Akkum, Dokkum ja Lekkum (lisäys 23.6.)

21 06 2014

Yllä siis paikkoja, joiden ohi ajelimme Hollannin kanavilla. Vain Makkumissa emme käyneet. Viisi päivää on kulunut näillä puukenkämaan vesireiteillä. Muutama pohjakosketus, yksi tunnin harhailu ja yksi reitin varrella suljettu remonttisilta (onneksi löytyi 1,7 m mutapohjainen kiertotie), siinä täkeimmät huomiot polttoaineen kulutuksen seuraamisen lisäksi. Ja kylmää on ollut!

Meren kautta emme olisi näin nopeasti edenneet. Nyt tämä kanavasurffailu saa kuitenkin luvan päättyä. Huomenna aamupäivällä suuntaamme täältä Lauersoogin Marinasta merelle ja kohti Cuxhavenia. Matkaa on hieman reilu 100 mailia, joten perillä vallitsevilla loistavilla luoteistuulilla ja itäiselä kurssilla pitäisi olla maanantaiaamuna.

_______

Perillä ollaan, nimittäin Kielin kanavan puolivälissä, Rendsburgissa. Siitä sitten lisää. Palaan vielä noihin Hollannin kanaviin. Breskenssistä saa hyvän kanavareittikartan 20 eurolla.

Staande Mastroute ei ole käytössä Leeuwardeniin ja Lauwersoogiin. Siellä välillä on ollut silta remontissa huhtikuusta lähtien. Jos aikoo kanaville, merelle pitää mennä Harlingenista Markermerin ja Ijsselmerin kautta.

Kuljimme reitin etelästä Vlissingenistä Amsterdamiin kolmessa päivässä. Amsterdamin läpi pääsee vain yöllä. Veneletka lähtee kello 00.05 ja kaupungin läpi ajelu kestää kolme tuntia. Jatkoimme siitä suoraan Oranjesluisin kautta Markermerille, Lelystadin kautta Ijsselmeerille ja Lemmeriin. Lemmeristä jatkoimme remonttisillasta tietämättä. Onneksi kuitenkin löytyi 1,70 m oikoteitti, mutta 190 syväyksellä kynnettiin hieman mutaa – eli Harlingeniin. Ajoimme kahdessa päivässä tämän toisen puolen ja merellä siis olimme viiden kanavapäivän jälkeen.

(Kanavareitti päivitetty matkoineen ja aikoineen reittikarttaan)

IMG_4458IMG_4468IMG_4451IMG_4456IMG_4474IMG_4505IMG_4476IMG_4479IMG_4486IMG_4490IMG_4498IMG_4500





Juustopitäjä Gouda

18 06 2014

Kuten viimeksi lupasin, tahti on ollut rivakka. Olemme nyt illan suussa saapuneet Goudan kaupunkiin, sen vähemmän viehättävään venesatamaan keskelle Seppälänkangasta. Tänään taitettiin matkaa 42 mailia suurilla kanavilla tai oikeastaan eteläisen Hollannin suistoalueilla. Hieman kapeampi, Hollannin kanavaksi tunnistettava vesitie alkoi vasta tänään iltapäivällä.

Doverista lähdimme heti maanantaina aamulla kello kuusi. Tarkoitus oli aluksi suunnata Dungerqueen, mutta tuuli, vaikkakin navakkana, antoi koneen avittamana suunnan aluksi Oostendeen ja lopulta puolenyön aikaan saavuimme Hollantiin Breskenssiin edustalle. Maileja tuli 90 kakkosreivillä, puolikkaalla genualla ja Volvolla. Meri pärskyi pilvisen synkässä maanantaipäivässä. Innostunut Kallekin sai näin merikasteen oikein sanan varsinaisessa merkityksessä.

Antwerbeniin matkanneiden valtavien laivojen seassa ryhdyimme käynnistämään muutaman tunnin pysähdykisä ollutta Volvoa laihoin tuloksin. Kurkkasin konehuoneeeseen ja suodattimessa oli vettä ja ehkä muutenkin päivän mylläyksen jäljiltä Karibian töhkää. Pieni harkinta, synkkä pilvinen yö. Nyt ei ollut purjeilla asiaa kapeasta sataman suuaukosta tuulen vinkuessa.

