Hiljainen vene

Viime sunnuntaina saimme siis laituripaikan täältä Rodney Bayn marinasta. Laiturit ovt täysiä. Paikalle saapunut Eclipse joutui odottamaan omaa paikkaansa vuorokauden poijussa, samoin kuin tiistaina saapunut Calimerakin. Eilen ankkuriin ulos lahdelle tuli Ironside, Aidakin on laiturissa, joten Suomen liput liehuvat. Myös parissa muussakin on siniristi. (Emme ole vielä tavanneet.)

(Kuulimme, että Homeless on tullut Barbadokselle ja Zara Le Mariniin.)

Rodney Bayn iso alue sataman ja poijualtaan ympärillä on turisti- ja resorttialuetta. Kaikki kaupat ja ravintolat ovat sen mukaisia. Jos haluaa nähdä jotain muuta, on lähdettävä puolen tunnin päähän Castriesiin, saaren pääkaupunkiin. Me menimme. Ja sieltä löytyi taas elävä kaupunki katukauppoineen ja vilkkaine karibialaisine tunnelmineen.

Tiistaina lähdimme Johanneksen kanssa hieman pitemmälle. Istahdimme täpötäyteen Hiaceen (Ruonasuu on viettänyt aikaa ilmeisesti paljon täällä Karibialla), kahdentoista muun Denneriin, saaren itärannan pikkukaupunkiin menevän tummahipiäisen saarelaisen joukkoon. ja kuten arvata saattaa, aina on mahdollista avautua uusi seikkailu.

Johannes istui takapenkillä vanhemman herrasmiehen vieressä, joka matkan aikana paljastui eläkkeellä olevaksi ala-asteen opettajaksi. Niinpä perillä Dennerissä lopulta saimme perusteellisen tutustumiskierroksen hänen vanhaan kouluunsa Dennerissä. Itse kylän raitti paikkakunnalla oli kyllä melkoisen vaatimaton.

Kiersimme kaikki luokat tervehtimässä oppilaita ja opettajia, joista iso osa oli Timothyn sukulaisia. Saattoipa tuleva historian opettaja saada ensimmäisen opepaikkansakin koulun reksin kanssa jutellessa.

Mutta… ensin kuitenkin on saatava opinnot valmiiksi. Anni ja Johannes lähtivät eilen iltapäivällä Lontoon kautta kohti kotosuomea. Heidän kolmiviikkoinen lomansa täällä Karibialla sisälsi monenmoisia paikkoja, niin merellä kuin maissakin. Vielä lähtöillaksi löytyi Rodny Bayn vierestä Gros Isletin hämyisät kujat, joissa karibialainen keittiö tarjosi parastaan.

Innokkaina, kiinnostuneina ja uskaliaina matkailijoina he saivat tutustua tuimiin Karibian tuuliin, turkoosin meren akvaariokaloihin, tuk-tuk bussien rämisevään menoon, rastafarien maailmaan sekä Bridgetownin, Kingstownin ja Castriesin kaupunkien linkkiasemien varaolutpaikkoihin (joista osasta sai myös rommia).

Katariina hiljenee. Paavo tuli laivalle marraskuun viides päivä, siitä alkaen on nyt pari kuukautta veneessä ollut meidän lisäksemme muuta miehistöä. Nyt jatkamme kevättä kohti kahdestaan.

Suunta on pohjoinen, tarkoitus on pysähtyä hetimmiten puurtamaan hieman verkkoviestintää. Castriein pääkirjasto on jo tarkastettu, ehkä kuitenkin puurto tapahtuu seuraavalla saarella, Martiniquella, jonne ensi viikolla purjehdimme.