Marina ZarPar

Pari kuumaa päivää on vierähtänyt täällä Marina ZarParissa. Olemme poijussa, joita on aivan laitureiden edustalla kymmenkunta. Poijussa tuulee hieman enemmän kuin laitureissa. Ja, hinta on puolet laituripaikan hinnasta, mutta kaikki palvelut kuuluvat suihkuineen kaikkineen mukaan.

Kun tulimme toissapäivänä tänne, huomasimme jo pitkältä Suomen lipun veneen perässä. Lähemmäksi tultaessa vene osoittautui Sy Defyriksi, joka tavattiin ensimmäisen kerran Madeiran Funchalissa. Miehistö oli lähtenyt Suomeen, Turun saaristoon kalastelemaan.

Tänään Alf ja Kaija olivat jo veneellä ja kävimme yhdessä sataman ilmaisella kuljetuksella paikallisessa O´lessa hakemassa provianttitäydennystä. Ja tulihan sitä tavaraa lavan täysi. Mukana oli kyllä yksi englantilainen herra myös.

Kylillä on kuljettu, viereisessä Boca Chican rantakohteessa ja illalla myös täällä Andreaksessa. Nyt olemme erilaisessa maassa. Kadut ovat täynnä kevarimoottoripyöriä, kyydissä usein niin paljon väkeä kuin bensatankin taakse mahtuu. Tuossa kuvassa nuo kypärät ovat kyllä suuri poikkeus.

Vaikka olemme olleet täällä Karibialla varmaan kymmenessä erilaisessa maassa, näin roskaista kadunvarsilla ole vielä tavattu (ei edes kuvia kehdannut ottaa). Kapteenikin, joka ei aivan hevillä hätkähdä, nosteli kulmakarvojaan tällaisen menon johdosta. Turistirannoilla oli tietysti siistimpi meininki.

Illalla Defyrissä on Kaijan synttärikekkerit. Me lähdemme huomenna Santo Domingoon, Defyr jatkaa täältä Dom.Tasin pohjoisrannalle ja sieltä Bahamalle. Heilläkin Kuuban osio vaihtui Turun saaristoksi, meillä Virgin Islandeiksi.

____________________________________

Meillä oli Atlantin ylityksellä kilpailu, kuka saa muotoiltua näyttävämmän teoksen muovisista vesipulloista. Niitähän ei heitetty mereen, vaan toimitettiin ajallaan Barbadoksen roskikseen.

Paavohan sen kisan voitti pitempään palvelleena kuvisopena (minulla tuli vuosia vain 15). Mutta nyt täällä Boca Chicassa tavattiin varsinainen voittaja: läpät sivuille ja metallitanki sisään korkin alle ja ei kun tuulessa pyörimään! (Jos Anni, sinulla on ne kuvat vielä tallella, laita Amin mukana tänne.)

Advertisement

Isla Catalina, Dominikaaninen Tasavalta

Viime torstaina iltapäivällä nostimme purjeet Boquerónin lahdella ja suuntasimme taas niin tuttua kurssia, 270 astetta, länteen. Pääsimme lähes koko yön purjeilla. Aivan lopussa, Mona Passagen ylitettyämme laitoimme koneen apuun. Tuuli oli aluksi eteläkaakossa ja veti hyvin, mutta kääntyi aamuyöllä itään, eikä enää jaksanut kuljettaa.

Dominikaanisen Tasavallan kaakkoiskulmassa on toista kymmentä mailia pitkä Saonan hiekkasaari, jonka kiersimme ja purjehdimme sitten kevyessä tuulessa viitisentoista maila pohjoiseen, Casa de Campon Marinaan tekemään tullauksen maahan.

Marina on aivan luksusluokkaa, silti ystävällinen henkilökunta auttoi kutsumaan Customin ja kaksi muuta viskaalia alukselle. Saimme odotella isossa betonilaiturissa vastapäätä aivan uuden tyyppistä Swania. (Tuossahan olisi Jormalle, Masalle ja Karille seuraava vaihtoehto, kts. kuva.)

Muodollisuudet hoidettiin mallikkaasti, hieman vain jouduimme odottamaan ”Despachoa”, kulkulupaa seuraavaan satamaan. Hain veneliikkeestä vieraslipun ja marketista yhden tämän reissun parhaista kanoista, saimme luvan ja suuntasimme kuuden mailin päähän Isla Cataliinan ankkuripaikalle.

Saaren länsipuolella on upea hiekkaranta, jonka laguunin puoleinen osa kuuluu Casa de Cambon marinalle. No, saimmehan mekin siellä viettää Karibian aurinkoista viikonloppua. Harvat turistit tuodaan pääasiassa hotelleista tai risteilyaluksista saarelle. Tämän pohjukan lisäksi pitkällä hiekkarannalla on myös pari muuta olkikattoista piknikpaikkaa.

Lauantaina aamupäivällä nostimme ankkurin kirkkaasta hiekkapohjasta ja lähdimme mantereelle kaupoille läheiseen La Romanan kaupunkiin. Joen päässä oli kaksi isoa risteilijää laitureissa. Tuuli tuli mereltä ja paikka oli ikävän ahdas. Sinikka hyppäsi laiturille ja jäin itse ajelemaan ympyrää risteilijöitten takana. Onneksi ei koneeseen tai vaijereihin tullut vikaa, muuten olisin ajelehtinut läheisen matalan sillan aukkoihin.

Jos oli minulla jännitystä, oli Sinikalla myös. Telakka-alueella oli portti, jossa kysyttiin kulkulupaa ja pienen selvittelyn jälkeen siitä pääsi läpi paikallisen Williamsin avulla, joka sitten tarjosi Sinikalle kyydin paikalliseen Jumboon – skootterin takaritsillä.

Sinikalla sydän läpätti vielä veneelläkin. Palasimme Isla Catalinan ankkuripaikalle. Pihvit oli hankittu illan grillausta varten. Muutamat paikalliset veneet poistuivat rannalta, jäimme yhden katin kansa ainoiksi ankkuriin. Myös ranta tyhjeni ja sinne jäi pari shortsihousuista viranomaista hauskasti maalattuihin taloihin.

Ostimme toissakesänä kaksi kertakäyttögrilliä Lickershamnin ICAsta Gotlannista. Toinen käytettiin siellä isolla aallonmurtajalla ja toinen laitettiin nyt tulille täällä Karibialla. Ja tulihan siitä oikea rantaparty auringonlaskuineen. Weeperi vain ei tahtonut aluksi oikein syttyä, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Jos veneet vähenivät Puerto Ricossa (pääasiassa amerikkalaisia), niin täällä on käytännössä aivan tyhjää. Isla Catalinalla oli päivisin viitisen isoa moottorivenettä uimaranta-ankkurissa, yksi Venäjän lipun alla oleva 50 jalkainen Jeanneau oli yhden yön ja katti toisen naapurinamme. Eilen, sunnuntai-iltana tuli ankkuripaikalle yksi ranskalainen ketsi. Hyvin on hiljaista.

Eilen vietettiin varmaankin toinen varsinainen rantapäivä matkalla. Olimme pari tuntia – jaa, ehkä kolme, rannalla. Kävelimme puolen kilometrin luontopolun, jonka päässä niemen nokalla oli erikoinen korallikallio ja kahdeksan upeaa korppikotkaa (tai Paavo voi lähettää tarkemman analyysin).

Ja kaiken kukkuraksi Sinikka, luultavasti skootteriajelusta rohkaistuneena, otti räpylät jalkaan ja maskin kasvoille. Korallirannan reunassa oli värikkäitä Karibian kaloja, ei tosin yhtä paljon kuin alhaalla Tobacolla.

———————————

Olemme nyt matkalla Boca Chican lahdelle, Marina ZarPariin tyynellä merellä. Taas on lähes pari viikkoa mennyt ilman lämmintä suihkua. Ja pyykkiäkin pitäisi pestä. Varsinainen kohde on kyllä Santo Domingo, josta Groyabadan Anton antoi pilottikirjoista huolimatta positiivisen kuvan.

Tyynessä kelissä moottoroidessa rannalla näkyy muutama iso hotellikeskittymä, veneitä ei ole yhtään liikkeellä. Maisema on autereinen eikä matalan rannan takana näy ollenkaan vuoria. Harvinainen näky pitkästä aikaa.

Boquerón II

Jos oli viikonloppuna ja vielä maanantaina St. Patrick´s Dayn vietossa väkeä Boquerónin kaduilla, niin eilen tiistaina kadut ammottivat tyhjyyttään. Oli leppoisan rauhallista kävellä hiljaisia tienoita lämpöisessä illassa. Kävimme pitkästä aikaa oikein ravintolaruokailussa Gallowayn auringonlasku-terassilla. (Kapteenilla örkkejä, Sinikalla lihaa.)

Maanantaina vuokrasimme auton ja kiersimme Puerto Ricon länsiosaa. Auto saatiin Mayaquezista ja puolen tunnin etsimisen jälkeen löysimme karttoihin merkityn ”Panoramic”-tien pään. Reitti kulki ylös vuorille keskiylängölle, josta siinsi Puerto Ricon vuoret ja meri saaren molemmilla puolilla.

Tiet olivat suhteellisen hyvässä kunnossa. Myös tien numerot olivat selkeästi näkyvillä. Poikkesimme, kuten kuvaan kuuluu, varsinaiselta reitiltä ja tie numero 128 osoittautui vielä mutkaisemmaksi ja kapeammaksi kuin osasimme ajatellakaan.

Saimme auton vasta yhdentoista aikaan, joten kääntöpiste oli saaren etelärannalla Poncen kaupungissa. Siellä on kuuluisa 1800-luvulta peräisin oleva paloasema upean puiston vieressä.

Emme kauan kierrelleet katuja, kiirehdimme satamaan, joka on muutaman kilometrin päässä itse kaupungista. Rannassa on marina ja ankkuripaikka kauppasataman kupeessa. Pienen etsimisen jälkeen saimme Ponce Nauticista ostettua Dominikaanisen tasavallan vieraslipun.

Poncesta Mayaqueziin johtaa moottoritie. Porhalsimme tietä pitkin Capo Rojon pikkukaupunkiin ja teimme täydet peräluukkuostokset ja ehdimme juuri ennen pimeän tuloa takaisin Boqueróniin. Auto laitettiin yöksi parkkiin paikallisen Parador-hotellin taakse kadunvarteen.

——————————–

Tämä Parador liittyi muutenkin tähän meidän budget-tyyppiseen autonvuokraukseen. Viikonloppuna kyselimme täällä auton vuokrausta, vastaus oli, että nou. Joukkoliikennettä ei ole, eikä tänne asti autoja kuskata. Ainoa vaihtoehto on ajaa taksilla parinkymmenen kilometrin päähän Mayaqueziin.

No, sitten äkkäsimme, että kysäistäänpä paikallisesta Paradorista. Ja kuinka ollakaan, respan ystävällinen mies halusi auttaa. Hän tarjoutui viemään meidät omalla autollaan Mayaqueziin maanantaiaamuna.

Niin tapahtui, hän jätti meidät kaupungin tälle puolelle ostoskeskukseen, jossa oli AVISin vuokraamo. Auto lähti, me tiskille: kaikki autot varattu iltapäivään asti! No, ostarin pihalta vinkattiin paikallinen taksi (kulkevat kaupungeissa pieniä reittejä, 5 $), joka vei meidät kaupunkiin. Taksikuski etsi matkan varrella vuokraamoja, mutta ei löytänyt. Pyysimme viemään meidät turisti-infoon.

Infossa meidän asia otettiin tosissaan. Kaikki neljä virkailijaa metsästivät firmaa, jossa olisi vapaita autoja. Ja löytyihän se. Lupasivat tulla hakemaan meidät vartin kuluttua. Kaksi miestä Popular Autosta noukki meidät takaisin lähes tien toiselle puolelle, jossa AVISkin oli ollut. Odotellessa joimme kahvit aukiolla ja Sinikka tutustui oitis paikalliseen miesväkeen.

Auto saatiin ja ystävällistä palvelua. Kyselin jo siinä vaiheessa, että kuinka pääsisimme seuraavana päivänä takasin Boqueróniin. Lupasivat koettaa järjestää asian. Kello oli jo yksitoista, kun pääsimme liikkeelle ylös vuoristoon.

Eilen tiistaiaamuna ajoimme takaisin Mayaqueziin ja samalla kävimme vielä Customissa tekemässä uloskirjautumisen. (Taksilla Boquerónista 40 $:n odotus + matka) Ja Popularista saimme kuin saimmekin kuljettajan, joka heitti meidät takaisin veneelle. Matkalla hän vielä halusi ajaa toisen marinan, Puerto Realin kautta, joten saimme vielä sikhsiingin kaupan päälle.

(Auton vuokra oli 35,25 dollaria. Ei-budget-tyyppinen vuokraaja olisi päässyt hieman helpommalla, taksilla kaksi matkaa, vuokraamolle ja takaisin ja vielä yksi matka tulliin. Budget-tyyppinen matkailija sai taas bonuksena monenlaista seikkailua puertoricolaisten parissa.)

Kuten tarkkaavainen lukija huomasi edeltä, että suunnittelemme täksi päiväksi ankkurin nostoa ja lähtöä Mona Passagen yli Dominikaaniseen Tasavaltaan. Edessä on n. sadan mailin matka. Tuulet ovat myötäisiä ja lähes täysi kuu loimottaa taivaalla.

Boquerón, PR, W.I.

Juurihoitoa saimme lauantai-iltanakin. Musiikki oli edelleenkin ihan hyvää, joten emme valittaneet. Boquerón on viikonloppuisin näköjään yhtä lailla paikallisten viikonlopun viettäjien kuin muidenkin turistien illanviettopaikka.

Valtavan pitkän hiekkarannan toisessa päässä on laaja seitsemän- kahdeksankymmenluvun betonisten bungalowien alue, joka on kuvernementin omistuksessa ja kaikkien vuokrattavissa. Lähes joka toisessa apartementoksessa soi isoista kajareista salsa ja merenge. Grillivartaat tuoksuivat.

Kuljimme rannan toiseen päähän ja takaisin auringon laskun aikaan. Valon väri vaihteli tuona aikana lämpimän keltaisesta aina punaiseen hehkuun. Ranta oli täynnä auringon laskun kuvaajia. Jotkut ottivat tapahtumaa vastaan teltantuolein varustettuna.

Matin suureksi iloksi pienellä pääkadulla oli useitakin kojuja, joissa myytiin herkullisia ostereita 50 sentin kappalehintaa. Osa miehistöstä herkutteli noilla kauniin hyytelömäisillä elukoilla, osa ei.

Sanotaan, että Boquerón on ollut opiskelijoiden, hippien ja boheemien paikka ja kyllä tuota meininkiä on vieläkin havaittavissa. erityisesti Gallowayn irkkubaarissa, jonka pihalle oli muuten tuo Roots-lva pystytetty, käyskenteli tuota porukkaa, tosin hiukset charmikkaasti harmaantuneina.

Eilen aamulla ivan yllättäen lhelle ankkuroitui ranskalainen Owni ja Sinikka hihkaisi yllättyneenä, että sehän on Groyabada. Kävimme pikaisesti moikkaamassa venettä, jossa vietimme uuden vuoden aaton El Hierrolla 2006-2007. Anton kertoi Groyabadan matkanneen Hierrolta Dakarin kautta aina Argentiinaan ja nyt oli vietetty taas kaksi vuotta Karibialla. Näyttää tämä Atlantikin olevan aika pieni, kun kohtaamme jälleen Boquerónin lahdella,

Radio Suomi, Teppo Nättilä ja ”Juurihoitoa”

Kuultiin nimittäin eilen, perjantai-iltana, täällä Boquerónin ankkurilahdella. Rannalla soitteli oikein ameriikkalainen Roots-yhtye kovilla volyymeillä musiikkia, josta herra Nättiläkin olisi ollut innoissaan. Nyt ei salsa soinut eikä raeggai keinuttanut. No, nukuttuakin kyllä lopulta saatiin.

Puerto Ricon pohjoisrannalla olimme ankkurissa Arecibon satamalahdella. Paikka on lähes ainoa Atlantin puoleinen pysähdyspaikka. Pienessä poukamalahdessa on betonilaituri yhtä tai kahta pientä laivaa varten, hiekkaranta ja upea majakka, joka on viimeinen espanjalaisten aikoinaan tänne rakentama merenkulkurakennelma.

Itse Arecibon kaupunki on lahden toisella rannalla, emmekä sinne mennet, vaan ostimme viiden tähden katukeittiöstä iltaruoat kahdelta vain espanjaa puhuvalta veljekseltä. Tilauksessa piti ottaa jopa puhelinyhteys tuttuihin, jotka puhuivat englantia.

Kuuden jälkeen eilen aamulla lähdimme tänne Boquerónin lahdelle. Pieni tuulen vire henkäili lähes tyynellä ja mainingittomalla merellä. Tällaista ei ole ollutkaan useimpiin kuukausiin. Puolen päivän jälkeen tuuli kääntyi pohjoiseen ja pääsimme pelkällä genoalla Puerto Ricon länsirantaa lähelle lounaiskulmaa, jossa ankkurilahti sijaitsee.

Matkalla sattui ihme, pongasin nimittäin ensimmäistä kertaa itse valaan ennen Sinikkaa. Tälläkin legilla Sinikka teki jo kolme valashavaintoa ja aiemmin, tullessamme San Juaniin, hän näki ison valaan hyppäävän korkealle merenpinnasta. Valaat tulevat ympäri Atlantia naapurisaaren Dom.Tasin pohjoisrannalle, Samanasin lahdelle, parittelemaan. Luultavasti näitä samoja otuksia uiskentelee myös täällä Puerto Ricon puolella.

Valaista ei saatu yhtään kuvaa, mutta toisesta ihmeestä kuva saatiin. Bequian lahdella näimmrme HR:n, jolla oli perässä Marokon lippu. Nyt oli vene lähtenyt Istanbulista, Turkista!

Saavuimme siis eilen illan suussa Boquerónin lahdelle hieman enne auringon laskua. Veneitä on hieman pari kymmentä. Vettä on viitisen metriä ja ankkuri pitää hyvin.

Luulimme (kuulimme), että täällä olisi DRNA:n poijuja, mutta niitä on vain kaksi, toisessa iso moottorivene ja toisessa matkansa päässä oleva katti. Vesi ei ole kirkasta, osa pitkän palmurannan palmuista on kuivunut. Tutkaillaan paikka ja jos näyttää siltä, että on tarpeen, heti kulman takana on valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä.

Kuvissa pari kuvaa vielä San Juanista, upeasta kirjastosta ja hauskasta pelkaanista.

San Juan, Puerto Rico W.I.

Kello on hieman yli seitseman paikkallista aikaa. Toimiston kone oli yllattaen auki. Vene on laitettu lahtokuntoon. Suuntaamme lanteen, neljankymmenen mailin paahan Arecibon lahdelle.

Puerto Ricon kansalliskirjasto on tullut tutuksi (kun se viimein loytyi aivan tasta lahelta). Verkkoviestintaa on taas syntynyt suurkaupungissa. Kylilla on myos ehditty kaymaan. Nyt kuitenkin hiekkarantojen ankkuripaikat kutsuvat.

Palataan.

San Juan, Puerto Rico W.I.

Viikonloppu on vietetty täällä kaupunkitunnelmissa. Puerto Ricon pääkaupunki jakaantuu selkeästi kahteen osaan, pitkän niemen päässä olevaan vanhaan San Juaniin ja itään päin avautuvaan uuteen keskustaan, jonka rannoilla korkeat hotellit odottavat Karibian lomailijoita.

Tämä Club Nautico, jonka marinassa olemme, on näiden kahden osan välissä, pitkän lahdekkeen pohjukassa. Clubi on pääasiassa syvänmeren kalastusalusten (hupisellaisten) laituri. Paikassa on erittäin mukava henkilökunta ja maikki ihan spesiaali. NETTI VAIN EI TOIMI! Olemme suurkaupungissa ja hinnat sen mukaiset; yö 1,50 $/ft, viereisessä San Juan Bay Marinassa 1,80$.

Pientä kiusaa aiheuttaa lentokenttä aivan vieressä. Kentältä lentää koneet muille saarille. Onneksi isot koneet toimivat toiselta kentältä. Samoin, tietysti, tuossa rannalla on pieni laituriremonttityömaa, jossa lauantainakin oltiin osa päivää töissä. Eikä siinä vielä kaikki, sunnuntaina vastakkaisen veneen varashälytin piti ankaraa vinkunaa koko aamun.

Lauantaina ja sunnuntaina tavoillemme uskollisina ryhdyimme käyttämään paikallisia busseja. Huonolla menestyksellä. Eilen, kun kävimme ostamassa USA-adapterin sähköjohtoon läheltä Plaza Las Américasta, West Marinesta, matkaan tuhrautui koko päivä. No, taas tuli kylää nähtyä ja monenlaista puertoricolaista kulkijaa. Plaza A. on ostokeskus, jossa on 300 liikettä!

Sinänsä tämä kaupunkielämä on välillä mukavaa. Itse ison kaupungin taustamelu ei haittaa, on vilinää ja vilskettä, näkee ihmisiä ja joka puolella on jotain kiinnostavaa katseltavaa. Se tuo vaihtelua pelkän aallon kohinaan ja hiekkarannan liplatukseen.

Laiturilta pääsee lähtemään heti liikkeelle, ei tarvitse aina miettiä jollan rahtausta, tavaroiden laittamista märkäpussiin eikä shortsit kastu matkalla rantaan. Lämpimän suihkunkin saa nyt reilun kahden viikon jälkeen muutaman metrin kävelyn päästä.

Vietämme täällä vielä muutaman päivän. Palopään oivien neuvojen myötä suuntamme seuraavaksi saaren lounaiskulmille, pohjoisen kautta kiertäen. Siellä odottavat taas hiekkarantatouhut. Tänään selvitellään saaren kiertomahdollisuuksia. Julkinen liikenne ei näytä oikein kyllä toimivan. Teillä taasen on kovasti liikennettä. Katsellaan.

Onnea Esalle ja Eijalle!

Puerto Ricon saaristossa

(Julkaistu San Juanissa)

Tämän viikon tiistaina vietettiin Sinikan synttäreitä Culebran saarella. Päivällä teimme parin tunnin kävelymatkan saaren museolle (tunti suuntaansa). Muuten reissu onnistui hyvin, museo ei vain ollut auki kuin ke, to ja pe. Lounaaksi syötiin kiekuraperunahampurilaiset paikalliseen tapaan.

Illaksi olimme tilanneet Elokuvakerhon Culebran toimipisteeltä (paikan kirjaston yhteydessä toimiva oikein teatteriksi rakennettu tila, näytökset ti ja pe) kerholeffaksi meriaiheisen toimintaelokuvan Captain Phillips, jonka pääosassa Tom Hanks näytteli loistavasti somalialaisten kaappaaman laivan kapteenia.

Tietysti amerikkalaislaivan ja kuinka ollakaan tällä(kin) kertaa Lassie riensi kolmine sotalaivoineen ja kommandojoukkoineen hätiin ja pelasti koko tilanteen. Elokuva perustui tositapahtumiin ja oli kyllä ihan hyvä.

Keskiviikkona lähtiessämme jatkamaan matkaa, lahdelle oli ilmestynyt huvijahti, josta Serenankin blogissa mainittiin. Tutkimme nettiä (toimi ankkuripaikalla kohtuullisesti, HotSpot, 5 $ vrk), ja esim. YouTubesta löytyi video, jossa alus esiteltiin kuuluvaksi Antigualla jo lähes tutuksi tulleelle kitaristi Claptonille.

Matkalla San Juaniin, Puerto Ricon pääkaupunkiin, päätimme pysähtyä Palominoksen saarella. Purjehdusoppaista selvisi, että siellä on ilmaisia poijuja. Ja mikä paikka sieltä sitten löytyikään. Kiinnityimme vapaaseen poijuun palmurannan edustalla ja vietimme sillä pari yötä saman tien. Uimarannan toinen pää on mantereen pienveneilijöiden picknikpaikka. Ankkuri eteen ja toinen lähelle rantaa, sitten vain eväiden nautintaa lämpimässä merivedessä.

Koko niemen kärki kuuluu yksityiselle El Conquistador-hotellikeskittymälle, joka sijaitsee mantereella parin mailin päässä. Hotelliasukkaita kuskaa rannalle kaksi yhteyslaivaa kaiken päivää. Sulaudumme joukkoon ja kiertelimme luontopolulla ja lekottelimme aurinkotuoleilla. Ostokset sai tehdä joko huoneen laskuun tai luottokortilla. Meidän perähyttiä ei hyväksytty, joten Punssi piti ostaa kortilla.

(Paavolle tiedoksi: Karibian ylivoimaisesti paras rommipunssi tarjoillaan Barbadoksen Pursiseuran rantaravintolassa. Resepti kannatta selvittää Vuorissalon grillikatoslaajennusta varten.)

Katariinan salongissa on viimeaikoina kaikista rantakuvista huolimatta käyty pitkällisiä, mutta kimurantteja keskusteluja matka- ja reittisuunnitelmista. Purjehtijoitahan aluksella on kaksi. Lopputulemana Isot Antillit purjehditaan tutustuen niiden kahteen itäiseen saareen, läntiseen emme tällä kertaa mene.

Pääosin tämä johtuu siitä, että Atlantin ylitys on suunnitteilla yhdeksi keinumattomaksi legiksi, St. Thomas – Southampton, toukokuun alkupuolella. Eli näiltä seuduin on tiedossa vajaa kolmisen sataa mailia vastatuulta ennen vappua, Kuuban rannoilta matkaa olisi 700 mailia.

Kaikilla Virgin Islandseilla on lennellyt paljon pelikaaneja. Palominaksella tavattiin parvi kaljasieppoja.

Flamenco Beach, Culebra

”Flamenco Beach is considered the second most beautiful beach in the world by Discover Channel and by far the most popular beach in Culebra.

Its white sandy beach stretches along the entire bay, you will feel the Caribbean sun everywhere and wonder why you had waited this long.”

Pitihän sen kristallin kirkas vesi käydä katsomassa ja kokemassa. Discover Channelin kannattaisi käydä varmaan myös Tikan lahdella.

Isla Culebra, Puerto Rico

Purjehdimme eilen kaakkoistuulessa tänne Culebran saarelle, isoon etelään avautuvaan lahteen. Ohitimme USVI pohjoispuolelta. USAn puolelle on pienenpien lisäksi kaksi isoa saarta, St. John ja St. Thomas. Edellinen on suurelta osin rakentamatonta luonnonsuojelualuetta, jälkimmäinen taasen on päinvastoin rakennettu täyteen isompia ja pienempää loma-asuntoa. Näkymät pohjoisrannan itäosassa ovat melko hämmentävät.

Saavuttaessa Culebran eteläpuolen riutoille, ohitimme todellisen suomalaisen maailmanmatkaajan, Scorpion, joka on kyntänyt meriä nyt 18 vuotta. Moikattiin sitten iltapäivällä vielä tullissa, joka sijaitsee saaren pienenllä lentokentällä.

BVI:ltä lähtiessä selvisi, että olimme tehneet uloskirjautumisen jo tullessa. Täällä otimme ensin yhteyden (pakollinen) annettuun puhelinnumeroon ja luettelimme tietomme sinne. Käytössä olivat niin Tangot, Romeot, Limat kuin Kilotkin.

Ankkurin laskun jälkeen kävelin lentokentän Customiin, täytin parit kaavakkeet ja asia oli sillä selvä. Tosin Sinikan olisi pitänyt olla paikalla. Olimme lukeneet useita ohjeita ja lopulta päättelimme, että vain kippari saa poistua alukselta – väärin. Onnistui sitten kuitenkin, kun tulliukkeli katseli passia ja valokuvaa, joka oli otettu alkuviikosta Charlotte Amaliessa USAn Visa Waiver-leimojen hankintamatkalla.

Tänään jo kiertelimme paikkakuntaa päällisin puolin. Vaikuttaa paikalta, jossa viihdymme pitempäänkin. Deveyn kaduilla näkyi roikkumassa vain kaksi T-paitaa, merkki siitä, että tämä espanjankielinen Puerto Ricon itäisin saari, ei ole varsinainen massaturismin luvattu onnela, vaikka saarella on upeita hiekkarantoja ja aurinkoa riittääkin.

Isompia kauppoja on kolme, baareja muutamia, kuuluisin livemusiikkia soittava kuuluisa Dingy Dock. Harvoin on jollalaiturilla näin upeat puitteet. Lentoaseman risteyksessä myydään pienestä kopista varmaankin tämän matkn maittavimat piiruskaat.