Casa de Campo

Tulimme toissapäivänä yön moottorimarssin jäkeen tänne Casa de Campon suureen mariaan aamuyhdeksältä. Keli oli metristä maininkia ja 3-6 metristä tuulta – suoraan vastaan. Aalto oli kuitenkin sen verran loivaa, että emme juuttuneet terävään pärskeeseen, vaan meno ooli suhteellisen sujuvaa.

Konehuoneen puolella odotti iloinen yllätys (tosin odotettu). Vetolaitteen öljy oli pysynyt kirkkaana ja tiistain nosto peruttiin. Vaihdoin äljyt vielä kertaalleen ja ehkä teen sen vielä uudellenkin. Seuraavassa nostossa vaihdetaan sitten nuo alapään tiivisteet.

Pientä murhetta matkaan on tullut ankaran vatsatudin muodossa. Minulla oli pari päivää kuumetta, maanantaina kovaakin, nyt jo helpottaa. Amilla tuntuu tauti iskenen vasta tänään. Lähtöä eteenpäin suunnitellaan, koska sääikkuna antaisi vielä huomeaamuksi asti ylityskelin Mona Passagelle. Nyt muutaman tunnin sisällä päätetään, mitä tehdään. Onko kunto jo sellainen, että merelle kannattaa lähteä.

kaikenkaikkiaan on mukava olla jo matkalla itään. Vaikka Marina Zar-Par olikin periaatteesa viihtyisä paikka, kyllä sieltä lähti jo enemmän kuin mielellään matkaa jatkamaan.