Pohjanmerelle tulimme melkoisella ryskeellä. Reitti Lauweroogista avovedelle on kymmenen mailin mittainen. Se puikkelehtii hiekkasärkkien lomitse ensin länteen ja sitten suoraan pohjoiseen. Väylä oli muuttunut huomattavasti Garminin plotterikarttaan merkatusta. (Särkät liikkuvat paikasta toiseen virtauksissa ja Pohjanmeren tuulissa.) Aivan väylän lopussa vesi mataloitui vain muutamaan metriin. Kymmenen metrin vastatuuli ja parin solmun myötävirta nostivat kohisevan vastalaineen, josta Katariina vaivoin selviytyi tasaisempaan veteen ja kohti itää.
Kun olimme päässeet merelle, nostimme ison ykkösreiviin ja rullasimme genun puolilleen. Tuuli oli navakkaa, mutta juuri oikeasta suunnasta, joten laskettelimme 80 mailia seitsemän somun keskinopeudella välillä jo mittavassa aallokossa Elben suistolle. Riemullista purjehdusta, tosin kylmää. Elbellä virta sitten kääntyi vastaan ja vauhti hiljeni illan vaihtuessa yöksi. Olimme Cuxhaveninin kohdalla viideltä aamulla ja päätimme nukkua pari tuntia polttoinelaiturissa ja odotella virran kääntymistä.
Brunsbyttelin sululla olimme sitten kello yksitoista ja pienen odottelun jälkeen sulutimme itsemme Kielin kanavaan. Ilma oli edelleen viileä, jos aurinko silloin tällöin paistoi, oli hieman lämpöisempää. Rendsburgissa yövyimme ja nukuimme edellisen yön univelat pois. Aamulla jatkoimme kohti Holtenaun sulkua ja Itämerta.
Tapoihini kuuluu, että pidämme Suomen lippua liehumassa muualla kuin Itämerellä. Nyt oli aika vaihtaa pursiseurn lippu takakaiteeseen. Kielin Holtenaun sulussa JäPsin uljas lippu pääsi liehumaan omalle paikalleen. Olimme kotivesillä. Vielä ei tunne ole kovin merkillinen, Karibian lämpöä kuitenkin kaivataan kovasti.
Kielinlahdella parkkeerasimme Katariinan Herman Thiessenin edustalle hollantilaisen purjelaivan kylkeen ja puolentoista viikon pestin jälkeen Kalle nousi kaijalle. Söimme Thiessenillä kevyen lounaan ja sanoimme hyvästit tarkalle ruorimiehelle, joka suuntasi jo heti kohti uusia seikkailuja.
Sinikan kanssa jatkoimme kombinaattia vielä reilut kolmekymmentä mailia ja pysähdyimme suureen Heiligenhavenin satamaan. Tänään on vene siivottu taas kerran yltä ja päältä. Kaupassa on käyty täydentämässä (lähinnä juoma) provianttia. Ilma on ollut hieman lämpöisempi, tuuli ei puske kylmää viimaa satamaan. Huomenna on tarkoitus jatkaa kohti Ruotsin etelärannikkoa. Ehkä pysähdymme Tanskassa, ehkä emme. Luvassa on kuitenkin keveitä tuulia. Katsotaan, kuinka motorointi maistuu.
Itämeri
S/Y Katariina 
On kuvat tummenneet ja palmut vain kaukainen muisto, mummu
Niinpä. Siksi vieressä nuo Dominican kukat tuliaisina lämpimästä..
Opinhan minäkin vihdoin viimein ennen kuin olette kotikonnuilla. M.