Vene-elämää II

28 05 2014

Siirryin laituriin jo sunnuntaina iltapäivällä. Laiturimaksu menee laivayhtiön piikkiin. Itse laiva on tullut tänne eilen illalla, mutta ruuhkan takia se tulee vasta tänä iltana laituriin. Huomenna aamulla alkaa lastaus, joka kestää varmaankin nelisen päivää.

Tässä laiturissa on ollut hyvä purkaa venettä. Kannelta pitää poistaa kaikki ylimääräinen. Purjeet on poistettu ja takastaaki on irrotettu. Kuulin, että tuo laiva koettaa välttää voimakkaiden tuulten alueita, eikä ryski aivan miten sattuu. Silti kaikki köydet ja nörpit pitää sitoa huolellisesti, etteivät rupea hakkaamaan merellä.

Maanantaina teimme Hannan kanssa kaupunkivaelluksen tämän saaren korkeimmalle huipulle, Crown Mountainille (1556 f). Täällä mainostetaan minunkin käymääni Mountain Top-huippua korkeimmaksi, mutta se on sata jalkaa matalampi kuin Crownin huippu. Kyllähän siinä nelisen tuntia piti huhkia alhaalta ensin ylös ja sitten saaren pohjoisrannan kautta taas alas ja takaisin kaupunkiin.

Iltahuvina on ollut Niklaksen Weber. Marina-alueella on oikein järjestetty muutama hyvin viihtyisä grillipaikka, jossa on jopa grillit ja useita pöytäryhmiä. Grilliherkkutelujen lisäksi olemme koettaneet tyhjentää Calimeran juomaprovianttivarastoja – hyvällä menestyksellä. Ruokajuomana on nimittöin ollut kolmena iltana poreilevaa kuntojuomaa.

Lastausjärjestystä ei ole vielä julkaistu. Muutenkin tuo infoaminen aikatauluista on ollut vähintäänkin vaatimatonta. Nyt sitten odotellaan veneen nostoa kannelle. Useimmat veneet ovat täällä ilman miehistöä, vain harvat ovat mukana lastauksessa. Kuten taisin todeta, itse lastaus hoidetaan kyllä erinomaisella ammattitaidolla.


IMG_8096IMG_8102IMG_8104IMG_8121IMG_8122IMG_8119IMG_8116IMG_8131IMG_8132





Vene-elämää

25 05 2014

Taas on viikko vierähtänyt lauantaihin. Sevenstarilta tulee kyllä ansiokkaasti päivityksiä laivan tuloaikaan. Tuskallisesti ne vain ovat ilmoituksia saapumispäivän siirtymisestä eteenpäin. Nyt tällä hetkellä on päiväksi ilmoitettu 27.5.

On käynyt selväksi, että tuo myöhästely on normaalia toimintaa näillä laivoilla. Laivat kiertelevät eri satamissa ja meidän laivamme, Scheldegracht, odotteli jossain Mexicon satamassa useita päiviä jotain tulliasiaa. Laivausdotukset olivat aikataulun mukaisia, eli hieman erilaisia, esim.Eclipsen laivaus tapahtui hieman etuajassa.

On skypeilty Sinikan kanssa ja pohdittu tilannetta. Täällä tuntuu välillä aika pitkältä, mielellään jo olisi jatkamassa matkaa Englannista. Kuitenkin tämä ajan viettäminen tapahtuu Karibialla Neitsytsaarilla, ei kai voi valittaa.

En valita. Tällaiseen vene-elämään on tullut totuttua vuosien varrella. Myös odotteluun. Laskin tuossa yhtenä iltana (illat varsinkin ovat hieman pitkiä (maisemasta huolimatta), että olen asunut elämästäni ainakin kuusi vuotta veneessä. Tällä matkalla tulee nyt näinä päivinä tasan vuosi, joista yksi yö hotellissa Dominikaanisen vuorilla.

Monethan ovat tietysti olleet paljon pidempäänkin ja purjehtineet valtavasti maileja, mutta kyllä näilläkin vuosilla tämä on käynyt tutuksi. Markun kanssa kun skypeiltiin, totesin, että tuo itse purjehtiminen on tämän purjehdusmatkailun helpoin osia! Tämä kaikki muu se välillä haastavaa on, tietysti yhtä lailla purjehduksen rinnalla luonnollisesti antoisaa.

Puhdetöitä on tullut tehtyä, saarta on kierretty kahden dollarin busseilla ja Water Islandin Honeymoon Beachillä on tullut käytyä pankissa (loistava nettiyhteys ilman hälinää (hani vain ei ollut paikalla). Kannella on tosiaan suoritettu vahausta ja pientä paikkailua; potkurin puhdistus suolavesikulauksineen oli hengästyttävää puuhaa.

Calimerat tulivat iltapäivällä tänne Crown Bayhin. Saivat pienen sähläyksen jälkeen heti laituripaikan. Itsekin olen siirtymässä alkuviikosta laituriin. Laivayhtiö kustantaa satamamaksun, joten tuo 80 dollarin päivämaksun saa kuitteja vastaan takaisin. (Toivottavasti.)

Alla olevalla laivalla meidänkin olisi kiva ollut Atlantti ylittää.

Tämän iltaiselle elokuvakerhon poppoolle lämpimät terveiset!


SAMSUNGIMG_4360





Lisäaikaa

20 05 2014

Kävin eilen Brittiläisillä Neitsytsaarilla Tortolassa päivävisiitillä. Olin siis perjantaina jutellut Customissa kahden offiserin kanssa ja he sanovat asian todennäköisesti onnistuvan. Sain passiini lisäaikaa kuukauden pitkän, mutta eritäin hankalan kuulustelun jälkeen.

Ensin tullessani tiskille sain jyrkän kieltävän vastauksen. Herra Smith kutsuttiin paikalle ja hän nuhteli ensin kuin rosvoa konsanaan, mutta lopulta myönsi tuon lisäajan. Ja todennäköisesti myös offiserit saavat kuulla kunniansa, kun olivat moista menneet lupailemaan.

Sunnuntaina oli lenkkipäivä. Kävin tuolla ylhäällä olevalla linkkitornilla ja kuinka ollakaan siellähän oli oikein ravintelit ja valtava matkamuistomyymälä. Nyt ainakin tiedän yhden paikan, jonne noita risteilymatkustajia kuskataan. Näköalat olivat kyllä huimaavat yli koko Neitsytsaarten. Koko lenkkiin meni kolme j puoli tuntia ja varsinkin ylös kivutessa hieman puuskututti.

Nyt vain odotellaan sitten rahtilaivan saapumista. Alkuperäisessä sopimuksessa oli ajaksi määrätty 1.-15. toukokuuta. Pienellä painettua on kuitenkin viisi sivua, joten kyllähän tuo myöhästyminen tietysti siellä mainitaan ja on laivayhtiölle sallittua. Hieman kyllä harmittaa tämä venyminen. nythän voisi jo olla Englannissa matkaa jatkamassa. No, en ole yksin odottamassa.

SAMSUNGSAMSUNGSAMSUNGSAMSUNGSAMSUNGSAMSUNGSAMSUNG





Water Islandin poiju, C A

18 05 2014

Olen edelleen samassa poijussa täällä Crown Bayn edustalla, lähempänä kuitenkin sen edustalla olevaa isoa saarta, Water Islandia. Tänään viereni tuli vene ja sanoi, että tämä on hänen poijunsa ja tarvitsee sitä huomenna. Kerroin paikallisen Seanin sen minulle antaneen, enkä tiennyt asiasta enempää. Asia selvisi ja saan olla tässä luultavasti ensi viikkoon.

Tuo on oikeastaan tärkein syy, etten lähde takaisin St. Johnille ja sen poluille. Tämä on erittäin hyvä paikka odotella kuljetuslaivaa, joka on tähän tietoon pahasti myöhästä aikataulusta. Tällä hetkellä sen on luvattu olevan yäällä 25. tätä kuuta.

Eilen tuosta satamasta lähti kaksi laivaa, joista toisessa oli parisen kymmentä venettä. Lastaus oli aika hidasta, mutta huolellista. Oli tuossa risteilylaiturissakin valtava risteilijä, jonka lähtö sirisytti veneen runkoa kovalla pauhulla.

