Sarvasto, Itä-Helsinki

Maanantaina 14.7. lähdimme Hangosta sumuiselle sisäväylälle kohti Helsinkiä. Itätuuli oli kääntynyt kevyeksi lounaiseksi ja genua koneen avittamana antoi kuuden solmun matkavauhdin. Tammisaaren mutkassa matkavauhtia piti kuitenkin hidastaa. Sumun seasta pujahti nimittäin esiin Vingilotin keula. Vilma-koira haukahteli iloisesti ja sitten jo vaihdettiin kuulumisia Akin ja Rinan kanssa. Hauska sattuma, aivan samanlainen, kuin viimeksi Kanarialta palatessa Helsingin edustalla.

Sumu hälveni ja aurinkoisessa säässä jatkoimme matkaa aina Kytön selän lounaispäähän, Linlandenin Merikarhusaaren. Saavuimme poijuun puoli kuuden aikaan ja kuinka ollakaan, seuraava vapaa saunavuoro Suomenlahden upeimmassa saunassa oli kello kuusi. Makeat löylyt, Hangosta ostetut sisäfileet, Adalta saatu nimikkokuohari ja lämmin ulkosaariston ilta olivat hieno päätös kipparin ja Sinikan yhteiselle purjehdukselle.

Seuraavana aamuna veimme veneen Lauttasaareen HKS:n laituriin ja lähdimme junalla tapaamaan Annia ja Johannesta Tampereelle. Sinikka jatkoi sieltä Annin avuksi Mänttään ja kippari palasi takaisin veneelle. Vielä illalla siirsin veneen Itä-Helsinkiin Sarvaston tuttuun suojaisaan satamaan. Karibian purjehdus oli niin sanotusti paketissa – yhtä reissua lukuun ottamatta.

Keskiviikkona nimitäin Antti saapui autolla Liedosta Neten ja Niilon kanssa Katariinalle. Vuosi oli vierähtänyt siitä, kun ukki oli nähnyt tuota väkeä viimeksi. Nopeasti kuitenkin alkoi tuttu tohina ja suuntasimme kohti Suomenlinnaa. Nette toimi Hevossalmen sillalla valomiehenä ja ilmoitti terhakkaasti valojen vaihtumisesta punaisesta vihreäksi.

Suomenlinnassa kierrettiin sitten luolat, tykit ja leikkipuistot jäätelöitä unohtamatta. Päivä taisi olla melkoisen jännittävä, kun perähytistä kuului iloisia lasten ääniä vielä puoli yhdentoista aikaan illalla. Seuraavana aamuna menimme vielä Etelä-satamaan kauppahallin edustalle ja kävimme torilla muiden turistien tapaan kahvilla ja pillimehuilla torikahvilassa. Antilla oli illaksi sovittuja menoja Turussa, joten ajoimme veneen takaisin Sarvastoon ja Volkkarin kokka suunnattiin kohti Lietoa.

Oli siis torstai 17.7. ja kello 11.30, kun kiinnitin Katariinan köydet viimeisen kerran tällä purjehduksella Sarvaston laituriin. Ettäkö mitä sitten? Sinikka taisi tuossa viikolla todeta tyhjentävästi: tulipahan käytyä Karibialla. Aarnion Kimmo ”INKA”-ryhmästä olisi siihen vielä lisännyt, että ihan huvikseen.

———-

Lämmin kiitos Katariinan mukana seilanneelle miehistölle, erittäin lämpimät terveiset kaikille upeille kanssapurjehtijoille matkan varrelta sekä kiitos blogia seuranneille lukijoille ja kommentoijille.

Advertisement