Kukkiva Ystad

Vietimme kaksi yötä Heligenhavenissa. Lähtö pohjoiseen venyi poikkeuksellisesti myöhään aamupäivään. Lisäaikaa tuhraantui vielä polttoainelaiturin etsimisessä. Sitä ei löytynyt, yksi asema olisi auennut vasta kolmelta iltapäivällä.

Lähdimme matkaa tyynelle merelle ja heti Fermanin sillan jälkeen poikkesimme Burgstaaken satamaan ottamaan dieseliä. Kello oli jo vierähtänyt iltapäivän puolelle ja päätimme motoroida tuttuun Gedserin satamaan Tanskan puolelle.. Illalla oli vielä Saksan pelikin, joten pysähdys oli paikallaan. (Peli tosin oli lopulta melkoisen kehno ”sopupeli” USAn kanssa).

Niin ne ajat muuttuvat. Kävin itse laiturilla vain maksamassa satamamaksun automaattiin. Eipä tullut mieleen lähteä tutustumaan kylän raittiin. Tämän matkan kylän raitit on nyt kyllä kuljettu. Tällä kertaa eteläinen Itämeri on läpikulkuväylä, varsinkin näin kalsean ilmanalan aikoina.

Ami tulee ensi maanantaina Simrishamniin jatkamaan Itämeren ylitystä ja jakamaan vahtivuoroja. Tarkoitus on olla reilun viikon päästä Kuressaaressa, jonne Elinan perhe saapuu matkan viimeiseksi miehistöksi. Heidän kanssaan seilataan sitten loppumatkaa yli Suomenlahden.

Nyt istumme Ystadin uudessa ja täydessä marinassa odottelemassa iltaa. Sinikka on nimittäin luvannut tehdä illaksi koljafileistä (Erik Winterin innoittamana) kalapäivällinen uusine perunoineen, silleineen ja savustettuine räkoineen. Jos Dominicalla kukat hehkuivat, niin onpa täällä Ystadissakin ruusut puhjenneet kukkaan.

Eilinen matkanteko Gedseristä Ystadiin oli purjehduksen juhlaa. Aluksi koneella merelle ja ennusteiden mukaan tunnilleen alkaneen kahdeksan metrin sivutuulen siivittämänä Katariina lensi 7-8 solmua pilvipoutaisella merellä. Kuten tapana on, mekkoa oli riittävästi vauhdin takaamiseksi. Totesin, että purjehduskeli tuulen suhteen ei tästä oikein voi paremmaksi muuttua, eihän tästä puutu kuin Karibian lämpö ja uikkarikelit.

Advertisement