Kävin eilen vielä tullissa ja sain juteltua oikean henkilön kanssa (SuperSmith). Puolen tunnin palaverin päätteeksi taitaa tulla BVI:n keikka maanantaina ja kaikkien tulostettujen laivapapereiden kanssa sitten takaisin, jolloin pitäisi saada pidennystä oleskelulupaan. Toivotaan sen onnistuvan!

Elämä muuttui nyt parin viikon veneasukkaaksi, jollaisia tässä ympäristössä on lukuisia muitakin. Laivaan kuormataan yli neljäkymmentä venettä, jotka kaikki odottavat täällä lastausta. Osa on marinassa (jo pakattuna kuljetusta varten, ilman asukkaita), osa ankkurissa ja poijuissa.

Arki on nyt (yksinäistä) jollailua rantaan, asioiden hoitoa, nettiä ja muuta puuhastelua. Ensi viikolla alkaa pienet puhdetyöt ja veneen riisuminen Atlantin tyrskyihin. Paikallinen kirjasto on ollut vuoden kiinni, eikä opintoihin liiemmälti tässä veneessä osaa keskittyä. Ehkä niitäkin on pieni aika vilkaista.

______________

Suureksi surukseni poltin toissailtana kynttilän hyvän ystävän ja työtoverin poisnukkumisen muistoksi.


IMG_4356IMG_4354IMG_4352IMG_4336IMG_4349IMG_4345





Takaisin Charlotte Amalieen

15 05 2014

Saavuin eilen keskiviikkona puolen päivän aikaan tänne St. Thomasin pääsaarelle kolmen tunnin purjehduksen jälkeen. Taas muistui mieleen helppous, jonka länteen suuntautuva liikkuminen tuo. Keula auki ja menoksi. Aurinko paistoi ja välillä reipaskin tuuli puhalteli Neitsytsaarten ulapoilla.

Vietimme St. Johnilla muutaman päivän yhdessä Niklaksen ja Hannan kanssa. He jäivät vielä kiertelemään saaren loistavia poijulahtia. Ja ehkä vielä tekemään joitain patikkaretkiäkin hyvin merkatuilla poluilla.

Maanantaina siirryimme nelisen mailia itään suurelle Francis Baylle, joka sijaitsee aivan Brittisaarten välittömässä läheisyydessä. Lahdella on alun kolmatta kymmentä poijua, nyt oli hyvin väljää. Kausi on täällä ohi. Oikeastaan pääsiäisviikko oli viimeinen vilkkaampi sesonki keväällä.

Poijun hinta on 15 $/yö. Maksu käydään maksamassa pienellä lautalla olevaan laatikkoon. Francis Bayn pitkällä hiekkarannalla on retkipöytiä, läheisellä parkkipaikalla myös roskikset. Retkipöytiä käytimme sitten hyödyksi, kun grillimestari Nikke kaivoi oikean Weberin takaboksista ja laitoimme herkut paistumaan.

Ennen maanantaista siirtymistä lahdelle, kävimme St. Johnin pääkaupungissa, Cruz Bayssa kaupassa ja Calimerat tullissa. Sinne johti yksi vajaan tunnin kävelyreitti (sateesta johtuen osittain märkä) rannan tuntumassa. Cruz Bay on siisti pikkukylä turistiliikkeineen. Siellä yksi hieman isompi kauppa ja pankkipalvelut sekä myös saaren infokeskus.

Saarella on paljon vaellusreittejä ja päätimme Hannan (Niklas kun ei liiasta liikkumisesta suuresti innostu) kanssa tiistaina tehdä vähän pitemmän vaelluksen, ensin parin hiekkalahden kautta itään ja sitten koko saaren yli Coral Bayhin. Reitti ei kulkenut aivan korkeimpien huippujen yli, mutta puuskuttamaan se pisti silti. Coral Bayssa odotimme bussia puolisen tuntia ja ajoimme saaren keskusylänköä seuraavan reitin alkuun, joka johti Cinnamo Bayn vanhalle sokeritehtaalle ja sieltä tietä pitkin takaisin veneille Francis Bayhin.

Ja illalla sitten laitoimme taas grillin tulille. Jälkiruoaksi Hanna tarjosi Madeiran Madeiraa. Nyt, kun veneet lastataan laivaan, juomavarasto on oltava tyhjä. Calimeralle se tuottaa hieman ongelmia, Katariinassa tuota ongelmaa pääse syntymään.

Sain siis täältä Water Islandin (iso saari Charlotte Amalien lahdella) edustalta, aivan lastaussataman läheisyydestä (sattumalta juuri tästä) edullisen yksityisen poijun. Parin päivän kysely tuotti tulosta. Ankkurialueella asustava Sean järjesti paikan ja voin olla tässä lastukseen saakka.

Laivan on ilmoitettu tulevan 19.–21. päivänä. Edelleenkään ei ole tietoa, saanko hyttipaikkaa laivasta ja onko lastaus ennen 90 päivän leimani umpeutumista. Silloin, kun Sinikan kanssa kävimme leimat hakemassa, kuvittelimme ajan hyvin riittävän ja jäävän vielä viikko varallekin. Ei jäänyt.

Lähden nyt taas asiaa tiedustelemaan ja samalla nettiin, koska tänne ei nyt netti yllä eikä sitä ole tuossa Crown Bay Marinassakaan. Eli hankhalaa.

IMG_7856IMG_4312IMG_4317IMG_4315IMG_7869IMG_7884IMG_7891IMG_7897IMG_4323IMG_7920





Odottelua, odottelua! Sadetta, sadetta!

12 05 2014

Puerto Ricon ja Neitsytsaarten ympärillä on ollut viime päivinä useita päiviä sateista. Tällaista ei Karibialla ole ennen ollutkaan. viime torstaista aina eiliseen sunnuntaihin on vettä tullut runsaasti. Lauantai oli sateisin päivä: käytännössä taivaalta tuli vettä kovien puuskien ja ukkosen kanssa aamusta iltaan ja yöhön.

Perjantaina Amin lähdettyä vein pyykit pesulaan (Soap Opera Laundry). Sain myös yhteyden mahdolliseen uuteen poijupaikkaan tulevalle viikolle. Kun on yksin veneellä ja tuulet riepottelevat venettä, on hyvin mielummin poijussa kuin pyörii epämukavasti ankkurissa.

Frenctownin poijussa pitelin sadetta sunnuntaiaamuun ja lähdin sitten vastaiseen koneella kohti St. Johnin Caneel Bayn poijulahtea. Matkaa kertyi kymmenisen mailia. Poijuja oli paljon ja vain muutama vene niissä kiinni.

St. John, toinen USVI:n isoista saarista, on suurelta osin luonnonsuojelualuetta. Varsinkin pohjoisrannalla on useita hiekkarantalahtia, joissa on poijuja sekä yöpymiseen että päiväankkurointiin. Saarella on paljon polkuja, joita on tarkoitus kulkea parin päivän aikana.

Calimeran kanssa olimme tehneet treffit Caneel Bayhin sunnuntai-iltapäiväksi ja niinpä sitten St. Lucian Rodney Bayn jälkeen taas tavatessa juteltiin asioita muutama tunti. Tärkeimpänä tietysti nyt tuo veneidemme laivakuljetus täältä St. Thomasista Southamptoniin.

Aikoinaan, kun jouluna tulimme Bequein lahdelle, sanoin leikilläni miehistölle, että nyt minun Atlantin kierroksen vanavesi leikkautui tällä kohtaan eli nyt, kun olin purjehtinut Atlantin ympäri, voisin laittaa veneen laivalla kotiin ja lähteä hiihtelemään.

Yllättäen leikki muuttui todeksi juuri tuolla tammikuisessa Rodney Bayn satamassa. Nikke ja Hanna olivat päätyneet suunnittelemaan laivausta ja sanoin Nikelle, että jos hän puhuu kahdelle Maestrolle hyvät alennukset, olemme mukana.

Niinhän siinä kävi, että Niklas hoiti ennen pitkää hollantilaiselta Sevenstarilta tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Laivaus St. Thomasilta Southamptoniin ilmoitettiin tapahtuvaksi toukokuun alkupuolella ja sen hinta alennuksineen veneiltämme oli 7600€ per paatti.

No, nyt on sitten monenmoisen paperitouhun ja kymmenien sähköpostien jälkeen tilanne se, että laiva saapuukin tänne vasta 20. päivän tietämillä ja niin ollen odottelemme nyt sitten lastausta. Sinällään varsinainen laivapaperitouhu ei ole ollut sen kummempaa. On täytetty pyydetyt lomakkeet ja veneen tulliasiatkin pitäisi olla kunnossa.

Kaikesta touhusta huolimatta olen kyllä tyytyväinen tähän ratkaisuun. Olen istunut Hortassa Peter Sport Cafessa eikä tuo rasittava sääikkunoiden seuraamisen, tuulien arvailun ja polttoaineen riittävyyden laskemisen urakka (täällä Karibialla, Bermudalla ja Azoreilla) houkutellut tähän kuljetusvaihtoehtoon verrattuna. Jos lasketaan tällaisen matkan kokonaiskustannuksia, ei tuo summa siihen nähden ole mikään hirvittävä. Rahaa toki sekin on mitä suurimmassa määrin.

Tällä hetkellä olen koettanut saada hyttipaikkaa kuljetuslaivasta, mutta asia ei selvinne ennen kuin laiva on täällä St. Thomasilla. Sitten alkaa uusien suunnitelmin teko, jos paikkaa en saakaan. Katsotaan, Lisämausteen tähän odotteluun tuo se, että 90 päivän oleskelulupani umpeutuu 24. tätä kuuta ja sen jatkaminen tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta. Katsotaan edelleen. Ei jännitys elämästä lopu.

Kiertelemme nyt pari päivää Calimeran kanssa täällä St, Johnilla ja lähden sitten itse takaisin Charlolle Amalieen. Josko siellä saisi jotain tolkkua asioihin, kun on paikan päällä.

————–
Vaikka on satanut, lämpötila päivisin 28 astetta, Nyt helottaa jo aurinkokin!


IMG_3263





US AIRWAYS, lento Miamiin 8.45

9 05 2014

”Tämä oli sitten minun viimeinen legini tällä purjehduksella. Maileja 351, joista 20 purjeilla ja loput vastatuuleen läiskytellen. Hienoa joka tapauksessa tunne, että vielä hallitsee tämän homman!” Amin kirjaus toissapäivän lokikirjaan.

Kolmiviikkoinen purjehdus Isoilla Antilleilla päättyi tänään. Matka onnistui pienistä sairasteluista huolimatta suunnitelmien mukaan. Pientä hankaluutta silloin tällöin tuli siinä kohtaan, kun Ami esitteli meidät: olemme isä ja poika. Ilmeet olivat hieman kummastelevia, kunnes Ami selvensi, että hän on se isä.


SAMSUNGSAMSUNG





Yksi Karibian hienoimmista palmulahdista

8 05 2014

Tiistaiamuna nostimme ankkurin Culebran kirkkolahdelta ja suuntasimme varsinaisen pääsaaren itäpuolella olevalle Culebritan pikkusaarelle. Vielä edellisenä iltana istuimme Culebran satamassa kuuntelemassa kitaramusiikkia ja ihastelemassa tämän suosikkisaaren leppoisaa tunnelmaa. Dingy Dockissa söimme illan päätteeksi vatsataudit pois eli valtaisat ja herkulliset pihvit.

Culebritan ankkuripaikalla, kristallin kirkkaassa vedessä ja aivan valkoisen palmurannan edustalla saimme yhden lahdella olleista vapaista poijusta. Kävimme ylhäällä rauniomajakalla ottamassa pakolliset valokuvat ankkurilahdesta. Todella upea paikka, palmurannan takana kallioisia pikkusaaria aivan kuin oikeassa saaristossa konsanaan,

Emme ihalleet leppeää ilmaa ja kaunista maisemaa ainostaan veneen kannelta, vaan jopa pariin otteeseen snorklailimme rannan koralleilla. Monenkirjavia kaloja oli juuri sopivasti, pohja oli täynnä heiluvaa korallia ja sammaleen näköisiä kivimöykkyjä.

Illalla, auringon laskiessa, valmistettiin kolmen ruokalajin poikamiesateria viineineen kaikkineen (mummun lähettämää Tallinnan räimetahnaa, valmiiksi kypsennettyä palvilihaa, kermaiset valkosipuliperunat, jälkiruokana karamellihedelmäcsekoitus).

Olimme suunnitelleet viettävämme Culebritalla pari päivää, mutta laturin hihnan haku teki mutkan matkaan ja jatkoimme eilen matkaa St.Thomasille, Charlotte Amalien lahdelle. Vielä ennen lähtöä iso ruskea kilpikonna tuli sukeltelemaan veneen ympärille ja seurailimme sen touhuja snorkkelin nenällä.

18 mailin matka lähes tyynellä merellä, Atlantin ja Karibian meren rajaviivaa pitkin taittui puolikis kevysti pyrjehtien ja puoliksi koneella ajaen. Saimme yhdestä kaupungin kolmesta satamasta, Frenchtownin marinasta poijun. Kävimme tullissa ja kävelimme kaupungilla, kunnes yhtäkkiä alkoi kaatosade ja ukkonen. Pikaisesti veneelle, luukuista tulleen veden kuivaus ja loppuilta pideltiin sadetta poijussa.

Tänään hoideltiin poijuasioita ja tulevaa Atlantin ylitystä, eipä näytä ihan helpolta taas tämäkään rasti. Ami pakkailee tavaroita kasaan. Huomenna 8.45 lento lähtee Suomeen ja kippari jää veneelle yksin hoitelemaan tulevaa ylitystä. Tuosta ylityksestä ja sen valmisteluista laitan sitten erillisen tarinan alkuviikosta.

s/y Adalle ja Vingilotille ja Walpurille suotuisia tuulia kauden purjehduksille ja tietysti kaikille muillekin Itämeren
seilaajille.


IMG_4253IMG_4259IMG_4261IMG_4283IMG_4284IMG_4287IMG_4272IMG_4294IMG_4298IMG_4300





Culebra, kirkkolahti

5 05 2014

Toissapäivänä lähdimme suunnitelman mukaan liikkeelle neljän aikaan iltapäivällä Esperanzan poijusta. Tarkoituksena oli pysähtyä jompaankumpaan ns. biolunenssilahdista Viequesin etelärannalla.

Tuuli oli kuitenkin toista mieltä. Jo päiviä jatkunut navakka itäkaakkoistuuli ei antanut mahdollisuutta pysähtyä noihin lahtiin. Aallot kohisivat kapeisiin ja mataliin sisäänmenoaukkoihin. Sinne ei ollut asiaa. Itse tuota luminenssia, valon pisaroita, on kyllä katsasteltu ympäri Atlantia, joten aivan hirveästi asia ei jäänyt harmittamaan.

Jyskytyimme hieman vajaat kymmenen mailia itään, Ensenada Hondan suureen magrovelahden suojaisaan ankkuripaikkaan ennen illan pimenemistä. Yö nukuttiin rauhassa tuulen tuivertaessa mastossa, mutta kuitenkin suojassa aallon räiskeeltä,

Sitten koitti se huimaava hetki tällä legillä: valkoiset purjeet ylhäällä kiersimme Viequesin itäkärjen ja laskettelimme viitisentoista mailia suoraan pohjoiseen tuttuun Culebran Deweyn lahteen ankkuriin kymmenien matkaveneiden joukkoon. Täytyy sanoa, että kyllä purjehdus (vaikka pienikin pätkä) on riemullisen nautinnollista kolmen sadan moottorimailin jälkeen.

Ensimmäiseksi asiaksi lähdimme kylille kyselemään uutta laturin hihnaa. Olin ostanut varahihnan Volvolta Lauttasaaresta ja kuinka ollakaan – taas – kävi niin, että olivat myyneet liian lyhyen remmin. Vaikka oli sunnuntai, saimme ystävällisen avolavapakukyydin paikalliseen autovaraosaliikkeeseen ja sieltähän löytyi oikean mittainen hihna.

Tämä päivä on mennyt tuliais- ja postikorttiostoksilla kylillä. Huomenna täällä on elokuvapäivä kirjastolla (”Past”), mutta taidamme jättää sen väliin ja siirtyä Culebritan poijulahteen. Siitä sitten jatkamme keskiviikkoaamuna horisontissa siintävälle St. Thomasille, josta Amin lentokone starttaa perjantaina koti Suomeen.


IMG_4228IMG_4248IMG_4252IMG_4236IMG_4233IMG_4239





Otettiin pari selfistä

3 05 2014

Aamulla keskiviikkona kello 3,45 nostettiin ankkuri Salinasin lahdella ja matka jatkui kohti itää ja Isla Viequesia. Alustavasti oli suunnitelmissa ajaa nelisenkymmentä mailia puolen väkäsen vastaisessa Palmas de Marin marinaan ja viettää päivän puhurit siellä,

Tuuli olikin TAAS vastainen, n. 8 m/s, kun ajelimme Volvon jyskyttäessä Puerto Ricon kaakkoisrantaa. Puolilta päivin olimme jo Palmas de Marin marinassa tankkaamassa vettä ja polttoainetta. Paikka vaikutti melko autiolta ja ympärillä oli tyhjiä resorttihuoneistoja, joten päätimme heti jatkaa ryskimistä Viequesille, vielä 17 mailia eteenpäin.

Tankkausten jälkeen parin, mailin päässä rannasta, huomasin vessa hanan pärskivän aivan kuin vesi olisi loppunut. No, niinpä olikin! Koneen pauhatessa 2500 kierrosta ja vasta-allon loiskuessa keulassa, en ollut huomannut, että vessan hana oli syystä tai toisesta jäänyt auki ja pumpun kytkin myös: kaikki 110 litraa juuri tankattua makeaa vettä oli valunut lavuaarin kautta mereen.

Emme enää kääntyneet takaisin, vaan päätimme täyttää tankkia käsipelillä Viequesin vedellä, joka osoittautuikin pääsaaren sademetsästä juoksevaksi juomavedeksi. Parikymmentä litraa kerralla vain teettää hieman työtä dingyajolla. Onnistuu kyllä sekin.

Isla Viequesin etelärannan poijupaikoille Esperanzan pikkukylän edustalle saavuimme vappuaattona neljän aikaan. Veneitä oli poijuissa kymmenen. Poijut ovat kaikki yksityisiä. Tuulisella paikalla päätimme ottaa poijun. Ankkuriin ei olisi voinut tähän ruohophjaan jäädäkään, vaan olisi pitänyt mennä kauemmaksi rannalle hiekkaiseen pohjaan pidon varmistamiseksi.

Vappua ei juuri vietetty, aattona eikä päivänäkään. Suruin ohjelma oli skypeily ja veden kanto veneelle. Kipparilla vielä vaivasi hieman vatsatauti. Ihmeen sitkeää sorttia.

Tänään perjantaina otettiin Yamahan skootteri alle ja kierrettiin saarta oikein urakalla. Budgetmatkailjoita kun olemme, yksi kappale riitti oikein hyvin. Ensin ajoimme pohhjoisrannalle saaren pääkaupunkiin, jonka nimi on Isabella II. Kaupunki on huomattavasti isompi ja vilkkaampi kuin esimerkiksi Culebran Dewey.taukojuomaa nautittaessa vanhat tuttavamme , leguaanit tulivat lähipuihin suomlaisia purjehtijoita ihmettelemään.

Pohjoisrannalla kiertelimme pikkuteitä vanhoilla bunkkerialueilla ja kävimme ihmettelemässä 350 vuotta vanhaa Ceiba-puuta, jonka juuret olivat maassa lujemmin kuin Juha Tapio voisi kuvitellakaan. Mahtavan näköinen puu.

Saaren ilmapiri on rauhallinen, erikokoiset avolavapakut ja Chevy Vanit liikkuvat harvakseltaan teillä. Joukosta erottuu myös monenkirjavat turistijeepit. Ja muutama skootteri. Nyt kun noita laulajia tuli mainituksim niin tiedoksi Hanna Ekolalle: Isla Viequesilla on vielä hyvin paljon villihevosia.

Iltapäivällä huristelimme vielä saaren etelärannalle, mustan hiekan beachille. Musta hiekka oli rannalla hyvin vaatimaton esitys. varpaat vain saatiin mustiksi. (Kanarialla sentään on oikeita mustan hiekan rantoja.) Rantakeikalla sattui yksi ikävä ja yksi loistava sattumus: skootterin avaimet ensin hukkuivat ja kuin ihmeen kaupalla sitten löytyivätkin polun varrelta kuivien lehtien seasta.

Niin, ja otettiinhan me matkalla muutama selfiskin.

IMG_4183IMG_4184IMG_4185IMG_4188IMG_4194IMG_4206IMG_4202IMG_4210IMG_4227IMG_4224IMG_4220