Sinikka selvitti numeron (VHF ei vastannut) ja saimme Resgue-veneen hinaamaan meidät Breskens Marinan isoon, mutta ahtaaseen altaaseen. Iso kumivene hoiti kuljetuksen loistavasti, olimme yhden jälkeen yöllä kiinni laiturissa ja kaikki hyvin. Hätää ei missään vaiheessa ollut, mutta vaikka Kuressaareen Matin kanssa mentiin pelkillä purjeilla, nyt en sitä lähtenyt koettamaan.

Aamulla tyhjensin vedenerottimen ja vaihdoin suodattimet (eivät aivan likaisia) ja taas kone kävi hyrräten. Tulli kävi veneellä ja kyselivät polttoaineen väristä. Erehdyin sanomaan, että punaista. nyt tullimiehetkin näkivät punaista ja pitivät puolen tunnin saarnan siitä, että punainen on laitonta Hollannissa. Puhuivat verosta ja jopa sakoista, mutta lopulta päästivät meidät lähtemään.

Lähdimme nimittäin jo puolen päivän aikaan jatkamaan Vlissingenistä alkavaa vesireittiä, joka johtaa eteläisen Hollannin läpi Amsterdamiin. Tuulet jatkuivat kovina ja pohjoisina ainakin pari päivää, joten emme halunneet jäädä odottelemaan kylmän koleassa säässä autioon Breskenssiin.

Ensimmäinen päivä ajettiin vastaiseen mutkittelevia isoja kanavia ja laajoja selkiä yhteentoista saakka illalla lähelle Willemstadia. Noilla vesillä on erittäin vilkas rahtiliikenne. Isot konttilaivat risteilevät reiteillä ja varsinaiseen jokiseiluuseen valmistetut, satakin metriä pitkät hiekka-, kaasu- ja kappaletavaralaivat suhaavat edestakaisin.

Nyt keskiviikkona olemme siis edenneet yli neljäkymmentä mailia kymmenien sulkujen ja siltojen läpi, kymmenen tuntia. Huomenna on tarkoitus jatkaa Amsterdamin eteläpuolelle ja siitä sitten isona saattueena läpi kaupungin – yöaikaan. Sillat aukeavat siellä vain yöllä, päivällä liikenne on liian vilkasta.

Meren kautta emme olisi vielä päässeet liikkeelle, mutta kyllä tämä kanavamatkailukin aikaa ottaa. Maisematkaan eivät tuolla etelänpänä olleet mitään idylliä, etenemme nyt kuitenkin kohti Itämerta. Jos tuulet sallivat, ilman muuta järkevin ja helpoin tapa on kiertää merta pitkin. Muutama vuosi sitten purjehdimme s/y Aquarellin neljässä päivässä Doverista Cuxhaveniin.


IMG_4403IMG_4406IMG_4411IMG_4418IMG_4422IMG_4428IMG_4430IMG_4441IMG_4442IMG_4446IMG_4448





Dover

15 06 2014

Southamptonin valtavan sataman laiturilla numero 109 M/V Scheldegraftilla veneiden purku sujui etuajassa ja toissapäivänä jo yhden jälkeen olimme meressä. Calimera laskettiin juuri ennen meitä. He jäivät pieneksi aikaa laivan kylkeen, me lähdimme liikkeelle heti liinojen irrottua. Kaiken kaikkiaan lastin purku tapahtui yhtä ammattitaidolla kuin lastauskin St. Thomasilla.

Ilma oli onneksi aurinkoinen. Olin saanut jo ison purjeen paikalleen laivassa. Nyt vain tyynellä Southamptonin lahdella takastaagi kiinni ja suunta kohti itää. Sanoimme vielä pienet jäähyväiset Nikelle ja Hannalle. He jäivät marinaan yöksi. Ehkä suuntaavat vielä myös etelään.

Meillä aikataulu on tiukempi ja kevyessä tuulessa ajeltiin koneella Solentin salmeen ja Portsmouthin edustalla saimme genuan paikalleen ja ison reiviköydet kiinni. Viiden metrin lounainen puhalsi purjeet pullolleen.

Atlantti oli ylitetty. Pienestä aikataulun myöhästymisestä huolimatta olen edelleen hyvin tyytyväinen tähän ratkaisuun tuoda vene laivan kannella Englantiin. Koko laivaus sinänsä oli hyvin helppo operaatio. Katariinan tapauksessa Niklas hoiti suurelta osin nuo tarjous- ja paperityöt (joista siis Calimeran blogissa tarkemmin), joten sekin helpotti ratkaisua.

Hieman tietysti miettimistä antoi itse miehistön siirtyily mantereelta toiselle, mutta nykyisillä lentohinnoilla (St.Thomas-NY-Bergen-Oslo-Lontoo alle 470€ viimehetken varauksilla + edulliset dormimajoitukset) ja väljällä aikataululla sekin onnistui mukavasti. Ja samalla saattoi hyödyntää aikaa tutustumalla uusiin kohteisiin (kipparilla kuusi päivää NY:ssa)

Jäihän matkasta nyt puuttumaan aavan valtameren upeat yöt, auringon nousut ja laskut, riemulliset hyvän kelin purjehduspäivät, Bermuda ja Horta, mutta toisaalta puuttui myös iso (valtameri)stressi tuosta lähes neljän tuhannen mailin, välillä myrskyisestäkin, paluuylityksestä. Jos en tuota ylitystä olisi aiemmin tehnyt, en olisi venettä laivaan laittanut.

Olimme eilen tutussa Doverin marinassa yhdentoista aikaan aamupäivällä ja saimme paikan Granvillen sulkualtaasta. Täällä on kylmä! Yö oli vielä kirkas, täysi kuu loimotti taivaalla, kun ylitimme nollameridiaanin perinteisin menoin. Tuuli oli lähes kuollut ja ajoimme kombinaattia parin solmun myötävirrassa.

Aamulla, auringon nousun jälkeen, taivas meni pilveen ja pieniä sadekuurojakin saimme niskaamme. Sade lakkasi päivällä, vene saatiin pestyä satamassa mäntysuovalla. Sitten vain ihmeteltiin, että tässä sitä istutaan Doverin satamassa ja viimeksi Karibian aurinko lämmitti hikisesti. Nyt Eberi puhalsi lämpöä salonkiin!

Tänään JäPsin Kalle tulee miehistöksi ja tarkoitus on jatkaa huomenna purjehdusta koilliseen. Tuulet ovat lounaisen sijaa pohjoisen puolella, emmekä oikein osaa vielä tarkkaan sanoa kuinka pitkälle menemme. Tuulet määräävät tahdin. Joka tapauksessa Kieliin asti pyrimme pitämään rivakkaa tahtia.


SAMSUNG20140613_13282820140613_13414020140613_134545IMG_4380IMG_4389IMG_4390IMG_4398IMG_4399IMG_4401





Southampton

12 06 2014

M/V Scheldegraft saapui tänään puolen päivän aikaan Southamptoniin. Matka Charlotte Amaliesta kesti lähes tarkalleen kymmenen vuorokautta. Kävimme Sinikan kanssa satamassa katsomassa laivaa. Katariina näytti olevan kunnossa ja odottavan mereen pääsyä.

Huomenna kello 14.20 on ilmoitettu purkuaika meille. Veneitä meni jo tänään veteen, joten aikataulu näyttää olevan realistinen.

Meillä on tarkoitus lähteä välittömästi jatkamaan matkaa Englannin etelärannikkoa itään. Tavoitteena on ehtiä Doveriin ennen alkuviikosta alkavia pohjoistuulia!!

(Kirjoitin jutun iPhonella, sitten, kun päästään kompuutterin ääreen, palataan tarkemmin.)

Moaalimaa on nyt taas kierretty. Uudelta mantereelta palatessani vietin lennon vaihdossa puoli päivää Bergenissä ja kuinka ollakkaan, tapasin siellä Ruffen ja Ruffen, joka oli palaamassa viime vuoden huimalta Huippuvuorten kierrokseltaan.

Huima oli myös sattuma, kun tapasimme tänään Jimin, ensi yön majoittajamme (Airbnb) täällä Southamptonin Ocean Villagessa. Kun kerroimme odottavamme venettämme Karibialta, hän kertoi, että Suomessakin uutisoidun Atlantilla kadonneen englantilaisveneen kippari oli hänen paras kaverinsa. Jimin netin salasana on ”lifegoeson”.

Kuva 002





Katariinan lastauskuvia Neitsytsaarilta

5 06 2014

Laitan nyt Calimeralta saatuja kuvia Katariinan lastauksesta M/V Scheldegraftin kannelle. Nosto ja lastaus sujuivat perjantai-iltana suurella ammatitaidolla. Vene ajettiin laivan kylkeen ja laivan omalla nosturilla sitten nostettiin ylos. Neljä miestä (sukkasillaan), yksi kussakin liinassa, varmisti oikean nostopaikan ja sukeltaja vielä tarkasti, että veden alla kaikki oli hyvin.

Kun vene nostettiin kannelle se sidottiin 12 kuormaliinalla, kuudella puoleltaan ja sen jälkeen alle laitettiin tukevat pukit, jotka välittomästi hitsattiin kanteen kiinni. Toissä oli pitkälti yli kymmenen ukkoa. Kyllä pysyy. Veneitä tulee laivaan kaikkiaan 43. Itse asiassa Atlantin ylitys on jo alkanut tämän viikon maanantaina ja perillä Southamptonissa kuljetuksen pitäisi olla n. 13 päivän tietämillä.

Tapaamme Sinikan kanssa Englannissa 8. kesäkuuta, vietämme siellä muutaman päivän ja suuntaamme sitten kohti Itämerta mahdollisimman pian. Uutta miehistoä saadaan kannelle, kun JäPsin vahvistuksena saapuu Kalle V. mukaan Kieliin saakka. Palataan siis n. reilun viikon päästä asiaa.

(Niklas on kirjoittanut rahtitouhusta selvityksen Calimeran blogiin. Sieltä loytyy ansiokasta tietoa prosessista kokonaisuudessaan.)

IMG_8184IMG_8189IMG_8185IMG_8207IMG_8202IMG_8214IMG_8223





Viela yksi selfari

2 06 2014

Purjehdus toi kipparin synttäripäiväksi näihin maisemiin. Blogi hiljenee, kunnes Katariina jatkaa matkaa Englannista. Jos saan sita ennen Hannalta lastauskuvat, ne laitan kommentein sivuille.

IMG_2402[1]





Veneet ladattu

1 06 2014

Katariina nostettiin eilen 18.45 sen illan viimeisena veneena erittain ammattimaisesti MV Scheldegrahtin kannelle. Tana aamuna Calimera oli ensimmainen vene aikataulun mukaisesti. Veneita laivataan tahan laivaan kaikkiaan 43. Laiva lahtee maanantaina kohti Southamptonia ja on siella n 12. kesakuuta.

Talla eraa sanoimme pariksi viikoksi jaahyvaiset Crown Bayn Marinassa Niklaksen ja Hannan kanssa. Matkustamme eri reitteja Englantiin. Palataan kuvien kanssa myohemmin tuohon laivaukseen.

(Amerikan ukkeleiden nappiksessa kun ei ole aata ylapisteilla, siksi tallaista tekstia.)





Vene-elämää II

28 05 2014

Siirryin laituriin jo sunnuntaina iltapäivällä. Laiturimaksu menee laivayhtiön piikkiin. Itse laiva on tullut tänne eilen illalla, mutta ruuhkan takia se tulee vasta tänä iltana laituriin. Huomenna aamulla alkaa lastaus, joka kestää varmaankin nelisen päivää.

Tässä laiturissa on ollut hyvä purkaa venettä. Kannelta pitää poistaa kaikki ylimääräinen. Purjeet on poistettu ja takastaaki on irrotettu. Kuulin, että tuo laiva koettaa välttää voimakkaiden tuulten alueita, eikä ryski aivan miten sattuu. Silti kaikki köydet ja nörpit pitää sitoa huolellisesti, etteivät rupea hakkaamaan merellä.

Maanantaina teimme Hannan kanssa kaupunkivaelluksen tämän saaren korkeimmalle huipulle, Crown Mountainille (1556 f). Täällä mainostetaan minunkin käymääni Mountain Top-huippua korkeimmaksi, mutta se on sata jalkaa matalampi kuin Crownin huippu. Kyllähän siinä nelisen tuntia piti huhkia alhaalta ensin ylös ja sitten saaren pohjoisrannan kautta taas alas ja takaisin kaupunkiin.

