Simpson Bay Marina, Sint Maarten

21 02 2014

Tiistaina aamulla kello viisi laskimme ankkurin Philipsburgin pimeälle lahdelle. Se ei todellisuudessa ollut varsinaisesti pimeä, mutta kaiken maailman valoja oli palamassa ja tukkimassa satoja. Olipa lahdella kaksi ruoppaajaakin toiminnassa, Kolmen metrin veteen ankkuri otti pikaisesti kiinni ja otimme muutaman tunnin torkut.

Yöpurjehdus Antigualta onnistui loistavissa olosuhteissa. Lähes täysi kuu valaisi kahdeksan metrin pasaatissa kiitävän Katariinan menoa. Ajelimme kahden tunnin vahteja taas pitkästä aikaa kahdestaan. Aurinko laski Montserratin taakse ja kuinka ollakaan, näimme komean vihreän välähdyksen. Tumma pilvi edessämme huolestutti hieman iltayöllä, mutta onneksi se lopulta hajosi itsekseen.

Soitimme paikan Simpson Bay Marinaan ja 11.30 sillan aukaisulla menimme laguuniin sisään. Jo meren puolella oli kumiveneellä vastassa taas yksi ”boatpoika”, tällä kertaa IGY-Marinan Maikki, joka jo tiesi tulostamme, kertoi laituripaikan ja ohjasi meidät sitten pilttuuseen asti. (Boatpojista hieman enemmän alla.)

Tämä saari on jaettu keskeltä kahtia. Eilen ajelimme lokalbussilla Philipsburgiin, joka on Hollannin puolen pääkaupunki. Jos haluaa ostaa kelloja, koruja tai merkkivaatteita, paikka on siihen loistava. Lahdelle rakennetuissa risteilylaitureissa oli parhaimmillaan neljä isoa risteilijää. Huh huh! Ei sen puoleen, tarttui minunkin jalkoihini erään merkin vaaleanpunaiset shortsit.

Tänään ajelimme edelleen tällä maailman hienoimmalla liikennekeksinnöllä (ja vielä aina bonuksena monenmoista paikallista kulkijaa) Ranskan puolen Marigotiin. Kyllä, kyllä se tuntui Ranskalta, vaikka tilanne liikkeiden ja tarjonnan osalta oli lähes samanlaista kuin etelässäkin. Kaupungin raitit olivat kuitenkin huomattavasti leveämpiä, valosampia ja siistimpiä naapurimaahan verrattuna.

Täällä Simpson Bayssa on melkoinen amerikanmeininki. Raha ei ole euro, vaan dollari. Tienvarret ovat täynnä erilaisia ravintoloita tuhansine värikkäine kyltteineen. Erilaisiin Casinoihin voisi poiketa tuin tuostakin. Autoja kulkee kadut täynnä, melu ja häly on kova. Lisäksi vielä isot Jumbot suihkivat ylitsesi hiuksia hipoen.

Parin päivän sisällä starttaamme tästä hulinasta kohti Neitsytsaaria, vielä on hieman arvailuja, lähdemmekö aamu- vai iltaneljältä. Matkaa on reilu 80 mailia, sama kuin Jolly Harbourista tänne.

————————

Viidenlaisia veneboikia

Noista boatpojista on näissä blogeissa monenmoista tarinaa. Meillä on nyt kokemusta näistä Karibian herroista Tobago Caysilta tänne Sint Maartinille.

Kun puhutaan näistä venepojista, on syytä hieman tarkentaa tätä systeemiä. Ensinnäkin ovat ne boatpojat, jotka tulevat sinua moottoriveneillä vastaan ja tarjoavat vapaata poijua. Jos otat tarjouksen vastaan, he ohjaavat sinut poijuun, auttavat kiinnittymisessä ja mahdollisesti vievät peräköyden rantaan. Ja ottavat tästä palvelusta 20 – 30 eeseetä.

Tämän lisäksi tulevat myöhemmin paikalle varsinaiset poijun omistajat ja ottavat itse poijumaksun (25–50 eeceetä), joka on vaikkapa St, Lucian Soufriesessä luonnonsuojelualueeseen liittyvä maksu.

Samoin on myös esim. Tobaco Caysin luonnonsuojelualueella. Siellä poijuille ohjaavat boatpojat eivät ota kuitenkaan maksua, mutta tulevat tarjoamaan erilaista tavaraa tai palveluja T-paidoista hummeri-illalliseen hiekkarannalla.

Bequialla veneillä ajelevat boatpojat tarjoavat omia poijuja ja keräävät niistä maksun. Lahdella kiertelee myös venemiehiä, jotka myyvät hedelmiä. Näistä ehkä hellyttävin on Joseph valkoisine hampaineen pikkuisine keikkuvine veneineen.

Yhden ryhmän muodostavat ne venebojat, jotka tulevat veneen kylkeen ja tarjoavat erilaisia koruja, riipuksia ja muuta pientä kaupusteltavaa. Esim., Wallilaboussa on näitä kaupustelijoita pienillä veneillään ja jopa purjelaudan päällä soutelijoita.

Sitten on lopuksi vielä oma porukkansa ihan vain olutta tai keksejä pyytelevät kulkijat, useimmiten pikkupoikia. Heitä ei ole tavattu kuin Soufrieressä ja Wallilaboussa.

Oikeastaan Dominican jälkeen ei näitä veneboikia ole varsinaisesti ollut satamiin tai ankkuriin tultaessa. Myöskään Martiniquella ei ole veneboikia.

Dominicalla on Portsmouthin lahdella perustettu oikein yhdistys ja siellä systeemi toimii hienosti. Ja jos kohteliaasti, mutta määrätietoisesti kieltäytyy palveluista, he eivät niitä tyrkytä. Samoin ei ole aina laita muualla ja varsinkin korukaupustelijat ja aivan vain olutta tai vastaavaa kerjäävät ovat usein kiusallisia. Antaako vai ei? Jotkut ovat ottanet tavaksi antaa tai ostaa aina, toiset kieltäytyvät päättäväisesti kaikesta ylimääräisestä.

IMG_3094IMG_3098IMG_3101IMG_3156IMG_3109IMG_3119IMG_3124IMG_3128IMG_3130IMG_3153IMG_3138IMG_3139IMG_3145IMG_3148IMG_3147

Mainokset

Toiminnot

Information

2 responses

21 02 2014
Matti

Moro. Siellä näköjään haikara katsasti pesäpaikkaa Katarriinalta? Ja
Sadamargetilla on sivuliike! Matti

22 02 2014
rina

Utö web cam näytti että meri on jo sulaa. Joten jos nykyinen keli jatkuu niin tulee aikainen vesillelasku. Helsingissä ei lumesta tietoakaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: