Pintan kanssa siellä purjehtiessa.

——
10.8.2013 klo 20.36, Biskajan lahti suorana lähetyksenä

Minulla alkoi vahtivuoro kello 20.00. Sinikka painui salonkiin lukemaan kirjaa. Hänen kahden tunnin vuoronsa oli ohi. Itse olin ollut alhaalla lukemassa Katja Ketun vanhempaa romaania ”Hitsaaja”, joka muuten tapahtuu Estonian uppoamisen ympärillä, kertoen hitsareista, postineideistä ja ivalolaisista peruslappilaisista, siis meistä suomalaisista.

Kun havahduin koneen hyrräämiseen, huudahdin itsekseni kirjaa takahytissä lukiessani: voi pojat, että keskellä Biskajan lahtea.

Matka on taittunut pääasiassa koneella purjehdusta avittaen. Tänään koko iltapäivä päästiin mahtavasti sivutuulipurjehtien autopilotin pitäessä perää. Valitsimme ylityskeliksi kevyen pohjoisen puoleisen korkeapainetuulen. Tällä kahden hengen miehistöllä äänestettiin tämän puolesta.

Osa blogin lukijoista tietää nämä Biskajan kuuluisat mainingit (ei siis aallot). Tällä hetkellä valtavat sata metriä pitkät mainingit nostavat Katariinaa välillä ylös ja välillä hukuttavat horisontin ruorimieheltä. Voi vain kuvitella talvikelejä, kun nämä ovat aaltoja.
Aurinko laskee tänään 21.44. Eilen se tapahtui minuuttia aiemmin. Eilen oli harvinainen auringonlasku merellä. Useasti auringon edessä on pienempiä tai isompia pilviä, vaikka muuten taivas on kirkas. Eilen ei auringon edessä ollut ainuttakaan.pilven hattaraa. Pitihän se oikein ikuistaa, vaikka noita auringonlaskukuvia mereltä onkin riittämiin.

Tämä meidän Biskajan ylitys kestää hieman kolmatta vuorokautta, jos saa pidettyä kuuden solmun nopeutta. Me saamme. Camaret sur Meristä Viveiroon on n. 300 mailia ja La Corunaan 340. Arvomme vielä, pysähdymmekö huomenna Viveirossa vai jatkammeko eteenpäin. Asia riippuu hieman tuulista tai sitten on tankattava varapänikkä keulapiikistä.

Viime yönä kulki muutamia laivoja, jotka tutkalla yleensä havaittiin jo hyvissä ajoin. Tietysti Sinikan vuorolla ilmestyi kuin mustasta tyhjyydestä tumma hahmo veneen eteen. Lopulta huomattiin, että se oli purjevene ajovalot alhaalla kaiteessa. Nehän eivät juuri aallokossa näy. VHF:llä yhteyttä ottaessamme selvisi, että samanlainen kahden hengen ranskalaismiehistö oli paluumatkalla etelästä. Erikoinen kohtaaminen keskellä ei mitään.

Kuuta ei ole (se laskee aivan pienenä sirppinä tunnin auringon jälkeen), tumma tähtitaivas kaartuu meren ylle. On vaikea havaita, mikä on laiva ja mikä on aivan horisontissa oleva tähti tai planeetta. Sinikka bongasi vuorollaan kaksi laivaa, joista sitten minun vuorolla toinen osoittautui tähdeksi ja toinen tankkeriksi. Kun se meni melko läheltä perän puolelta ohi, jonkin ajan päästä nenään tuoksahti öljy.

Tänään on ollut sordelikeli. Vesi on yli kaksikymmentä astetta lämmintä. Aluksella on nautittu rauhasta ja oikeasta meripäivästä. Ja kuinka ollakaan, taas kun olin lepovuorossa, Katariinan virallinen valasbongari huutaa tutun lauseen: iiiilkkaaa, VALAITA!

Kun kipaisin kannelle, Sinikka tärisi ja sanoi, että hän ei uskalla katsoa (ei muuten ole vielä uskaltanut katsoa edes valokuvia). Kaksi mustaa, isoa, valtavan kokoista oikeaa valasta ui aivan veneen perän vierelle. Majesteettisesti sukeltaen ja puuskuttaen ne lipuivat veneen taakse ja sitten pikku hiljaa kauemmaksi pyrstöeviään heiluttaen ja vettä suihkuttaen. Olen nähnyt valaita kaukaa, mutta olihan upea ilmestys nähdä nuo eläimet muutaman metrin etäisyydeltä. Ainakin osalle meistä.

