Upeassa kirjastossa taas pakerrettu. Aamupäivät kyllä on käytetty tarvikkeiden hankintaan. Täällä on kolme hyvää veneliikettä: Spinaker, Blanco Mar ja Nordest kävelymatkan päässä satamasta. Kaikissa on ystävällinen palvelu ja aina koetetaan auttaa. Nordestin ukkelit tekevät myös laiturilla mastotöitä, mm. Sepon ja Annen PalomaX:n takuuhuoltoa.
Eilen käännettiin vene kokka pohjoiseen. Satama-alueella lentää pöly pohjoistuulella ja luukut on pidettävä lähes suljettuna. Laiturin veneet valmistelevat pitkiä purjehduksia. Siella käy melko hyörinä. Erilaisia ruoka- ja muita tavaroita kärrätään veneille. Meillä pääpäivät ovat luultavasti torstai ja perjantai. Pientä retkeilyä on suunnitteilla, La Lagunan kujilla tai oikeastaan leveillä kaduilla jo onkin kävelty. (Kuvat vain jäivät ottamatta.)
Santa Cruzin sataman huoltorakennus ja HIFIPATIO.
Näkymä pohjoiseen. Tuolta katulampun ja keskimmäisen vihreän edestä menee terminaalin läpi kulku kaupungille.
Minulla on kyllä suora oikotie työmaan kautta. Plaza Espanja puista vasemmalle.
Yksi kolmestä venetarvikeliikkeestä vasemmalla. Näkymiä varsinaisen keskusta ulkopuolelta.
Plaza Espanja.
Santa Cruzissa on Henry Mooren veistosten ulkonäyttely.
Nämä tuntuvat oikeilta oikeassa ympäristössä eivätkä museon sisällä.
Ratikkalinja johtaa La Lagunan Unesco-kaupunkiin ylös vuorille.
Santa Cruzin vanhaa osaa erikoisen leveine katuineen. Kuten myös La Lagunassa.
Rakennettu kaupunki kipuaa ylös vuorille.
Tuossa se nyt sitten on. Etusivu valmis tänään! Ja hederikuva on tultu tänne itse ottamaan.
1.
Tulimme siis tänne Teneriffalle eilen alkuillasta. Saaren eteläkärkeen ajoimme koneella ja sitten saimme ison vetämään koneen avuksi. Matkaa Gomeralta tuli hieman yli 60 mailia. Puhdetöitä tehtiin matkalla: pilvisen aamun innoittamana istumalaatikko tuli vahattua syyskuntoon.
Tämä on kovin huvittavaa: tänne pimeälle ”Wifi-patiolle” kerääntyy veneistä ihmiset nettiin. Tämmöiseen ei olla pitkiin aikoihin törmätty. Netti on vain huoltorakennuksen terassilla. Eikä siinä kaikki, ensimmäinen baari on varmaan ainakin puolen kilometrin päässä isojen tietyömaiden takana. Täältä terassilta saa automaatista limunaadia. Ja sateella ei voi terassilla olla, tänään useampana kertana.
Asiaan palataan myöhemmin.
______________
2.
Pientä päivitystä täältä Santa Cruzista. Veneliikkeet on kierretty ja katsottu maanantaita varten valmiiksi vielä puuttuvia hankintoja: hedelmäverkkoa, ohutta köyttä, kaksi löpökanisteria, varasetti vessan pumppuun, koneen varavara suodattimet, toinen suihkupussi ja varmaan jotain pientä. Ylityskarttaa ei täältä saanut, vaan Paavo tuo sen Helsingistä.
Aikaa starttiin on melko tasan kaksi viikkoa. Vaikka Atlantin olenkin ylittänyt, omalla veneellä tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta. Eli kyllähän se joka hetki pyörii mielessä. Olo on silti ihan ok, valmistelut on tehty, miehistö rautainen ja meren takana odottavat palmusaaret.
Ruokahankintoja on suunniteltu. Milloin ja mistä ne ostetaan. Kuivamuonat hankitaan täältä Carrefourista, niitä täydennetään ensi viikon lopulla. Hyvin säilyvät jääkaappiruuat ostetaan myös silloin. Aivan viime tingassa, taitaa olla Moganin isosta Sparista, hankitaan sitten kaikki loppu tuore viimeisenä päivänä ennen lähtöä. Tarkoitus on, että Kap Verdeltä myös täydennetään varastoja. Maestro on kyllä valtamerivene, mutta tila käy ahtaaksi kolmen viikon tarvikkeille.
Sinikka on tänään PalomaX:n Annen kanssa markkinoilla. Itse olen hulppeimmassa opiskelukirjastossa koko matkan aikana. Tämä 7/24 avoinna (kirjasto todellakin!) oleva rakennus on kerrassaan upea. Annille vaan terveisiä: teille tulee varmaan Mänttään samanlainen taidemuseo. Alla pari vanhaa Samsungin kuvaa aiemmista kirjastoista ja linkki tämän rakennuksen kuviin.
Tuulet kääntyvät koilliseen ja voimistuvat loppuviikosta. Päätimme lähteä jo huomenna Teneriffalle. Santa Cruziin on matkaa n. 60 mailia ja keskiviikko on varattu purjehdukseen. Veneen varustelu onnistuu siellä paremmin kuin täällä Gomeralla. Loput valmistelut ovat ylitystä varten tapahtuvat siellä. Suurimpana urakkana on ruoka- ja juomavarastojen täyttäminen.
Paikallinen Ruben ei saanutkaan laitasuojiin tilaamiaan rinkuloita ajoissa, joten suojat lähetetään perässä Teneriffalle. PalomaX siirtyi jo tänä aamuna saarelle ja todennäköisesti tapaamme Santa Cruzissa ensi viikolla.
Toissapäivänä ajoimme Sepon ja Annen kanssa saarta ympäri. Reitti kulki ensin ylös saaren keskustaan ja sieltä ajoimme vihreän Garajonaun kansallispuiston (http://fi.wikipedia.org/wiki/Garajonayn_kansallispuisto) läpi keskukseen, jossa saaren erikoista faunaa ja flooraa selostettiin perinpohjaisesti kuvin ja tekstein. Jos katsotte satelliittikarttaa Gomerasta, voitte nähdä, miksi saarta kutsutaan rusinaksi.
Vallehermoson ja Alojeran kautta laskeuduimme Valle Gran Greyn laaksoon, jossa nautittiin lounas. Jälkiruuaksi olisi ollut villibanaaneja, mutta Sinikan mielestä ne kasvoivat kyllä paikallisessa tarhassa. Emme ottaneet, olivat niin raakoja. Gomeran maisemat ovat edelleen mitä erikoisimmat. Ikävästi vain isot metsäpalot ovat täälläkin pilanneet maisemaa.
Veneellä ovat jatkuneet pienet puhdetyöt, auttava aurinkokatos on hankittu. Tänään kävin vielä vaeltamassa muutaman tunnin lenkin ylhäällä La Roguen ja vihreän kansallispuiston poluilla. Useille reiteille pääsee kätevästi bussilla. Turisti-infosta saa hyvän vaelluskartan.
Mikä tekee San Sebastianista niin loistavan venesataman. Hyvät palvelut, ystävällinen henkilökunta, matkaveneiden yhteisö (suurin osa on lähdössä erilaisia reittejä Atlantin yli). Mutta, ehkä kaikkein tärkein on marinan sijainti aivan kaupungin keskustassa, satamaan avautuvan aukion laidalla.
Aina, kun lähdet liikkeelle satamasta, kuljet läpi kaupunkilaisten olohuoneen, keskusaukion, jolla aamusta iltaan kaupunkilaiset, pienimmistä köpöttäviin vanhuksiin, viettää aikaa mitä monenlaisimmissa puuhissa. Jossain nurkassa pelataan aina palloa, tuolla muutama leppoisa vanhus juo maitokahviaan, pari veneilijää nettaa tulevia säitä ja kaiken aikaa ihmiset kulkevat ristiin rastii aukiota, juttelevat päivän puuhistaan, kiirehtivät ostoksille ja aina välillä istahtavat kahville tai pienelle oluelle. Myös sinä tunnet olevasi osa kaupunkia!
(Otsikkoon lisätty viittaus Tuulenkylään 27.10.)
La Zarcitasta lähtee vaellusreitin alas vuorille ja tuonne Garajonayn metsikköön.
Toisaalle näkymät ovat vuoristoiset. Taustalla edellisen vaelluksen vuori.
Kun keskiviikkona tulimme tänne Gomeralle, oli tarkoitus viettää reilusti lomaa ja unohtaa purjehdus sekä veneen laitto kokonaan vähäksi aikaa. No, eihän siitä mitää tietystikään ole tullut. Keskiviikko meni kyllä nukkuessa Madeiran matkaväsymykset, mutta torstaina ja perjantaina suunnittelimme paikallisen Canaria Sailsin Rubenin kanssa uudet laitasuojat ja laitoimme projektin vireille. Genuaan laitetaan vielä yksi lisävahvike reiviasentoon.
Lauantaina vene siivottiin Atlantin ylityskuntoon perähytin ja WC:n ja salongin osalta. Eli kaikki ulos, tamppaus, pesu, vahaus ja kaikki takaisin paikoilleen. Sain uudet sekondhand- nahat keulakaiteen kaidevaijesuojiksi ja ompelin ne eilen paikoilleen. Wc:n huohotinputki on takastettu, kaidetolppia vahattu ja kaikkea pientä. Reilun parin viikon kuluttua starttaava ylitys on kyllä nyt jatkuvasti mielessä.
Lauantaina täällä San Sebastianissa oli Virgin Guadalupen siirtokulkue ja juhla. Kaupunki kokoontui kulkueeeksi ja lopulta satamasta lähetettiin pieni pyhimyksen lasinen alttari seuraavaan Gomeran kaupunkiin, Playa de Santiagoon, viiden mailin päähän lounaaseen. Mukana seurasi viiritettyjä paikallisia veneitä ja yksi englantilainen vierasvenekin. Illalla sitten pääaukiolla musiikki soi ja ukulele lauloi. (Ja kyllä siellä vihellettiinkin.)
Satamassa on suomalainen PalomaX-vene. Seppo ja Anne ovat lähdössä myös Karibialle. Heillä on ollut hieman ongelmia keulapotkurin kanssa ja takuutöitä tehdään vielä Colonin satamassa Teneriffalla. Istuimme tänään alkuiltaa Katariinassa ja huomenna lähdemme yhdessä autolla kiertämään tuttua saarta.
Tein tänään hienon vaelluksen (3 tuntia, kymmenen kilometriä) aivan tässä San Sebastianin lähivuorilla. Upeat näkymät, hyvä, selkeä polku ja aurinko lämmitti mukavasti. Sinikka laittoi pentterin kuntoon. Näyttää siltä, että viikko täällä riittää ja siirrymme Teneriffalle proviantin hankintaan ensi viikon lopulla.
Rinalle tiedoksi: Andystä on tullut oikea marinero, koira seuraa sitkeästi miestä yhä edelleen. Yksi viimereissun englannin vene on paikallaan, miehistö ei. Muuten meno on samanlaista kuin ennenkin. Vingilotille on paikka varattuna.
Amille tiedoksi: Se vaelluspolku oli siis sama, mitä yritin kulkea kuusi vuotta sitten. Silloin oli käännyttävä takaisin (tuuli ujelsi ja pelotti). Polku on siis se ylempi vuoren rinteellä.
Näkymä veneen perästä aamuyöllä.
Tuolta pikitieltä noustaan alkumatka hiekkatietä. Taustalla Kolumbuksen muna.
Jos aivan tarkkaan katsoo, keskellä polun yläpuolella on asuttu rakennus.
Tässä jo vuoren itäpuolella.
Harjannetta alaspäin. Alhaalla siintää San Sebastian.
Nyt olemme oikeassa paikassa. Viime hetkellä, jo merellä oltaessa, sain yhteyden Gomeran Marinaan ja sieltä luvattiin paikka edulliseen hintaan. Käänsimme kurssia (ei reivattu) kymmenen astetta enemmän länteen, otimme suunnan tuttuun Gomeran marinaan Teneriffan Santa Cruzin sijaan. Matkaa oli hieman yli 270 mailia, pari vuorokautta.
Ensimmäinen päivä ja ilta ajettiin koneella kombinaattia ja sitten yöllä saimme purjeet vetämään. Tuulta oli ennustettu yksi väkänen ja sitä se olikin. (Kiitos vain Vingilotille ja Pasilan Jokiniemen toimipisteelle Iridiumsäistä. Saimme siis tekstiviestillä säätä tarvittavan määrän.)
Tuuli oli sellaista, että välillä puhalsi sitä viittä kuutta metriä ja välillä tuuli ikäänkuin huilasi. Sehän onkin selvä: Mehän näemme sääkartoilla nuolia ja niiden välissä tyhjää aluetta. Nuo tyhjät alueet ovat tietysti noita tyynenpiä kohtia merellä, you know.
Suuresti kunnioitettu ystävä, edesmennyt maailmanmatkaaja Antti Penttilä, kertoi aikoinaan matkustamisensa filosofiaa. Hän tuli uusiin paikkoihin mieluiten junalla tai linja-autolla, ei esimerkiksi lentokoneella. Uuteen paikkaan ikääkuin pääsee hitaasti sisään hiljalleen sitä aistimalla, ei yhtäkkiä taivaalta tipahtaneena. Sen takia Antti tuli pohjoiseenkin aina Kolarin junalla.
Meidän Kanarian saarille tulo oli tällaista hitaasti uuteen paikkaan laskeutumista. Jo puolen yön jälkeen keskiviikkoaamuna Sinikan vahtivuorolla aivan pieniä tuikkuja ilmestyi horisonttiin. Ne kasvoivat valoiksi ja vähitellen Kanarian saarista korkeimman, Teneriffan ääriviivat ilmestyivät pimeydestä. Pari tuntia myöhemmin myös Gomeran valot tulivat horisonttiin. Aurinko nousi Teiden takaa ja valaisi vähitellen taivaan ja myös vastakkaisen Gomeran jylhän rantakallion. Ison aallonmurtajan takaa avautui lopulta San Sebastianin pikkukaupunki, jossa vuonna 2006 vietimme s/y Pintalla koko aurinkoisen joulukuun.
Tarkoitus on viettää nytkin täällä seuraavat reilut pari viikkoa ja siirtyä marraskuun alussa Teneriffan eteläkärkeen noukkimaan Paavo K. kyytiin Barbadokselle.
Eilinen AIS-tieto kertoi, että Andres ja Berit olivat saapuneet Lanzarotelle. Viestitettiin puolin ja toisin, he lähtivät Sagresin ankkuripaikalta suoraan etelään ja viiden päivän purjehduksen jälkeen ankkuroituivat Arresifen lahdelle. Saapa nähdä, tavataanko Saarilla.
Suomalaiset Calimera, Panthera ja Homeless ovat viettäneet viikkoa Porto Santon hiekkarannoilla, jonne kaikki alkuviikosta laskeutuivat. Manta viipyy vielä Portugalin mantereella ja tulee tänne tiettävästi marraskuun alussa.
Teimme tänään levada-vaelluksen Ribeiro Friolta Portelaan, 11 kilometriä ja n. 2,5 tuntia. Tuttu reitti kipparille Markun ja Merjan kanssa kuljettuna, mutta Sinikalle uusi. Olimme odottamassa aamulla linkkiä Funchalin asemalla, sunnuntaivuorot olivat kuitenkin erilaiset kuin tietämämme. Sattumalta pysäkille tulivat viereisen veneen hollantilaiset isä ja tytär. Otimme yhdessä taksikyydin levadan lähtöpaikalle ja lopulta myös Portelasta takaisin. Sunnuntaiaikataulussa kun ei oikein edellenkään vuoroja vilissyt. Kuvat kertokoot itse levadasta.
Huomenna aamulla maksetaan lasku, tankataan polttoainetta ja suunnataan 240 mailia eteläkaakkoon, Teneriffalle. Aluksi luultavasti kompinaattia iltaan ja sitten on luvassa sopivia sivumyötäisiä tuulia aina Kanarialle saakka. Spottipäivityksiä luvassa kuuden tunnin välein.
Alla kuvia levada-vaellukselta. Viimeinen kuva Portelan F-1 ajoista. Maali näkyy alhaalla Porto do Cruzissa. Ja kuljettajat aikuisia miehiä!
Samalla, kun olemme parannelleet hammasta, on purjeet saatu valtamerikuntoon. Purjemaakari teki hyvää työtä ja laittoipa vielä yhdessä purjeet mastolle. Pari päivää meni siis purjeremontissa. Kaupungilla ei juuri ole vielä kierrelty. Päivisin kivimosaiikkikadut kuhisevat turisteja, illaksi kaupunki hiljenee idylliseksi etelän puistokeskustaksi.
(Sailmaker Miguel Sà, +351 963003864, ainakin Katariinan osalta työ ja hinta olivat ok.)
Eilen vuokrasimme auton (AutoJardim, satamatoimistosta saa alennushinnat) ja ajoimme saaren läpi pohjoisrannalle, josta nousee autotie reiluun 1500 metriin. Parkkipaikalta alkaa sitten n. kuuden kilometrin edestakainen vaellusreitti Madeiran korkeimmalle huipulle, Pico Ruivolle (1862 m). Sinikan siellä viimeksi käydessä (Markku ja Merja olivat mukana) koko huippu ja sitä ympäröivät vuoret olivat täysin sumun peitossa. Nyt reitti kulki pilvien läpi kirkkaseen auringon paisteeseen. Hammastauti näytti verottaneen kipparin voimia, vaellus oli puuskuttava kolmituntinen ponnistus, tosin alaspäin oli helpompaa.
Paavon ja Antin kanssa kuljettu Kuningasreitti Pico Ruivolta Pico Areeiroon ei tällä kertaa ole ohjelmassa. Osa meistä ei halua lähteä tuonne jylhien vuorten läpi kulkevalle polulle. Ehkä huomenna teemme vielä levadavaelluksen ennen maanantaista lähtöä Kanarialle.
——–
Kävimme Quinta do Lourdessa. Paikka on hotelliresorttialue. Vene- ja laiturifasiliteetit ovat erittäin hyvät, muita palveluita ei ole. Funchalin välillä meluisaankin satamaan (16,70 €, 10 m vene) verrattuna hyvin steriili paikka. Hinta olisi ollut Maestrolta 40 € ja jos olisi Ranskan vene-clubin jäsen, siitä 15% alennusta. Lähellä on myös pari ankkuripaikkaa, hieman ennen satamaa jylhien kallioiden juurella tai läheisen Machicon kaupungin edustalla.
Iso osa Funchalin yläpuolisista rinteistä on tuhoutunut metsäpaloissa ikävän näköisiksi.
Tuolta vain pilvien läpi kohti huippua.
Vuoristoniittyä pilvien yläpuolella.
Kuningasreitin alkutaival Pico Ruivolla. Polku näkyy vuoren rinteessä.
Ruivon huippu. Ei sentään koko matkaa käsillä ylös.
Purjehtijat pilvessä. Pico Ruivo 1862 m.
!800-luvulta peräisin oleva etappitalo 1700 metrissä.
Alaspäin on helpompi kulkea.
Baia d´Abran ankkuripaikka lähellä Quinta do Lourdesta.
” Valon pisaroita
vasten pimeää
meille putoaa valon pisaroita…”
Neljä päivää ja kolme yötä keskellä tyhjää Atlanttia. No, ei aivan tyhjää, muutamia laivoja jokaisena vuorokautena (yksi Floridaan matkalla ollut huvijahti, yhteys VHF:llä), päivällä porottavaa auringonpaistetta, yöllä tähtikirkkaan taivaan kannen ylle kaartuva Milky-way. Yksi ämpärin kokoinen kilpikonna – ja sitten tuo merkillinen yöllinen ilmiö.
Nyt se on selvinnyt, nimittäin mistä Tuure Kilpeläinen, tuo vanha merten kyntäjä, laulaa. Yksi kaikkein hauskimpia ja merkillisimpiä ilmiöitä öisellä valtamerellä on valon pisarat.
Kun vene kokka kohisten kiitää keskellä aavaa merta, halki musteen mustan veden, sekä keulavaahdon että perävaahdon pärskeissä ja pyörteissä tuikkii tuhannet valon pisarat, pienet valkoiset tulipallot. Ne loistavat pienistä nuppineulan kokoisista tuikuista aina nyrkin kokoisiin fosforihehkuisiin aavemaisiin tulipalloihin.
Kun vahtivuorot vaihtuvat öisin, tähtitaivaan ohella nuo valon pisarat vangitsevat katseen pitkiksi toveiksi vain tuijottamaan veneen perävanaan jäävää valojuovaa ja siinä pyöriviä timantteja. Välillä jossain lähellä, aallonharjan murtuessa, välähtää vakoisia loistoja.
Joskus saattaa valojuova tulla salaman lailla jostain veneen perästä kohti purjehtijoita. Delfiinin selkä piirtää samaista valojuovaa sen uidessa hurjaa vauhti kohti veneen pärskeitä. Aivan upean tällaisen näytöksen saimme kokea keväällä 2007 keskellä Biskajaa Amin ja Matin kanssa.
Tällä matkalla ensimmäisen kerran valon pisarat ilmestyivät Englannin kanaalissa. En muistanut, milloin niitä alkaisi esiintyä. Yhtäkkiä, kun pumppasin WC-tyhjennystä, ilmestyi veden sekaan kirkkaasti loistavia fosfotipisteitä. Kipaisin veneen perään ja siinähän ne tuikkivat: valon pisarat.
(Fosforin hehku merellä on peräisin planktonista ja mitä enemmän planktonia sitä enemmän fosforia.)
_________
Funchalin satama on hieman nuhraantunut viime vierailusta. Silti tunnelma on leppoisa. Matkaveneitä on altaassa kymmenkunta ja viitisen venettä edustalla ankkurissa. Sataman molemmin puolin on rakennustyömaa, jonka melu kiirii päivisin veneelle. Toisaalta itse viehättävä saarikaupunki kohoaa puistoineen ja pikku kujineen aivan käden ulottuvilla.
Viimematkalla Jäpsin kommondoorin Paavo K:n maalaama Pintan logo on hieman rapistunut, mutta edelleenkin tunnistettavissa. Uusiakin suomalaisia maalauksia on betoniin ilmestynyt. Emme maalaa Katariinan logoa tällä kertaa tänne, maalaus säästetään kevääksi Hortan satamaan.
Sain tänään purjemaakarin kiinni ja molempiin purjeisiin ommellaan pieniä vahvikkeita saalingin kohdalle Atlantin myötätuulia ajatellen. Samoin reiviköysien paikat puomilla uudistetaan ja vahvistetaan. (Purjeet olivat koko talven Suomenlinnassa, mutta se oli liian lyhyt aika remonttiin.)
Suomalainen Defyr lähti tänään kohti Kanariaa. Se on yksi noista neljästä ARC-suomiveneestä. ARC+ (50 venettä) muuten menee tänä vuonna Kap Verden kautta. Juuri samaan aikaan kuin meidänkin pitäisi olla siellä. Laitoin marinaan postia ja koetan varata paikkaa. Samoin soitin Puerto Moganin kotihengettärelle, Marialle paikkavarauksen marraskuun alkupuolelle.
Pari päivää kombinaattia ja pari loistavaa purjehduspäivää virsikirjalla ja sinivalkoisella siivellä. Miehistö pärjäsi erinomaisesti. Kipparilla vaivasi koko matkan takahammas. Nyt kello kahdeksitoista on tilattu hammaslääkäri.
_________
Hammaslääkärissä selvittiin vain säikähdyksellä. Hieman koholla ollut hammas painoi hermoa ja siitä kovat kivut. Erittäin moderneilla välineillä tehty tarkastus ja pieni hionta + lääkitys toivottavsti auttavat.
Laitan purjehduksen kuvia tuohon alas ja palaan juttuun myöhemmin. Tosin nyt nuo kuvat kyllä kertovat kaiken olennaisen. Täällä Funchalissa vietetään tämä viikko ja suunnitelmissa on jatkaa ensiviikon alussa kohti Kanaria
Aulille ja Hannulle tiedoksi: myös näillä leveysasteiila on jäävuoria.
Sieltä ne taas tulevat.
Tuttu näky, matkapurjehtijan uskolliset seuralaiset.
Alkumatkasta keli näytti tältä.
Sitten jo hymyilyttää.
Nyt jo naurattaa!
Miehistön vahtivuoro. Vaatetus auringon vuoksi.
Köydestä näkee, että valkotasapaino on ok. Suomenlahdella vesi on eriväristä.
Porto Santo horisontissa.
Portugalin ulkosaariston kierros. Porto Santo mereltä käsin.
Pimeässä Funchaliin. Siis vielä tuon kulman takana.
Beritin kutsusta tänään illalla viettiin laiturigalaasit kaikkien neljän pohjoismaan veneilijöiden voimin. Laituri tyhjenee aamulla. Niin myös Katariina purjehtii kohti Madeiraa, jossa s/y Pinta vieraili syksyllä 2006 ja keväällä 2007. Matkaa on n. 470 mailia.
Tuulet ovat keveitä ja myötäisiä. Toivomme kuitenkin pääsevämme purjeilla ison osan matkaa. Calimera starttaa täältä myöhemmin huomenna, luvassa on siis Maestro-eskaaderi Portugalin ulkosaaristoon. (Tiedoksi vain Borikselle.)
Veneen reittiä voi seurata Spot-linkistä.
Naapuriveneessä oli neljä päivää kuivumassa norjalaisia villapaitoja – niin, sekä myös alushousuja ja sukkia.
S/Y Katariina 