Viveiro

14 08 2013

Nyt se sitten tapahtui. Nimittäin se, että pysähdyimme. Tuntui siltä ja jäimme tänne Viveiroon muutamaksi päiväksi. Paikka on viihtyisä hieman pilvisestä säästä huolimatta. Sääikkunoita jatkomatkailuun ei ole katseltu. Tosin myötäiset tuulet jatkuvat edelleen. Muutama kymmenen mailia etenee vaikka perä edellä.

Satamassa on jokunen kulkuvene, jotka ovat jääneet tänne aikaa viettämään. Pari ranskalaisvenettä pitää Viveiroa myös tällä hetkellä kotisatamanaan. Miehistö viettää kesälomaa täällä Espanjassa veneellään.

Itse satama-alue ei ole kovin viihtyisä, mutta henkilökunta erittäin ystävällistä. Kaikenlainen huoltohomma onnistuu täällä loistavasti. Ja kaupunki on jälleen osoittautunut mukavaksi galicialaiseksi ympäristöksi. Viveirossa on tällä hetkellä festivaaliviikot ja monenlaisia aktiviteetteja on ympäri kaupunkia.

Kaupungilla on siis käyty, konserteissa vierailtu, mummi-asioita hoidettu ja tietysti pieniä puhdetöitä. Varsinainen iso kalastussatama on viereisessä Celeirossa, jonka läpi kulki pieni hölkkälenkki. Eilen kävimme kipuamassa kaupungin näkymää hallitsevalle San Roguen kappelille lähivuorella. ( Eiväthän nämä kai vuoria varsinaisesti ole, mutta eivät mitään mäennyppylöitäkään.)

Tänään tai huomenna jatkamma etelään sekä nostamma hattua korkealle kaikille San Roguelle kiivenneille.

Galicialaista kansanmusiikkia. Plaza Majorilla: A Quella-yhtye.

Galicialaista kansanmusiikkia. Plaza Majorilla: A Quella-yhtye.

Konserttiyleisöä keskusaukiolla.

Konserttiyleisöä keskusaukiolla.

Tyypillista maakunta-arkkitehtuuria.

Tyypillista maakunta-arkkitehtuuria.

Viveiron vanhan kaupungin näkymiä.

Viveiron vanhan kaupungin näkymiä.

Viveiron vanhan kaupungin näkymiä.

Viveiron vanhan kaupungin näkymiä.

Mummi-asioita. Koulupuvut Kaisalle ja Netelle. Kauppa ei ole El Corte Ingles.

Mummi-asioita. Koulupuvut Kaisalle ja Netelle. Kauppa ei ole El Corte Ingles.

Näkymä San Roguelta alas Viveiroon. Myös satama-allas näkyvillä.

Näkymä San Roguelta alas Viveiroon. Myös satama-allas näkyvillä.

San Rogue illalla veneeltä kuvattuna. Pyhä paikka.

San Rogue illalla veneeltä kuvattuna. Pyhä paikka.

Meidän vuoro on seuraavana.

Meidän vuoro on seuraavana.





Buenos Aires

12 08 2013

Vai oliko se Dias? Olemme siis Espanjassa Viveiron kaupungissa. Päätimme jäädä tähän pariksi päiväksi lepäilemään. Paikkahan on kuuluisa Biskajan lahden ylitysten lähtö- ja saapumispaikka jo vuodesta 2007. Satama on keskellä vähän tylsähköä keskustaa, mutta nurkan takana on aivan viehättävä sokkeloinen vanhakaupunki galicialaisine ulkoparvekkeineen ja ympärillä kohoavat tyypilliset Pohjois-Espanjan rannikon korkeat vehreät vuoristot.

Eilinen päivä meni nukkuessa. Kipparilla jopa puoli viiteen iltapäivällä. Olimme satamassa yhdeksän aikaan aamulla. Matkaa taitettiin 309 mailia ja tunteja meni pari kolmannen vuorokauden puolelle. Purjehdusta tuli vähän, mutta muuten matka meni loistavasti. Alla on tunnelmakuva Biskajan lahdelta mereltä käsin kirjoitettuna.

Saapuminen yöllä uudelle rannikolle on aina hieman jännittävää. Vaikka on kirkas tähtitaivas, horisontista pikkuhiljaa kuultavat valot, musteen musta meren pinta, veneen keikunta puolelta toiselle ja välillä valkoiset, veneen kylkeen pärskyvät aallonharjat, luovat tunnelman, jossa kaikki aistit herkistyvät. Maileja on vielä muutama kymmenen, aikaa useita tunteja, odotusta. Valopisteet lisääntyvät, tuikkivia majakoita ilmestyy horisonttiin. Jokunen laiva kulkee poikittain rannikkoa pitkin. Ja lopulta, aamuauringon kajossa saavumme Viveiron Riakselle jylhien, vihreiden vuorten kainaloon.

(Huh huh, mutta kyllä se tuollaista vain on. Edelliseltä matkalta on jäänyt pari samankaltaista kuvaa mieleen, saapuminen Markun ja Merjan kanssa La Palmalle ja tulomatkalla Paavon ja Antin kanssa Madeiran Funchaliin. Ja samoin on myös mielessä ensimmäinen Suomenlahden ylitys yölliseen Tallinnan.)

———
Nyt, kun saatiin turattua nuo Norjat, Skotlannit, Irlannit ja Englannit, Katariinan matka jatkuu leppoisissa merkeissä pikku hiljaa tätä Espanjan ja Portugalin Atlantinrantaa etelään. Meillä on aikaa riittämiin pysähdellä eri paikoissa ja viettää pitempiäkin aikoja samassa paikassa. Rannikko on toisaalta tuttu, mutta kaikki muistot ja kokemukset ovat sellaisia, että näillä rannoilla kyllä viihtyy.

——
Laitan tuohon alle muutaman taivaskuvan. Sehän on se jatkuvasti muuttuva maisema, mitä aavalla meren lisäksi jatkuvasti katsellaan.

——
Luin äsken s/y Pantheran Facebook-blogia. Sanamanlaiset muistot meilläkin Pintan kanssa siellä purjehtiessa.

——
10.8.2013 klo 20.36, Biskajan lahti suorana lähetyksenä

Minulla alkoi vahtivuoro kello 20.00. Sinikka painui salonkiin lukemaan kirjaa. Hänen kahden tunnin vuoronsa oli ohi. Itse olin ollut alhaalla lukemassa Katja Ketun vanhempaa romaania ”Hitsaaja”, joka muuten tapahtuu Estonian uppoamisen ympärillä, kertoen hitsareista, postineideistä ja ivalolaisista peruslappilaisista, siis meistä suomalaisista.

Kun havahduin koneen hyrräämiseen, huudahdin itsekseni kirjaa takahytissä lukiessani: voi pojat, että keskellä Biskajan lahtea.

Matka on taittunut pääasiassa koneella purjehdusta avittaen. Tänään koko iltapäivä päästiin mahtavasti sivutuulipurjehtien autopilotin pitäessä perää. Valitsimme ylityskeliksi kevyen pohjoisen puoleisen korkeapainetuulen. Tällä kahden hengen miehistöllä äänestettiin tämän puolesta.

Osa blogin lukijoista tietää nämä Biskajan kuuluisat mainingit (ei siis aallot). Tällä hetkellä valtavat sata metriä pitkät mainingit nostavat Katariinaa välillä ylös ja välillä hukuttavat horisontin ruorimieheltä. Voi vain kuvitella talvikelejä, kun nämä ovat aaltoja.
Aurinko laskee tänään 21.44. Eilen se tapahtui minuuttia aiemmin. Eilen oli harvinainen auringonlasku merellä. Useasti auringon edessä on pienempiä tai isompia pilviä, vaikka muuten taivas on kirkas. Eilen ei auringon edessä ollut ainuttakaan.pilven hattaraa. Pitihän se oikein ikuistaa, vaikka noita auringonlaskukuvia mereltä onkin riittämiin.