Nyt tänään näyttää aurinko laskevan lännessä pilveen. Tällä hetkellä tällä kohtaan on aivan kuin kansi päällä ja suoraan edessä on kannen reuna ja täysin pilvetön taivas. Tulossa on taas tähtikirkas yö.

Katariinalla nautitaan aamupala kahdeksalta, kahdelta syödään lounas ja kuudelta on iltakahvit. Ajelen tämän vuoron kymmeneen ja sitten syödään iltaleivät. Sinikka aloittaa seuraavan vuoron kahteentoista ja niin edelleen jatketaan aamuyön tunnit auringon nousuun.

Auringon lasku perjantaina.

Auringon lasku perjantaina.

Seuralaisia Biskajan lahdella.

Seuralaisia Biskajan lahdella.

Auringon nousu lauantaina.

Auringon nousu lauantaina.

Kuva ei kerro tuhatta sanaa.

Kuva ei kerro tuhatta sanaa.

Terve menoa.

Terve menoa.

Vielä viimeinen tervehdys.

Vielä viimeinen tervehdys.

Tuon kannen alta tultiin kirkkauteen. Seuraava kuva tästä vasemmalle hieman myöhemmin.

Tuon kannen alta tultiin kirkkauteen. Seuraava kuva tästä vasemmalle hieman myöhemmin.

Seuraava kuva.

Seuraava kuva.


Ruorimiehen näkymä yöllä salamalla.

Ruorimiehen näkymä yöllä salamalla.

Ja ilman.

Ja ilman.





Spot-linkki

9 08 2013

http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0qhCmBJQ0spZL60jFxnIYFzcK0nZek4qB





Camaret sur Mer

8 08 2013

Kyllä mummu tietää, Ranska on eri maata kuin Englanti. Saimme kymmenen solmun myötävirran Canal du Fourin kapeimmassa kohdassa ja perillä satamassa oltiin juuri auringon vielä hieman kumottaessa.

Laiturit olivat täynnä, niin kuin oletettiinkin. Saimme paikan toisesta rivistä englantilaisen veneen viereltä. Tähän kohtaan voi todeta, että oluen jälkeen uni maittoi.

Keskiviikkopäivä haisteltiin ranskalaista ilmapiiriä, joka tosiaan on erilainen kuin pohjoiset naapurit. Tunnelma on jotenkin iloinen ja eloisa. Katukahvilat täyttyvät turisteista. Puhe sorisee romanttisen ranskalaisesti.

Satama on lähes pelkästään vierasveneille, joita on useita kymmeniä. Paljon ranskalaisia, mutta mukana etelän matkaavaa joukkoa, huomattava määrä hollantilaisia veneitä. Nyt joukossa on myös Belgian, Saksan, Niorjan, Ruotsin ja jopa Sveitsin veneitä.

Tämä päivä on mennyt Biskajan ylityksen valmisteluissa, konehuoneessa ja kannella sekä kaupoilla. Lähdemme huomenaamulla jatkamaan matkaa etelään. Sääikkuna antaa seuraaville päiville avotuulia, aluksi heikkoja ja Espanjan rannikolla jo mukavia purjetuulia.
_______

Se valas oli tod.näk Pallopäävalas, joka on delfiinien sukua ja kasvaa 6-8-metrin mittaiseksi.

Toinen tilastokorjaus aikaisempaan. Nyt vasta maileja on kasassa 2000. Tähän Brestin kulmaan on pohjoista kautta n.500 mailia pitempi matka kuin Kielin kanavan kautta.

Merellä näkee ihmeitä: mikähän tuosta pilvestä on tippunut?

Merellä näkee ihmeitä: mikähän tuosta pilvestä on tippunut?

Ulompi laituri, jossa Katariinakin on, Vaubanin vieressä.

Ulompi laituri, jossa Katariinakin on, Vaubanin vieressä.

Matkaveneitä kerääntyneenä Biskajan ylitykseen.

Matkaveneitä kerääntyneenä Biskajan ylitykseen.

Camaret sur Merin rantakatu alavedellä. (Täällä vuorovesi on n. 6 metriä)

Camaret sur Merin rantakatu alavedellä. (Täällä vuorovesi on n. 6 metriä)

Tätä näkyä ei ollut Englannissa.

Tätä näkyä ei ollut Englannissa.