Takaisin Charlotte Amalieen

15 05 2014

Saavuin eilen keskiviikkona puolen päivän aikaan tänne St. Thomasin pääsaarelle kolmen tunnin purjehduksen jälkeen. Taas muistui mieleen helppous, jonka länteen suuntautuva liikkuminen tuo. Keula auki ja menoksi. Aurinko paistoi ja välillä reipaskin tuuli puhalteli Neitsytsaarten ulapoilla.

Vietimme St. Johnilla muutaman päivän yhdessä Niklaksen ja Hannan kanssa. He jäivät vielä kiertelemään saaren loistavia poijulahtia. Ja ehkä vielä tekemään joitain patikkaretkiäkin hyvin merkatuilla poluilla.

Maanantaina siirryimme nelisen mailia itään suurelle Francis Baylle, joka sijaitsee aivan Brittisaarten välittömässä läheisyydessä. Lahdella on alun kolmatta kymmentä poijua, nyt oli hyvin väljää. Kausi on täällä ohi. Oikeastaan pääsiäisviikko oli viimeinen vilkkaampi sesonki keväällä.

Poijun hinta on 15 $/yö. Maksu käydään maksamassa pienellä lautalla olevaan laatikkoon. Francis Bayn pitkällä hiekkarannalla on retkipöytiä, läheisellä parkkipaikalla myös roskikset. Retkipöytiä käytimme sitten hyödyksi, kun grillimestari Nikke kaivoi oikean Weberin takaboksista ja laitoimme herkut paistumaan.

Ennen maanantaista siirtymistä lahdelle, kävimme St. Johnin pääkaupungissa, Cruz Bayssa kaupassa ja Calimerat tullissa. Sinne johti yksi vajaan tunnin kävelyreitti (sateesta johtuen osittain märkä) rannan tuntumassa. Cruz Bay on siisti pikkukylä turistiliikkeineen. Siellä yksi hieman isompi kauppa ja pankkipalvelut sekä myös saaren infokeskus.

Saarella on paljon vaellusreittejä ja päätimme Hannan (Niklas kun ei liiasta liikkumisesta suuresti innostu) kanssa tiistaina tehdä vähän pitemmän vaelluksen, ensin parin hiekkalahden kautta itään ja sitten koko saaren yli Coral Bayhin. Reitti ei kulkenut aivan korkeimpien huippujen yli, mutta puuskuttamaan se pisti silti. Coral Bayssa odotimme bussia puolisen tuntia ja ajoimme saaren keskusylänköä seuraavan reitin alkuun, joka johti Cinnamo Bayn vanhalle sokeritehtaalle ja sieltä tietä pitkin takaisin veneille Francis Bayhin.

Ja illalla sitten laitoimme taas grillin tulille. Jälkiruoaksi Hanna tarjosi Madeiran Madeiraa. Nyt, kun veneet lastataan laivaan, juomavarasto on oltava tyhjä. Calimeralle se tuottaa hieman ongelmia, Katariinassa tuota ongelmaa pääse syntymään.

Sain siis täältä Water Islandin (iso saari Charlotte Amalien lahdella) edustalta, aivan lastaussataman läheisyydestä (sattumalta juuri tästä) edullisen yksityisen poijun. Parin päivän kysely tuotti tulosta. Ankkurialueella asustava Sean järjesti paikan ja voin olla tässä lastukseen saakka.

Laivan on ilmoitettu tulevan 19.–21. päivänä. Edelleenkään ei ole tietoa, saanko hyttipaikkaa laivasta ja onko lastaus ennen 90 päivän leimani umpeutumista. Silloin, kun Sinikan kanssa kävimme leimat hakemassa, kuvittelimme ajan hyvin riittävän ja jäävän vielä viikko varallekin. Ei jäänyt.

Lähden nyt taas asiaa tiedustelemaan ja samalla nettiin, koska tänne ei nyt netti yllä eikä sitä ole tuossa Crown Bay Marinassakaan. Eli hankhalaa.

IMG_7856IMG_4312IMG_4317IMG_4315IMG_7869IMG_7884IMG_7891IMG_7897IMG_4323IMG_7920


Toiminnot

Information

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: