Dover

Southamptonin valtavan sataman laiturilla numero 109 M/V Scheldegraftilla veneiden purku sujui etuajassa ja toissapäivänä jo yhden jälkeen olimme meressä. Calimera laskettiin juuri ennen meitä. He jäivät pieneksi aikaa laivan kylkeen, me lähdimme liikkeelle heti liinojen irrottua. Kaiken kaikkiaan lastin purku tapahtui yhtä ammattitaidolla kuin lastauskin St. Thomasilla.

Ilma oli onneksi aurinkoinen. Olin saanut jo ison purjeen paikalleen laivassa. Nyt vain tyynellä Southamptonin lahdella takastaagi kiinni ja suunta kohti itää. Sanoimme vielä pienet jäähyväiset Nikelle ja Hannalle. He jäivät marinaan yöksi. Ehkä suuntaavat vielä myös etelään.

Meillä aikataulu on tiukempi ja kevyessä tuulessa ajeltiin koneella Solentin salmeen ja Portsmouthin edustalla saimme genuan paikalleen ja ison reiviköydet kiinni. Viiden metrin lounainen puhalsi purjeet pullolleen.

Atlantti oli ylitetty. Pienestä aikataulun myöhästymisestä huolimatta olen edelleen hyvin tyytyväinen tähän ratkaisuun tuoda vene laivan kannella Englantiin. Koko laivaus sinänsä oli hyvin helppo operaatio. Katariinan tapauksessa Niklas hoiti suurelta osin nuo tarjous- ja paperityöt (joista siis Calimeran blogissa tarkemmin), joten sekin helpotti ratkaisua.

Hieman tietysti miettimistä antoi itse miehistön siirtyily mantereelta toiselle, mutta nykyisillä lentohinnoilla (St.Thomas-NY-Bergen-Oslo-Lontoo alle 470€ viimehetken varauksilla + edulliset dormimajoitukset) ja väljällä aikataululla sekin onnistui mukavasti. Ja samalla saattoi hyödyntää aikaa tutustumalla uusiin kohteisiin (kipparilla kuusi päivää NY:ssa)

Jäihän matkasta nyt puuttumaan aavan valtameren upeat yöt, auringon nousut ja laskut, riemulliset hyvän kelin purjehduspäivät, Bermuda ja Horta, mutta toisaalta puuttui myös iso (valtameri)stressi tuosta lähes neljän tuhannen mailin, välillä myrskyisestäkin, paluuylityksestä. Jos en tuota ylitystä olisi aiemmin tehnyt, en olisi venettä laivaan laittanut.

Olimme eilen tutussa Doverin marinassa yhdentoista aikaan aamupäivällä ja saimme paikan Granvillen sulkualtaasta. Täällä on kylmä! Yö oli vielä kirkas, täysi kuu loimotti taivaalla, kun ylitimme nollameridiaanin perinteisin menoin. Tuuli oli lähes kuollut ja ajoimme kombinaattia parin solmun myötävirrassa.

Aamulla, auringon nousun jälkeen, taivas meni pilveen ja pieniä sadekuurojakin saimme niskaamme. Sade lakkasi päivällä, vene saatiin pestyä satamassa mäntysuovalla. Sitten vain ihmeteltiin, että tässä sitä istutaan Doverin satamassa ja viimeksi Karibian aurinko lämmitti hikisesti. Nyt Eberi puhalsi lämpöä salonkiin!

Tänään JäPsin Kalle tulee miehistöksi ja tarkoitus on jatkaa huomenna purjehdusta koilliseen. Tuulet ovat lounaisen sijaa pohjoisen puolella, emmekä oikein osaa vielä tarkkaan sanoa kuinka pitkälle menemme. Tuulet määräävät tahdin. Joka tapauksessa Kieliin asti pyrimme pitämään rivakkaa tahtia.

Advertisement