Radio Suomi, Teppo Nättilä ja ”Juurihoitoa”

Kuultiin nimittäin eilen, perjantai-iltana, täällä Boquerónin ankkurilahdella. Rannalla soitteli oikein ameriikkalainen Roots-yhtye kovilla volyymeillä musiikkia, josta herra Nättiläkin olisi ollut innoissaan. Nyt ei salsa soinut eikä raeggai keinuttanut. No, nukuttuakin kyllä lopulta saatiin.

Puerto Ricon pohjoisrannalla olimme ankkurissa Arecibon satamalahdella. Paikka on lähes ainoa Atlantin puoleinen pysähdyspaikka. Pienessä poukamalahdessa on betonilaituri yhtä tai kahta pientä laivaa varten, hiekkaranta ja upea majakka, joka on viimeinen espanjalaisten aikoinaan tänne rakentama merenkulkurakennelma.

Itse Arecibon kaupunki on lahden toisella rannalla, emmekä sinne mennet, vaan ostimme viiden tähden katukeittiöstä iltaruoat kahdelta vain espanjaa puhuvalta veljekseltä. Tilauksessa piti ottaa jopa puhelinyhteys tuttuihin, jotka puhuivat englantia.

Kuuden jälkeen eilen aamulla lähdimme tänne Boquerónin lahdelle. Pieni tuulen vire henkäili lähes tyynellä ja mainingittomalla merellä. Tällaista ei ole ollutkaan useimpiin kuukausiin. Puolen päivän jälkeen tuuli kääntyi pohjoiseen ja pääsimme pelkällä genoalla Puerto Ricon länsirantaa lähelle lounaiskulmaa, jossa ankkurilahti sijaitsee.

Matkalla sattui ihme, pongasin nimittäin ensimmäistä kertaa itse valaan ennen Sinikkaa. Tälläkin legilla Sinikka teki jo kolme valashavaintoa ja aiemmin, tullessamme San Juaniin, hän näki ison valaan hyppäävän korkealle merenpinnasta. Valaat tulevat ympäri Atlantia naapurisaaren Dom.Tasin pohjoisrannalle, Samanasin lahdelle, parittelemaan. Luultavasti näitä samoja otuksia uiskentelee myös täällä Puerto Ricon puolella.

Valaista ei saatu yhtään kuvaa, mutta toisesta ihmeestä kuva saatiin. Bequian lahdella näimmrme HR:n, jolla oli perässä Marokon lippu. Nyt oli vene lähtenyt Istanbulista, Turkista!

Saavuimme siis eilen illan suussa Boquerónin lahdelle hieman enne auringon laskua. Veneitä on hieman pari kymmentä. Vettä on viitisen metriä ja ankkuri pitää hyvin.

Luulimme (kuulimme), että täällä olisi DRNA:n poijuja, mutta niitä on vain kaksi, toisessa iso moottorivene ja toisessa matkansa päässä oleva katti. Vesi ei ole kirkasta, osa pitkän palmurannan palmuista on kuivunut. Tutkaillaan paikka ja jos näyttää siltä, että on tarpeen, heti kulman takana on valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä.

Kuvissa pari kuvaa vielä San Juanista, upeasta kirjastosta ja hauskasta pelkaanista.