Portsmouth, Dominica

28 01 2014

Lauantaina purjehdimme vaihtelevalla purjevarustuksella ja Volvolla Martiniquen pohjoispäähän, St. Pierren pikkukaupunkiin. Lahdelle saavuttaessa Mount Peleen tulivuoren 1400 metriä korkea huippu oli pilvien peitossa. Kuten muuten kaikkien muidenkin saarten korkeat huiputkin.

Itse kaupungin edustan ankkuripaikka oli kehno, jyrkästi laskeva pohja syveni äkkiä pariin kymmeneen metriin. Välillä vuorelta tuli äkäisiä puuskia välillä veneet killuivat tyynessä ja pyörittivät ankkuriketjuja miten sattuu. Ahtaassa paikassa sai pelätä, ettei viereinen vene kolahda kylkeen.

Kaupunki tuhoutui 1902 purkauksessa lähes täysin. Nyt katedraalin ympärillä oli muutamilla kaduilla tyypillinen karibialainen pikkukaupunkielämää. Teimme pikavisiitin kylälle. Heti sunnuntaiaamuna kuudelta starttasimme seuraavalle saarelle, Dominicalle, jonne avovettä oli edessä vajaa 30 mailia.

Purjehdimme ensimmäisen mukavan saartenvälilegin sivumyötäisessä 10–12 metrin tuulessa. Reivi oli isossa kakkosessa, kuten puolessa välistä Atlantia on ollut. Pian jo alkoi näkyä jylhät vuoret, Dominican ”Pitonit” horisontissa meriveden kiiltäessä kirkkaan sinisenä.

Kaiken kaikkiaan matkaa saaren pohjoiskärkeen, Portsmouthiin tuli hieman vajaa 60 mailia, Purjehdimme vihreän, korkean saaren länsilaitaa pikku kylien ohi ja saimme myös ensimmäiset isokalahavainnot Karibialla (tiedoksi vain Johannekselle). Joko isoja delfiinejä ui laiskasti vastaan tai sitten ne olivat valaita, joista saimme vielä yhden havainnon, kun iso peräevä läpsähti lähellä mereen.

Porrtsmouthin lahdella tuuli taas vihaisesti, sadepilvet vaelsivat taivaalla. Saimme kymmenien veneiden keskeltä poijupaikan ja ostimme heti illaksi ruokaliput paikallisen boatpoikayhdistyksen järjestämiin rantajuhliin, jotka jäljestetään joka sunnuntai.

Illan pimetessä ajoimme jollalla rantaan ja sinnehän oli kokoontunut väkeä tuvan täydeltä eli yhdistyksen katokseen järjestettyihin pöytiin viereisen baarin musiikin soidessa lujasti.
Ruoka oli hyvää (kanaa, kalaa riisiä, salaattia), punssia oli riittävästi ja päätteeksi alkoi tanssit. Meillä kotimatka veneelle.

Yöllä se sitten tapahtui. Nimittäin ensimmäinen iso takaisku matkalla. Erittäin vihaiset puuskat vihmoivat lahdella ja kuinka ollakaan Sinikan yhteen sellaiseen herätessä, hän huusi, että jolla on mennyt ympäri.

Kiinnitys oli ollut ihan normaali, kuten ennekin, puuskat olivat vain niin voimakkaita, että jossain vaiheessa perän mennessä toiseen suuntaa ja jollan nykäistessä toiseen, tuuli oli ottanut siitä alta kiinni ja heittänyt ylösalaisin.

Ja tietysti kun tuuri on huono, niin tällä kertaa myös airot olivat OLLEET irrallaan jollan pohjalla. Aamulla koetin konetta käyntiin ja se lähtikin. Huokaisimme jo helpotuksesta. Tein varamelan ja lähdimme kylille. Mutta jo seuraavan veneen kohdalla kone hyytyi ja palasimme meloinemme takaisin veneelle.

Kylälle päästiin sitten vesitaksilla, korjaajaakin tavoiteltiin, mutta tilanne on yhä vireillä. Eli nyt ollaan toistaiseksi jolln suhteen siinä kuuluisassa tilanteessa, että airot nou, eikä paljon venettäkään.

Elämä veneellä vaikeutui nyt huomattavasti, kierrämme kuitenkin tätä vihreää ja puolitoista kilomertä korkeaa saarta muutaman päivän ja koetamme saada asiat kuntoon. Taitaapi tulla Point-a-Pitren keikka Guadeloupen pääkaupunkiin.

———–

Kirjoittelin jutun aamulla ja kuinka ollakkaan uusi päivä kaiken muuttaa voi. Otin koneen istumalaatikkoon ja sidoin sen tuhatkäyttöämpärissä ruoritolppaan. Kansi auki ja kaikki mahdollinen auki.

Tuli oikein vanhat mopoajat mieleen. Tankki tyhjäksi öljypumpulla, palttoainejärjestelöan huuhtelu puhtaalla bensalla, kaasari irti, kaasarin kurkku ja uimuri putaaksi, tulppa puhtaaksi ja sama toisessa järjestyksessä uudelleen. Kone käy ja kukkuu!!!!Enaa puuttuvat vain airot.

(En koskaan saanut/halunnut mopoa, kateellisena vain kuuntelin mopokavereiden juttuja kaasarin kurkusta ja paljosta muusta.)

IMG_2683IMG_2692IMG_2697IMG_2699IMG_2702IMG_2710IMG_2714IMG_2719IMG_2720IMG_2721IMG_2724IMG_2725

Mainokset

Toiminnot

Information

One response

29 01 2014
Ami

Eihän tuo kovin iso takaisku ollut. Jolla on vielä tallella ja näppärä ”Reiska” sai koneenkin käyntiin! Pahempi olisi ollut, jos kone olisi pitänyt onkia 20 metristä, kuten ennenvanhaan Kärkisissä. Lukitus oli kunnossa! Venekin kelluu vielä pinnalla! terv. A&m

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: