Sairaskuljetus yli Mona Passagen

25 04 2014

Jos olisin Seppo Räty, sanoisin, että Dominikaaninen Tasavalta on p… maa. Kuten Rätykin ehkä hieman oikaisi, yksinkertaisti ja peilasi omia kokemuksiaan, niin nyt minäkin. Kommentti johtuu niistä neljästä mitääntekemättömästä viranomaisesta, jotka tulivat Casa de Campossa veneeseen tunnin myöhässä luvatusta.

Veneessä oltiin taas niin virallisia, täytettiin papereita ja sitten naisihminen ilmoitti, että 75 dollaria. Olimme lähdössä, sääikkuna aukeni vielä keskiviikkona ja torstaiyönä, olimme jo yhden ikkunan käyttäneet Casa de Campossa sairautta parannellessa. Maksoin rahan ihmetellen ääneen meille luvatun lähdön olevan maksuton. Olisi tietysti voinut ryhtyä vaatimaan mustaa valkoisella, mistä mikin maksu on peräisin jne. En ryhtynyt.

Minulla oli kuume hellittänyt, ei vatsatauti, Amilla vastaavasti vatsa löystyi uhkaavasti. Tuo vatsatauti oli molemmilla olon veteläksi tekevää. Sairaskuljetukseen päädyttiin kuitenkin erinomaisen sääikkunan takia.

Puolenpäivän aikaan päästiin liikkeelle ja aluksi ajoimme kombinaattia pelkällä isolla ja koneella viisitoista mailia suoraan etelään, Isla Saonan kulmalle. Mona Passagen ylitys on käytännössä itä-länsi. länsi-itä- suuntainen.

Alkuillasta suunta kääntyi itään ja tuuli tietysti sen mukana. Mutta, ei kuitenkaan liian paljon. Voimakkuuden vaihdellessa 5-10 metriä pääsimme n. 30 asteen tosikulmalla (täysi iso ja Volvo) nousemaan, ei Boqueron lahdelle, vaan Isla Monan pohjoispuolitse kohti Mayaquezia. Se kelpasi.

Ainoa huoli oli se, kuinka miehistän sairaustilanne etenee. Vatsatauti oli tehnyt meistä pyykkinaruja ja vielä aamuyöllä minulle nousi pieni kuumekin kiusaksi. Sinnittelimme kuitenkin kahden tunnin vuoroilla aamuun. Itse purjehdusmanöövereihin ei tarvinnut kiinnittää huomiota, vene liikkui liukkaasti kohtuullisessa aallokossa. Ruoripilotti pystyi ohjaamaan hyvin tässä kelissä

Mayaqueziin tulimme aamuyhdeksältä. Edelliseltä uloskirjautumiselta tutut paikat löytyivät helposti ja molemmat pääsimme taas Amerikan ukkeleiden maahan. Vielä saman tien jatkoimme silmät sirrillään ja hiukkasen horjuen viisitoista mailia etelään, Puerto Realin marinan laituriin. Ami nukkuin koko päivän, minä en oikein saanut unta, mutta levättyä kuitenkin.

Illalla teimme ensimmäisen lämpimön aterian neljään päivään: laihaa parsakeittoa Knorrin pussista. Meni alas ja pysyi sisällä. Tauti on taittunut.

Tänään on pyykkipäivä ja pientä kaupassa käyntiä. Siirrymme illaksi lahdelle ankkuriin ja mahdollisesti huomenna jatketaan tuulista riippuen Puerto Ricon etelärannalle (Palopäälle tuttuihin paikkoihin). Täällä on tänäänkin aurinkoinen päivä. Sinikalle erityisterveiset tälle päivälle.


IMG_4077IMG_4075IMG_4078IMG_4079

Mainokset

Toiminnot

Information

One response

26 04 2014
Matti

Vai tuli hulivili purjehdus. Se on ikävää, kun kaikki paikat on vetelänä
ja mieli maassa. Kysykääs nyt niiltä amerikanukkeleilta niitä
hiilitapleteita. Ei niistä ainakaan haittaa ole, mutta voivat helpata
olotilaa huomattavasti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: