Falmouth, Antigua. Me ja muut ISOT.

9 02 2014

Levoton yö ankkurissa Deshailesissa oli takana. Tuuli pyöri ahtaalla ankkuripaikalla 360 astetta ja veneet sen mukana sinne tänne. Pidimme aamuyölle saakka ankkurivahtia, kunnes tuuli virisi mäen takaa ja saimme nukuttua aamun tunnit.

Toissapäivänä purjehdimme sitten Guadeloupelta taas märän ja tuulisen ylityksen (42 mailia, suunta 002) Antiguan Falmouth Harbouriin. Legillä saatiin pientä kisaakin aikaiseksi, yhtä aikaa lähti pari muutakin venettä ja kuinka ollakaan, kiersimme kapeasta Falmouthin suuaukosta ensimmäisinä lahdelle.

Olimme olleet yhteydessä Eclipsen miehistöön, jotka olivat samaisessa paikassa ja saimme ystävällisen vastaanoton poijuköyden kera. (Ja illalla vielä viinilasilliset Eclipsen kajuutassa.) Lahdella on poijuja, veneitä ankkurissa ja sitten nuo hulvattomat vesikulkuneuvot omissa pilttuissaan pursiseuran laitureissa. Veneiden välissä pujehdittiin myös Louhi-kisaa.

Paljon täällä olleet ja yleensäkin Karibiaa kiertäneet Masa ja Ali toimivat oppaina tutustuttaen meitä paikkoihin. Tullitouhut on viereisellä English Harbour -lahdella Nelson´s Dockyardilla. Esitäytettyjä papereita kuljetettiin sitten useamman luukun taktiikalla. Neljän päivän oleskelusta ja maahan tulosta perittiin erilaisia maksuja 50 usadollaria.

Vaihdoimme eilen kiinnityksen poijusta ankkuriin (se pienin vene valokuvan keskellä). Pito on hyvä, pohja ilmeisesti jotain mudan sekaista hiekkaa. Vieressämme keikkuu pieni sininen rautavene, Silent Annie, jonka kanssa tavattiin useassa satamassa Euroopan puolella.

Alkuviikosta selvitellään tarkemmin veneen nostoa. Hinnat näyttävät olevan melko samankaltaiset kaikilla telakoilla (reilu 10 usadollaria/jalka). Kaikissa ei saa tehdä itse maalausta. Maalit ostin jo Guadeloupelta ja työ on tarkoitus tehdä Sinikan kanssa. Toivotaan, että etsivä löytää.
IMG_3010IMG_3002IMG_3006IMG_3000IMG_2996IMG_2987

Mainokset




Pointe-a-Pitre, Guadeloupe

5 02 2014

Tuli elävästi ja ikävästi mieleen Pintan paluumatka keväällä 2007 Hollannin kanavilla. Olimme lähteneet Lemmeristä ja ajelleet Amin ja Matin kanssa kanavia pitkin koko päivän, kun eteen tuli silta. Ja vieressä olevaa kylttiä tiiraillessamme siinä seisoi vastaansanomattomasti: silta remontissa. avataan jälleen kahden päivän päästä. Odotimme.

Nimittäin, kun Sinikka tuli konttorista toissapäivänä, hän ilmoitti, että muuten hyvä, mutta huono. Tuo joenpätkä, jota kautta pääsisimme Guadeloupen pohjoispuolelle, on ollut suljettuna jo pitkään ja tulee olemaankin suljettuna ainakin vuoden. Eli purjehdus Pointe-a-Pitreen toi meille paluumatkan Basse Terren etelärannalle ja 40 mailia lisämatkaa.

Missään emme törmänneet tietoon, että kanava olisi suljettu. Emme sitä tietysti osanneet keltään kyvsyäkään, koska kaikki pilottikirjat antoivat ymmärtää sen olevan auki. Tietysti manasimme tuuria ja mietimme, että oli ollut useita tilanteita, jolloin tieto olisi voinut tulla ilmi. Ei tullut!

No, onni onnettomuudessa on se, että tämä paikka, mm. Route du Rhum-kisan päätepiste, on erittäin hyvin varustettu satama-alue. Täältä saa kaikki tarvitsemansa palvelut ja täällä on useita täydellisesti varustettuja veneliikkeitä. Nosto onnistuisi myös hieman pitemmällä varoitusajalla.

Jollaan löytyi uudet airot, Flex-o-Foldin sinkki oli hyllyssä. Sain myös korjautettua vedenerottajasuodattimen katkenneen pohjamutterin. Samoin edulliset öljyt koneeseen ja viisi litraa Antifoulingia pohjaan varten.

Pariin viikkoon lämpimät suihkut tekivät hyvää. Pyykkikoneita pyöritettiin khteen otteeseen. Kahdenkymmenen viiden euron hinta ei ole huimaava sataman palveluista. Toisaalta emme olisi tänne varmaan tulleet, jos lisämatka olisi ollut tiedossa. Hannun varoittelemaa ikävää tuoksua on ollut, mutta ei juurikaan haitaksi ainakaan meidän laiturissa.

Satamasta on vajaa pari kilometriä kylälle. Pitkät, suorat ruutukaavakadut halkovat sekalaisen näköistä kaupunkia. Suuri osa kolmi-nelikerroksisista taloista on tuulen, kosteuden ja auringon tärvelemiä. Toisaalta kyllä täälläkin sykkii karibialainen meininki. Päivällä keskusta on hyvinkin vilkas. (Valitettavasti ei tullut kameraa mukaan.)

Airot olisi toimitettu sataman USIP:n, mutta lähdin huvikseni eilen niitä siitä suuremmasta liikkeestä hakemaan. Ensin kävely kaupungille ja sen toiselle laidalle sinne päin ajaville tarkoitetulle linkkiasemalle. (Täällä Karibialla on otettu mallia Lontoon ja Pariisin tyylistä, että eri puolille saaria lähtevät bussit, isot ja pienet, lähtevät kaupungin eri puolita eri asemilta. Esim, Castriesissa lokalbusseja lähti ympäri kaupunkia).

Ja näinhän sitten sen jokipahasen, jonka yli nyt mentiin, olisi vain pitänyt mennä sitä pitkin. Kaiken kaikkiaan edestakaiseen kymmenen kilometrin siktsiingiin meni aikaa kolme ja puoli tuntia, kävelyä muutama kilometri ja kolme eri bussia. Mutta nythän Pointe-a-Pitre on nähty.

Huomenna lädemme Deshaiesiin, Basse Terren länsirannalle eteläkautta kiertäen. Sieltä sitten jatkamme Antigualle todennäköisesti jo seuraavana päivänä. Veneen nostosta on pyydetty muutamia tarjouksia, tällä hetkellä näyttäisi St. Kitts olevan vahvoilla.
IMG_2970
IMG_2975IMG_2971IMG_2973IMG_2976IMG_2977





Iles Saintes, Terre-de-Haut

3 02 2014

Muutama päivä on vierähtänyt yhdellä hienoimmista ankkuripaikoista ja kauniimmista pikkukaupungeista täällä Karibialla. Tämä pieni saariryhmä Guadeloupen eteläpuolella tarjoaa muutamia suojaisia ankkuripaikkoja ja runsaasti poijuja Terre-de-Hautin edustalla. Poijussa on maininki ja yhteysveneet keinuttanut alusta, mutta kyllä olemme pärjänneet.

Sen verran vielä Dominicasta, että siellä satoi öisin ja usein päivälläkin tuli pieniä sadekuuroja auringon loimotuksen välillä. Täällä ei sadetta ole näkynyt. Saarten korkein kohta on vain reilu kolmesataa metriä (mistä muuten piti käydä ottamassa tuo voto), kun Dominicalla sadepilvet muodostuivat viisi kertaa korkeampien vuorten huipuilla.

Taasen ei voi kuin ihmetellä, kuinka erilaiset saaret voivat olla, vaikka vain pari kymmentä mailia erottaa ne toisistaan. Ei taida Dominican turistiministerin toive toteutua. Vaikea uskoa, että tämä turistiporukka kulkisi Portsmouthin katuja.

Idylliset, hyvin hoidetut, värikkäät ja kukkien ympäröimät talot ja pikkukadut antavat loistavat puitteet päivävierailulle tai pitempääkin oleskeluun saarella. Turisteista huolimatta saarella asuu paljon paikallisia ihmisiä, on kirkot, koulut ja jalkapallokentät.

Pohjoiskukkulalla on Fort Napoleonin linnake, jonka museosaleissa esitellään saarten historiaa monista näkökulmista aina Kolumbuksen ajoista lähtien. Kolumbus kävi saarilla toisella matkallaan Länsi-Intiaan. Linnan muureilla ja pensaikoissa vilisee metrin mittaisia Iguaaneja, jotka sulautuvat maisemaan samoin kuin Tobaco Caysin pienemmät serkkunsa.

Saarella on vain yksi huomattava ongelma: erittäin (liian) vilkas skootteriliikenne. Noita rakkineita saa varoa päivisin joka kadun kulmassa. On niistä käyty kiistaakin, mutta koneet ovat sen toistaiseksi voittaneet.

Illaksi pikkukaupunki hiljenee lähes täysin. Avoinna olevien guadeloupelaisovien takana perheet katselevat Tv:tä, istuvat iltaa viinilasin ääressä tai rupattelevat tutuille ohikulkijoille. Erilaiset ruoat tuoksuvat, kuuluu jatkuva siritys. Rauha on laskeutunut pikkukaupunkiin.

Vierailu täällä viehättävällä saarella jää meiltä ilmeisen lyhyeksi. Suunnitelmissa on lähteä etsimään jolla-airoja Guadeloupen pääkaupungista ja jatkaa sitten etenemistä pohjoiseen, ensin Antiguan Falmouth Harbouriin. Myös veneen nosto pohjan puhdistusta ja myrkkymaalausta varten rupeaa olemaan ajankohtainen. Edullista nostopaikkaa etsitään nyt kovasti.

Tiedoksi vain, että myös Pantheran miehistö on sitkeän purjehduksen päätteeksi saapunut Karibialle. Juhalle ja Maijulle myöhästyneet onnittelut ja tervetulotoivotukset!
IMG_2920IMG_2925IMG_2935IMG_2931IMG_2947IMG_2949IMG_2957IMG_2952IMG_2953IMG_2954IMG_2942





Waitukubuli National Trail, hyvästi Dominica

1 02 2014

Nyt keinumme Les Saintesin poijussa ilta-auringon laskiessa perän taakse. (Käytännössä aurinko laskee aina perän taakse, koska tuuli tulee jatkuvasti idästä ja poijussa tai ankkurissa olemme aina perä länteen päin.)

Eilen vielä vaelsimme kahdeksan kilometrin ja kolmen tunnin vaelluksen Waitukubulin reitistöllä, sekmentin 13. Reitistö kulkee läpi koko Dominican, on 184 kilometriä pitkä ja sisältää 14 hyvin erilaista osuutta. Vaelluspolut ovat hyvin merkattuja ja maisemat ovat upeita. On meren rantaa, sademetsää, putouksia ja puolitoista kilometriä korkeita vuoria.

Emme valinneet taaskaan ohjattua retkeä, vaan osuudelle 13 pääsee Porsrsmoutista lokalbussilla pohjoiseen Capuchin tai koilliseen Penvillen kyliin, josta reitin voi kulkea kumpaan suuntaa tahansa. Osuudelle ei tarvitse mitään opasta, se hyvin merkattu. Selkeä, hyvin hoidettu polku muutamine levähdyspaikkoineen ja opastauluineen luikertelee Dominican pohjoiskärjen ympäri.

Kuljimme vaihtelevan, ylös alas kulkevan vihreän reitin Penvilleen, josta hyppäsimme lokalbussiin, joka kierteli saaren itärantaa ja palasi Portsmouthiin. Tuntui mukavalta yhä uudelleen istua näissä busseissa, kun toisaalta näki täysiä pikkubusseja, joissa turisteja kierrätettiin katselemassa nähtävyyksiä pikavauhdilla.

Illalla purimme biminikatoksen, nostimme hyvin kukkuvan Jonssonin kaiteelle ja valmistelimme siirtymistä parikymmentä mailia pohjoiseen, Saintesin lahdelle. Dominicasta jäi mukava muisto, johtohässäköistä huolimatta emme saaneet sähköiskuja ja auton lavalla matkustaneet veijarit olivat tavallisia maissinviljelijöitä.

Sattumalta illalla tuli radiosta pitkä ohjelma, jossa haastateltiin paikallista turistiministeriä. Oli hauska kuulla, kuinka paljon on hankkeita vireillä maan pääelinkeinon kehittämiseksi: mm. Trafalgar Fallseille uusia parkkipaikkoja, tiedon levittämistä Waitukubulin vaellusreiteistä ja yhteyksien avaamista naapurisaarille.

Ihan vain tiedoksi, että ei se netti enää toisena päivänä veneellä toiminut, mutta yksikin ilta oli juhlaa.
IMG_2906IMG_2904IMG_2895IMG_2896IMG_2898IMG_2901IMG_2913IMG_2912