Tämä meidän Biskajan ylitys kestää hieman kolmatta vuorokautta, jos saa pidettyä kuuden solmun nopeutta. Me saamme. Camaret sur Meristä Viveiroon on n. 300 mailia ja La Corunaan 340. Arvomme vielä, pysähdymmekö huomenna Viveirossa vai jatkammeko eteenpäin. Asia riippuu hieman tuulista tai sitten on tankattava varapänikkä keulapiikistä.

Viime yönä kulki muutamia laivoja, jotka tutkalla yleensä havaittiin jo hyvissä ajoin. Tietysti Sinikan vuorolla ilmestyi kuin mustasta tyhjyydestä tumma hahmo veneen eteen. Lopulta huomattiin, että se oli purjevene ajovalot alhaalla kaiteessa. Nehän eivät juuri aallokossa näy. VHF:llä yhteyttä ottaessamme selvisi, että samanlainen kahden hengen ranskalaismiehistö oli paluumatkalla etelästä. Erikoinen kohtaaminen keskellä ei mitään.

Kuuta ei ole (se laskee aivan pienenä sirppinä tunnin auringon jälkeen), tumma tähtitaivas kaartuu meren ylle. On vaikea havaita, mikä on laiva ja mikä on aivan horisontissa oleva tähti tai planeetta. Sinikka bongasi vuorollaan kaksi laivaa, joista sitten minun vuorolla toinen osoittautui tähdeksi ja toinen tankkeriksi. Kun se meni melko läheltä perän puolelta ohi, jonkin ajan päästä nenään tuoksahti öljy.

Tänään on ollut sordelikeli. Vesi on yli kaksikymmentä astetta lämmintä. Aluksella on nautittu rauhasta ja oikeasta meripäivästä. Ja kuinka ollakaan, taas kun olin lepovuorossa, Katariinan virallinen valasbongari huutaa tutun lauseen: iiiilkkaaa, VALAITA!

Kun kipaisin kannelle, Sinikka tärisi ja sanoi, että hän ei uskalla katsoa (ei muuten ole vielä uskaltanut katsoa edes valokuvia). Kaksi mustaa, isoa, valtavan kokoista oikeaa valasta ui aivan veneen perän vierelle. Majesteettisesti sukeltaen ja puuskuttaen ne lipuivat veneen taakse ja sitten pikku hiljaa kauemmaksi pyrstöeviään heiluttaen ja vettä suihkuttaen. Olen nähnyt valaita kaukaa, mutta olihan upea ilmestys nähdä nuo eläimet muutaman metrin etäisyydeltä. Ainakin osalle meistä.

Nyt tänään näyttää aurinko laskevan lännessä pilveen. Tällä hetkellä tällä kohtaan on aivan kuin kansi päällä ja suoraan edessä on kannen reuna ja täysin pilvetön taivas. Tulossa on taas tähtikirkas yö.

Katariinalla nautitaan aamupala kahdeksalta, kahdelta syödään lounas ja kuudelta on iltakahvit. Ajelen tämän vuoron kymmeneen ja sitten syödään iltaleivät. Sinikka aloittaa seuraavan vuoron kahteentoista ja niin edelleen jatketaan aamuyön tunnit auringon nousuun.

Auringon lasku perjantaina.

Auringon lasku perjantaina.

Seuralaisia Biskajan lahdella.

Seuralaisia Biskajan lahdella.

Auringon nousu lauantaina.

Auringon nousu lauantaina.

Kuva ei kerro tuhatta sanaa.

Kuva ei kerro tuhatta sanaa.

Terve menoa.

Terve menoa.

Vielä viimeinen tervehdys.

Vielä viimeinen tervehdys.

Tuon kannen alta tultiin kirkkauteen. Seuraava kuva tästä vasemmalle hieman myöhemmin.

Tuon kannen alta tultiin kirkkauteen. Seuraava kuva tästä vasemmalle hieman myöhemmin.

Seuraava kuva.

Seuraava kuva.


Ruorimiehen näkymä yöllä salamalla.

Ruorimiehen näkymä yöllä salamalla.

Ja ilman.

Ja ilman.





Spot-linkki

9 08 2013

http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0qhCmBJQ0spZL60jFxnIYFzcK0nZek4qB





Camaret sur Mer

8 08 2013

Kyllä mummu tietää, Ranska on eri maata kuin Englanti. Saimme kymmenen solmun myötävirran Canal du Fourin kapeimmassa kohdassa ja perillä satamassa oltiin juuri auringon vielä hieman kumottaessa.

Laiturit olivat täynnä, niin kuin oletettiinkin. Saimme paikan toisesta rivistä englantilaisen veneen viereltä. Tähän kohtaan voi todeta, että oluen jälkeen uni maittoi.

Keskiviikkopäivä haisteltiin ranskalaista ilmapiiriä, joka tosiaan on erilainen kuin pohjoiset naapurit. Tunnelma on jotenkin iloinen ja eloisa. Katukahvilat täyttyvät turisteista. Puhe sorisee romanttisen ranskalaisesti.

Satama on lähes pelkästään vierasveneille, joita on useita kymmeniä. Paljon ranskalaisia, mutta mukana etelän matkaavaa joukkoa, huomattava määrä hollantilaisia veneitä. Nyt joukossa on myös Belgian, Saksan, Niorjan, Ruotsin ja jopa Sveitsin veneitä.

Tämä päivä on mennyt Biskajan ylityksen valmisteluissa, konehuoneessa ja kannella sekä kaupoilla. Lähdemme huomenaamulla jatkamaan matkaa etelään. Sääikkuna antaa seuraaville päiville avotuulia, aluksi heikkoja ja Espanjan rannikolla jo mukavia purjetuulia.
_______

Se valas oli tod.näk Pallopäävalas, joka on delfiinien sukua ja kasvaa 6-8-metrin mittaiseksi.

Toinen tilastokorjaus aikaisempaan. Nyt vasta maileja on kasassa 2000. Tähän Brestin kulmaan on pohjoista kautta n.500 mailia pitempi matka kuin Kielin kanavan kautta.

Merellä näkee ihmeitä: mikähän tuosta pilvestä on tippunut?

Merellä näkee ihmeitä: mikähän tuosta pilvestä on tippunut?

Ulompi laituri, jossa Katariinakin on, Vaubanin vieressä.

Ulompi laituri, jossa Katariinakin on, Vaubanin vieressä.

Matkaveneitä kerääntyneenä Biskajan ylitykseen.

Matkaveneitä kerääntyneenä Biskajan ylitykseen.

Camaret sur Merin rantakatu alavedellä. (Täällä vuorovesi on n. 6 metriä)

Camaret sur Merin rantakatu alavedellä. (Täällä vuorovesi on n. 6 metriä)

Tätä näkyä ei ollut Englannissa.

Tätä näkyä ei ollut Englannissa.





6.8. Kymmenen mailia Canal du Fourin suulle, merellä

7 08 2013

Sinikan kanssa puhuttiin juuri, että kuukausi Englannissa ja Irlannissa riittää. Nyt Ranskan rannikko on näkynyt jo muutaman tunnin. Menemme illaksi Camaret sur Merin satamaan. Takana on reilu puolitoista vuorokautta merta ja monia tunnin tai kahden vahtivuoroja.

Itse merimatkasta ei paljon jää lapsenlapsille kerrottavaa. Eilen aamulla kello 5.45 lähdettiin Milford Havenion marinasta. Sulkuportti oli ns. free flow-asennossa eli parituntia yläveden molemmin puolin täysin auki. Vettä satoi ja tuuli välillä lännestä 13 metriä sekunnissa vastaa. Ei kaikkein mukavimpia lähtöjä.

Tuulet oli kuitenkin luvattu meille edullisiksi. Tuuli tyyntyikin seitsemään metriin suuaukiolla ja meillä suunta kääntyi etelään. Jo tulomatkalla tutuksi tulleessa paikassa aallot möykkyyntyivät. Joka toinen aalto vei horisontin ja tulipa istumalaatikkoonkin pari isoa saavillista vettä.

Vielä aamuyöstä oli merellä puhaltanut kahden väkäsen lounaistuuli ja sen mainingit vyöryivät vastaan. Ennustettu luoteistuuli oli kuitenkin lähes pohjoisessa eli täysin takaa. Eihän siinä auttanut kuin aukaista keulaa ja konetta perään. Vuorovesivirta oli myös vastainen, joten isompia ja pienempiä möykkyjä riitti koko päiväksi. Onneksi satoi raikasta vettä, joka huuhteli suolan pois silmistä.

Ennustusten mukaan alkuillasta tuuli kääntyi länteen ja pääsimme reipasta purjetuulta puolen yön seutuvilla Englannin lounaiskärjen, Land`s Endin, ympäri. Ja edelleen ennustusten mukaan tuuli heikkeni ja Katariinan tutuksi tullut Volvo uusittuine polttoainepumppuineen auttoi etenemään.

Pimeässä yössä, kuu ei noussut ollenkaan, Lands Endin valot horisonttiin painuen, jatkoimme vilkkaan laivaväylän yli kohti Brestin niemeä, Englannin kanaalin Atlantin puoleista reunaa pitkin.

Ehkä hieman noista tuulista. Odotimme viikon hyviä kelejä M:Havenissa. Kun täällä luvataan puolitoista/kaksi väkästä vastaista (n.8-11 m/s) ja siihen vuorovesivirrat mukaan, ei merelle ole mitään järkeä lähteä. Tällaiset olivat tuulet vielä maanatain vastaisena yönä. Samaten kanaalin suulla tuuli maanantaina vielä 14 m/s. Ikkuna jolla lähdimme, näkyi useita päiviä ennusteissa ja toteutui lähes ennustusten mukaan.

Huomenna taas on tähän kanaalin suulle tulossa etelätuulia. Nyt jyskytämme tämän sadan mailin pätkän koneella. Eli silloin, kun pääsee etenemään, silloin on mentävä. Varsinaisia hyviä purjetuulia on matkapurjehtijalle näillä seuduilla tuskastuttavan vähän.

Nyt on kesäinen ilma, meri kimaltelee ja isot mainingit keinuttavat venettä jatkuvasti. Yöllä muuten näkyi tähtien valossa ensimmäisen kerran planktonivana ja tuikkivia pisteitä veneen perässä ja kyljillä. Etelään mentäessä niitä tulee vain lisää.

Ja vielä tästä matkan teosta. Ajelemme kolmea solmua kohti Fourin suuta. Kello on 16.45 matkaa 5 mailia. Kanaalissa tai salmessa paremminkin virta kääntyy myötäiseksi 1,5 tuntia Brestin yläveden jälkeen. Tänään se on 19.20. Eli olemme vieläkin hieman liian aikaisin tuossa kymmenen mailin mittaisessa kapeikossa, jossa virta on suurimmillaan yli kuusi solmua. Ami ja Matti varmaan muistavat, kun ratsastettiin Pintalla toistakymmentä solmua kohti pohjoista. Sinänsä hyvä tuuri, että virta on näinkin sopivaan aikaan myötäinen.

Ja vieläkin matkan teosta. Olisihan tuossa ollut esim. Shilly-saaret poiketa. Mutta näitä paikkoja on runsauteen asti. Paljon on niin sanotusti nähty. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että pitää päästä tapaamaan muita matkapurjehtijoita, liittyä etelään menevien letkaan. Meidän tähänastisissa satamissa olemme tavanneet pari etelään menevää venettä, kaiken kaikkiaan satamissa on ollut harvoja matkaveneitä.

Camaret sur Merissä käy sutina, jatkuvasti on tulossa veneitä odottamaan sääikkunaa Biskajan lahdelle ja harva se aamu joukko veneitä lähtee kohti lounasta. Useimmat sitten tavataan taas La Corunassa.

Jaa, olihan sittenkin Villelle, Kaisalle, Netelle ja Niilolle kerrottavaa: pongattiin VALAS!

Sinikka oli vahdissa ja huusi yhtäkkiä alas, että iiilkkaaavalas. Ryntäsin kannelle ja aivan veneen vieressä ui laiskasti puolen veneen mittainen mustaselkäinen valas. Se ei ollut niitä isoja, mutta palataan merkkiin myöhemmin, kun tarkastetaan tilanne KVG. Sinikka oli jo aiemmin nähnyt isomman ja kaksi pienpää isoa eläintä etäällä. Emo ilmeisesti kävi veneen vieressä tarkastamassa, ettei vihollinen ole tullut seuduille. Kuvaa ei tietenkään saatu. Kun kamera oli ylhäällä, oli valas jo kaukana.





Vihdoin merelle

4 08 2013

Ei se nyt aivan seinä ollutkaan, mutta huomenna startataan kuitenkin aamulla kohti Brestin niemeä. Matkaa hieman yli 200 mailia ja tarkoituksena on olla tiistai-iltana myöhään perillä. Keskisen Paavo lupasi laittaa Iridiumiin säitä matkan varrella.

Karttasivulla linkki kuljettuun reittiin. Myös hieman toisarvoisia tietoja päivitetty uusiin varustesivulla.





Pembrokeshire Coast National Park

3 08 2013

Tänään teimme päiväretken Pembrokeshire Coast National Parkiin Lady Birdin laivaväen kanssa. He ovat myös olleet samaisella isolla lahdella viikon. Jos täälläpäin kulkee, eikä ole tarvetta olla satamassa, Lady Birdin ankkuripaikka Dalen pikkukylän edustalla on erittäin suositeltava pysähdyskohde.

Päivä oli aurinkoinen ja suht lämmin. Kuljimme nelisen tuntia Andersin ja Beritin kanssa kiertäen jylhän kallioisen niemen, jonka etelärannalla oli valtava hiekkaranta. Upeat maisemat.

Tämä on yksi pitkänmatkan purjehduksen suolista (vai mistä): tavataan venekunta, jonka kanssa sitten sattumoisin pysähdellään samoissa satamissa ja puuhataan yhdessä jotain hauskaa. Viime reissulla tapasimme menomatkalla mm. s/y Vingilotin Akin ja Rinan sekä laivakoira Wilman Dungerquessa ja vaihtelevilla tapaamisilla sen jälkeen kävimme Kanarialla ja takaisin.

Nyt näyttää siltä, että ensi viikolla ei aukea ainoastaan sääikkuna, vaan koko seinä etelään menijöille. Katsellaan, josko viikolla syötäisiin ranskanleipää.

Bussi odottaa, että vastaantuleva liikenne menee pois alta. Taustalla Dalen lahti.

Bussi odottaa, että vastaantuleva liikenne menee pois alta. Taustalla Dalen lahti.

Paimenet kedolla.

Paimenet kedolla.

Tuossa kivien edessä on ihminen ja koira.

Tuossa kivien edessä on ihminen ja koira.

Sinikka, Anders ja Berit

Sinikka, Anders ja Berit

Paimenet keskustelevat rannalla. Huomaa opiskeluvaatetus toisella paimenella.

Paimenet keskustelevat rannalla. Huomaa opiskeluvaatetus toisella paimenella.

Evästauko

Evästauko

Taas ylhäällä.

Taas ylhäällä.

Traktorikuva Niilolle.

Traktorikuva Niilolle.





Milford Haven II

2 08 2013

Eilen ajoimme neljä ja puoli tuntia ostamaan satelliittipuhelinta Eastlighistä. Siis yhteen suuntaa. Ja toinen samanlainen pätkä takaisin. Fiat Punto kuljetti meitä luotettavasti. Samoin ajoi kuljettaja. Sinikka toimi erinomaisena kartanlukijana. Kuukausi merellä muutaman neliön tilassa opettaa kyllä yhteistoimintaa.

Tänä aamuna, kun palautin auton, sanoin Enterpricen vuokraukkelille, että muuten meni hyvin, mutta parikymmentä kertaa ajettiin väärää puolta ja erilaisia käsimerkkejä ja tööttäyksiä rauikui ilmassa. Ilme muuttui kummaksi, kunnes sanoin että näin tapahtui vain hetken viereisen marinan satama-alueella, kun katselin liian tiiviisti veneitä. Eikä muita autoja ollut lähelläkään.

Ajaminen sujui hyvin, matka oli lähes koko ajan moottoritietä, enimmäkseen kolmea kaistaa. Ympyröissä kun oli tarkkana, ajosta selviytyi. Paluumatkalla aivan lopussa ajlimme pieniä kyläteitä ja pari kertaa säpsähdin mutkissa, kun auto tuli vastaa ”väärää kaistaa”.

Brittein saaret ovat United Kingdom. Tämä seutu on siis Wales ja kaikki on kahdella kielellä, kuten myös Skotlannissa. Kun ylitimme Bristolissa valtavan sillan, hieman sen jälkeen tuli kyltti: Welcome to England. Kaikenkaikkiaan, vaikka ajoimme moottoriteitä (M4, M3), maisemat olivat vallan upeita. Pikkuteitä ei tuohon 12 tunnin trippiin paljon olisi mahtunut. Ja 30 punnan hotellihuone meillä oli varattuna Milford Havenissa.

Vanha Iridium oli myös kulkenut tiensä päähän. Nyt mallina 9555 ja lisävarusteena ulkoinen antenni. P. Kotiaho oli järjestänyt kontaktin, jossa vanha puhelin testattiin ja uusi oli heti saatavilla. Puhelin tulee olemaan ainoastaan hätäkäytössä puheluiden osalta ja tekstiviestiyhteydessä säätä varten. Laitteeseen saa myös datasäätä (ja vaikka mitä) halutessa, mutta sattuneesta syystä emme halua. Luimme tuossa Mantan plokia ja he totesivat puolen vuoden budjetin parissa kuukaudessa. Meillä ollaan menossa jo vuodessa 2017.

Tänään on aurinko paistanut, Sinikka oli aamupäivän kylillä. Nuo sadepäivän kuvat antavat yhden näkökulman paikkakuntaan. Onhan täällä muutakin. Huomenna tehdään muutaman tunnin vaellus nummille. Täältä lähdetään tällä tietoa maanantaina. Määränpää vielä epäselvä.

Maisemat näkyivät pääasiassa auton ikkunasta.

Maisemat näkyivät pääasiassa auton ikkunasta.

Moottoritie kiertelee mukavasti maisemaa.

Moottoritie kiertelee mukavasti maisemaa.

Yhdistyneet kuningaskunnat, Wales. Tämä ei siis ole Puolaa.

Yhdistyneet kuningaskunnat, Wales. Tämä ei siis ole Puolaa.

Rantataloja

Rantataloja

Rantataloja

Rantataloja

Taloja kaupungilla.

Taloja kaupungilla.

Taloja kaupungilla.

Taloja kaupungilla.

Milford Havenin rantapuisto.

Milford Havenin rantapuisto.