Viimeinen postaus

21 07 2014

Nyt on viikonloppu vietetty kotona Tuulenkylässä. Hyvin vähän on täällä muuttunut sitten viime vuoden kesäkuun, jolloin lähdimme seikkailemaan Katariinalla Karibian merelle. Yksi asia Jyväskylässä on kuitenkin kiinnittänyt huomiota: täällä on oikeastaan aika paljon näitä paikallisia.

– tosin huomattavasti vähemmän, kuin St. Lucialla, Soufrièren pääkadulla.

🙂


IMG_2301

Mainokset




Sarvasto, Itä-Helsinki

19 07 2014

Maanantaina 14.7. lähdimme Hangosta sumuiselle sisäväylälle kohti Helsinkiä. Itätuuli oli kääntynyt kevyeksi lounaiseksi ja genua koneen avittamana antoi kuuden solmun matkavauhdin. Tammisaaren mutkassa matkavauhtia piti kuitenkin hidastaa. Sumun seasta pujahti nimittäin esiin Vingilotin keula. Vilma-koira haukahteli iloisesti ja sitten jo vaihdettiin kuulumisia Akin ja Rinan kanssa. Hauska sattuma, aivan samanlainen, kuin viimeksi Kanarialta palatessa Helsingin edustalla.

Sumu hälveni ja aurinkoisessa säässä jatkoimme matkaa aina Kytön selän lounaispäähän, Linlandenin Merikarhusaaren. Saavuimme poijuun puoli kuuden aikaan ja kuinka ollakaan, seuraava vapaa saunavuoro Suomenlahden upeimmassa saunassa oli kello kuusi. Makeat löylyt, Hangosta ostetut sisäfileet, Adalta saatu nimikkokuohari ja lämmin ulkosaariston ilta olivat hieno päätös kipparin ja Sinikan yhteiselle purjehdukselle.

Seuraavana aamuna veimme veneen Lauttasaareen HKS:n laituriin ja lähdimme junalla tapaamaan Annia ja Johannesta Tampereelle. Sinikka jatkoi sieltä Annin avuksi Mänttään ja kippari palasi takaisin veneelle. Vielä illalla siirsin veneen Itä-Helsinkiin Sarvaston tuttuun suojaisaan satamaan. Karibian purjehdus oli niin sanotusti paketissa – yhtä reissua lukuun ottamatta.

Keskiviikkona nimitäin Antti saapui autolla Liedosta Neten ja Niilon kanssa Katariinalle. Vuosi oli vierähtänyt siitä, kun ukki oli nähnyt tuota väkeä viimeksi. Nopeasti kuitenkin alkoi tuttu tohina ja suuntasimme kohti Suomenlinnaa. Nette toimi Hevossalmen sillalla valomiehenä ja ilmoitti terhakkaasti valojen vaihtumisesta punaisesta vihreäksi.

Suomenlinnassa kierrettiin sitten luolat, tykit ja leikkipuistot jäätelöitä unohtamatta. Päivä taisi olla melkoisen jännittävä, kun perähytistä kuului iloisia lasten ääniä vielä puoli yhdentoista aikaan illalla. Seuraavana aamuna menimme vielä Etelä-satamaan kauppahallin edustalle ja kävimme torilla muiden turistien tapaan kahvilla ja pillimehuilla torikahvilassa. Antilla oli illaksi sovittuja menoja Turussa, joten ajoimme veneen takaisin Sarvastoon ja Volkkarin kokka suunnattiin kohti Lietoa.

Oli siis torstai 17.7. ja kello 11.30, kun kiinnitin Katariinan köydet viimeisen kerran tällä purjehduksella Sarvaston laituriin. Ettäkö mitä sitten? Sinikka taisi tuossa viikolla todeta tyhjentävästi: tulipahan käytyä Karibialla. Aarnion Kimmo ”INKA”-ryhmästä olisi siihen vielä lisännyt, että ihan huvikseen.

———-

Lämmin kiitos Katariinan mukana seilanneelle miehistölle, erittäin lämpimät terveiset kaikille upeille kanssapurjehtijoille matkan varrelta sekä kiitos blogia seuranneille lukijoille ja kommentoijille.


IMG_4717IMG_4747IMG_4755IMG_4727IMG_4735IMG_4834IMG_4770IMG_4774IMG_4793IMG_4783IMG_4797IMG_4806IMG_4816IMG_4832IMG_4825





Hanko, Itämeren portti

13 07 2014

Pari päivää vierähti Haapsalussa turisteilyn merkeissä. Rantapromenadi on laitettu hienoon kuntoon ja Kuursaalin ympäristö piispanlinnalle asti on oiketa lomakaupungin miljöötä. Väkeä turuilla ja toreilla oli kuitenkin melko vähän, olisiko tämän kesän säät syynä tilanteeseen.

Haapsalussa ilma muuttui kovan ja kylmän itätuulen johdosta viileäksi. Ikävä aallokko lahdella loiskutti veneen perään kumisevia moksauksia. Tuuli on ollut kovaa päivisin, iltayöstä se sitten on hellittänyt voimaansa. Niinpä päätimme purjehtia seuraavan siirtymän Dirhamiin yöpurjehduksena.

Perjantaiaamuna puoli neljä irrotimme köydet ja lähdimme 20 mailin päähän Dirhamiin melko tyynellä Haapsalun lahdella. Purjeet nostettiin ja lisäksi koneella tyrkättiin nousukulmaa Vormsin salmen jälkeen. Jostain syystä noilla seuduilla meren lämpötila laski kovaa vauhtia, kunnes oli alimmillaan 9,6 astetta Dirhamin edustalla.

Satama oli yhtä meille onnekasta fingeripaikkaa lukuun ottamatta täynnä. Muutaman tunnin unien jälkeen otimme neljä polkupyörää (Kaisa istui takaritsillä) ja teimme parin tunnin kiertoajelun Rooslepassa ja Spithamin niemellä.

Seutu on Noarootsia ja sen vuoksi paikannimetkin ovat viroksi ja ruotsiksi. Liikennemerkkijärjestelyt olivat kunnossa: varoituksia oli mutkista, kun tie hieman kääntyi oikealle tai vasemmalle, lehmistä varoitettiin, kun viiden kymmenen metrin päässä tiestä oli lehmiä sähköaitauksessa.

Söimme lounaan sataman upealla aurinkoterassilla viltteihin käärittyinä, ilma oli todella viileä. Siitä huolimatta iltapäivällä lähdimme Jaakon kanssa hölkkälenkille. Muu sakki lähti lennättämään leijoja. Kipparikin jaksoi juosta tuholmaratoonarin kannustamana koko 7,5 kilometrin lenkin alusta loppuun. Kun tulimme lenkiltä, totesimme maailman pieneksi: satamakonttorin edustalla meitä tervehtivät, ketkäs muutkaan, kuin Liljanderin pariskunta, joiden veneessä Kuressaaressa tämän matkan alkumetrejä suunniteltiin.

Välin Kuressaari – Hanko yöpurjehdukset saivat jatkoa. Lähdimme tuulen tyyntyessä kymmenen aikaan perjantai-iltana Dirhamista kohti Hankoa. Täysi kuutamo mollotti eteläisellä taivaalla, luoteinen taivas oli koko yön purppuran punainen. Purjeet vetivät taas loistavasti. Ykkösreivatulla isolla ja täydellä genoalla matka yli Suomenlahden taittui kuudessa tunnissa. Upea viimeinen legi Katariinan Suomeen paluun kunniaksi.

Kylmisten kanssa vietettiin aurinkoinen, mutta tuulinen lauantaipäivä kesä-Hangossa. Lopulta päästiin myös käymään Hangon komeassa vesitornissa. Kävin myös vaihtamassa Teboililla kuuden kilon kaasupullon uuteen. Huoltsikan rouva otti vanhan pullon kunnioittavasti vastaan, kun sanoin, että tämä pullo on kiertänyt purjeveneellä Atlantin valtameren.

Illalla Katariinan istumalaatikossa ja salongissa vietettiin lettukestejä. Mukana oli Adan Markku ja Merja, joiden vene jää Hankoon muutamaksi päiväksi. Nyt sunnuntaiaamuna Jaakko, Elina, Ville ja Kaisa hyppäsivät junaan kohti Jyväskylää. Heidän viikon purjehdusrupeama päättyi tänne Hankoon.

Sinikan kanssa ryhdymme veneen siivoukseen ja sitten kiirehdimme Helsinkiin ja sieltä Mänttään ja Jyväskylään. Alkuperäinen suunnitelma heinäkuun puolenvälin paluuajasta näyttää toteutuvan. Onhan tässä nyt oltu merillä jo reilusti yli vuosi, kotona odottavat uudet haasteet. Mieli ja ajatukset on nyt käännettävä uuteen moodiin monen monta upeaa kokemusta rikkaampana.

kuva 4kuva 1kuva 2kuva 5WP_20140710_014WP_20140711_012WP_20140711_023WP_20140711_034WP_20140711_049WP_20140711_055IMG_4704IMG_4708IMG_4709WP_20140712_001WP_20140712_010





Haapsalu

9 07 2014

Kun selvisimme paluujuhlan humusta Kuressaaressa, Ada lähti lipumaan pohjoiseen. Katariinalle tuli sitä vastoin uusi ja innokas miehistö, kun Kylmälahtien perhe saapui maanantai-iltana satamaan. He olivt lähteneet Onnikalla aamuvarhain Jyväskylästä ja kuuden maissa illalla olimme Sinikan kanssa heitä Bussijaamalla vastasssa.

Tiistaina vetettiin lomajätskeilyä kaupungilla, uimarannalla ja Kuressaaren piispanlinnassa. Kävimme myös linnan sisällä kattavassa Saarenmaan historiaa esittelevässä näyttelyssä. Jaakko ja Ville vuokrasivat skootterin ja huristelivat Nasvaan hakemaan savukampelaa, joka lopulta syötiin vasta keskiviikkona Haapsalussa.

Olin nimittäin tutkaillut säitä. Ne näyttivät taas kerran ikävän vastaisilta. Niinpä päätimme lähteä seitsemänkymmenen mailin päähän Haapsaluun jo tiistai-iltana. Ajelimme koneella Virtsun salmeen puolille öille. Sen jälkeen seitsemän metrin itätuuli lennätti Katariinaa halki Väinön meren ja olimme aamulla seitsemältä perillä täydessä satamassa. Nyt jo kolmannessa samalla rannalla. erikoisia nämä haapsalulaisten satamatouhut.Uusi paikka oli kuitenkin fiksun siisti, Grand Marina on myytävänä – että siitä vain kolmanneksi satamayrittäjäksi Haapaluun.

Ilma on lämmennyt helteeksi, tuulet vain ovat itäkoillisessa! Koetamme päästä parin päivän sisällä Hankoon, todennäköisesti menee taas yöpurjehdukseksi. Reipas miehstökuitenkin odottaa innolla merimatkaa.

IMG_4636IMG_4660IMG_4605IMG_4613IMG_4617IMG_4621IMG_4626IMG_4640IMG_4656IMG_4667IMG_4676





Katariinan juhlavastaanotto Kuressaaressa

5 07 2014

Simrishamnista Katariinan purjehdus jatkui tiistaina löpötankkauksen jälkeen yli Hanöbuktenin ja ohi Utklippanin kohti Kalmarin salmea. Ami oli tullut Karibian lämmöstä Itämerelle viluilemaan. Nyt meitä olisi kolme jakamassa ruorivuoroja.

Tuuli virisi etelälounaasta, joten aamun tyynen jälkeen laskettelimme melko navakassa myötäisessä virsikirjaa tuulimyllyjen lomitse kohti Kalmaria. Ohitimme kaupungin kohteliaasti mereltä käsin kapeasta salmesta ja sitten valtavan sillan alta. Ilta oli vaihtunut yöksi, Olimme päättäneet purjehtia suoraan Simrishamnista Visbyyseen (n. pari sataa merimailia).

Tiistain päivätuulien jälkeen keli keveni, mutta saimme pidettyä purjeet vetämässä koneen tehdessä puolet vauhdista. Ajelimme kahden tunnin vahteja kuin merellä ainakin ja keskiviikkona iltapäivällä olimme Visbyn täpötäydessä satamassa.

Kaupungin vilkkaaseen satamaan oli tehty lisätilaa vanhaan kalasatamamaan, suihkut ja kaikki. Pikaisesti arvellen paikalla oli useampi sata venettä. Myös rannalla ja ympäri kaupunkia oli tungokseen asti väkeä, olihan meneillään kuuluisat Visbyn Almedalen – politiikkapäivät. Ami vanhana kaupunginvaltuutettuna oli tietysti kuin kotonaan tällaisessa seurassa. Muiden tapaan nautimme piknik-välipalana Vaalukorvia ja Prippsin bloota.

Yö nukuttiin rauhallisesti ja myös rauhallisesti aamupalan jälkeen lähdimme seuraavana päivänä Fårösundiin. Keli oli mahtava, 40 mailia purjehdittiin ( pääasiassa virsikirjaa) viidessä ja puolessa tunnissa. Merellä oli kyllä kylmä, ilmat eivät vain lämpene.

Myös aiemmin moneen kertaan vieraillussa Fårösundin Marinassa oli lähes täyttä. Vanhat kiinnitysremelit olivat lahonneet, eikä poijuja ollut. Niinpä Karibialta tuttuun tyyliin laskimme ankkurin, täällä tosin perästä ja keulaköydet tiukasti laituriin kiinni.

Eilen aamulla kello neljä irrotimme köydet ja suuntasimme kohti Kuressaarta. Matkaa legille tuli 125 mailia. Aamupäivä ajettiin taas koneelle ja keulalla. Puolen päivän jälkeen tuuli virisi mukavasta suunnasta ja saimme molemmat purjeet oikealle halssille, vauhti seitsemän solmun luokkaa.

Purjeilla sitten tulimmekin Kurakurk-salmen läpi, kunnes käännyimme koilliseen. Hauskana sattumana Barbadoksella tavattu iloinen Aidan tykymiehistö soitteli heti kentän ilmestymisen jälkeen. He olivat karibiankertausharjoituksissa ja toivottelivat hyviä vointeja Katariinan miehistölle. Meneillään oli juuri uusien pikkujoululaulujen opettelu. Terveiset vain Puumalaan.

Ajelimme loput 25 mailia satamaan. Ilta oli kuulas, utuinen, oikea heinäkuinen iltayö (lämpöäkin oli runsaat kymmenen asetta!!). Kun lähestyimme aallonmurtajaa, Sinikka huusi, että onkos tuo Suomen lippu. On, on, siellähän ovat Adan Markku ja Merja rantakivillä ottamassa Katariinaa vastaan maailman meriltä. (Samoin muuten, kun tulimme edelliseltä pitkältä reissulta Kanarialta, Adan miehistö oli meitä vastassa Barösundin laiturilla.)

Ja mikä vastaanotto! Kello yksi kirkkaassa yössä kiinnityimme juhlaliputetun Adan viereen Kuressaaren poijuihin. Laiturilla otimme koko Atlantin kiertäneestä rommipullosta laiturirommit. Ja sitten siirryimme Adan salonkiin Merjan loihtiman herkkupöydän ääreen. Skoolattiin kuohujuomat ja parin tunnin rupattelun jälkeen siirryimme yöpuulle.

Aamu alkoi puhtoisesti. Markku oli varannut aamuksi maikki-Oskarilta saunan. Katariina lepäsi aurinkoisessa Kuressaaren poijussa juhlaliputettuna. Tällä kertaa ei mastossa ollut perinteisiä lippuja, vaan vierasliput kaikista vierailluista maista. Värikkäitä lippuja matkalta oli kertynyt yli kaksi kymmentä, (Lisäksi vielä Paavolle lahjoitetut Kap Verden ja Barbadoksen liput.)


IMG_4563IMG_4572IMG_4577IMG_4580IMG_4583IMG_4588IMG_4594IMG_4604