Iltahuvina on ollut Niklaksen Weber. Marina-alueella on oikein järjestetty muutama hyvin viihtyisä grillipaikka, jossa on jopa grillit ja useita pöytäryhmiä. Grilliherkkutelujen lisäksi olemme koettaneet tyhjentää Calimeran juomaprovianttivarastoja – hyvällä menestyksellä. Ruokajuomana on nimittöin ollut kolmena iltana poreilevaa kuntojuomaa.

Lastausjärjestystä ei ole vielä julkaistu. Muutenkin tuo infoaminen aikatauluista on ollut vähintäänkin vaatimatonta. Nyt sitten odotellaan veneen nostoa kannelle. Useimmat veneet ovat täällä ilman miehistöä, vain harvat ovat mukana lastauksessa. Kuten taisin todeta, itse lastaus hoidetaan kyllä erinomaisella ammattitaidolla.


IMG_8096IMG_8102IMG_8104IMG_8121IMG_8122IMG_8119IMG_8116IMG_8131IMG_8132





Vene-elämää

25 05 2014

Taas on viikko vierähtänyt lauantaihin. Sevenstarilta tulee kyllä ansiokkaasti päivityksiä laivan tuloaikaan. Tuskallisesti ne vain ovat ilmoituksia saapumispäivän siirtymisestä eteenpäin. Nyt tällä hetkellä on päiväksi ilmoitettu 27.5.

On käynyt selväksi, että tuo myöhästely on normaalia toimintaa näillä laivoilla. Laivat kiertelevät eri satamissa ja meidän laivamme, Scheldegracht, odotteli jossain Mexicon satamassa useita päiviä jotain tulliasiaa. Laivausdotukset olivat aikataulun mukaisia, eli hieman erilaisia, esim.Eclipsen laivaus tapahtui hieman etuajassa.

On skypeilty Sinikan kanssa ja pohdittu tilannetta. Täällä tuntuu välillä aika pitkältä, mielellään jo olisi jatkamassa matkaa Englannista. Kuitenkin tämä ajan viettäminen tapahtuu Karibialla Neitsytsaarilla, ei kai voi valittaa.

En valita. Tällaiseen vene-elämään on tullut totuttua vuosien varrella. Myös odotteluun. Laskin tuossa yhtenä iltana (illat varsinkin ovat hieman pitkiä (maisemasta huolimatta), että olen asunut elämästäni ainakin kuusi vuotta veneessä. Tällä matkalla tulee nyt näinä päivinä tasan vuosi, joista yksi yö hotellissa Dominikaanisen vuorilla.

Monethan ovat tietysti olleet paljon pidempäänkin ja purjehtineet valtavasti maileja, mutta kyllä näilläkin vuosilla tämä on käynyt tutuksi. Markun kanssa kun skypeiltiin, totesin, että tuo itse purjehtiminen on tämän purjehdusmatkailun helpoin osia! Tämä kaikki muu se välillä haastavaa on, tietysti yhtä lailla purjehduksen rinnalla luonnollisesti antoisaa.

Puhdetöitä on tullut tehtyä, saarta on kierretty kahden dollarin busseilla ja Water Islandin Honeymoon Beachillä on tullut käytyä pankissa (loistava nettiyhteys ilman hälinää (hani vain ei ollut paikalla). Kannella on tosiaan suoritettu vahausta ja pientä paikkailua; potkurin puhdistus suolavesikulauksineen oli hengästyttävää puuhaa.

Calimerat tulivat iltapäivällä tänne Crown Bayhin. Saivat pienen sähläyksen jälkeen heti laituripaikan. Itsekin olen siirtymässä alkuviikosta laituriin. Laivayhtiö kustantaa satamamaksun, joten tuo 80 dollarin päivämaksun saa kuitteja vastaan takaisin. (Toivottavasti.)

Alla olevalla laivalla meidänkin olisi kiva ollut Atlantti ylittää.

Tämän iltaiselle elokuvakerhon poppoolle lämpimät terveiset!


SAMSUNGIMG_4360





Lisäaikaa

20 05 2014

Kävin eilen Brittiläisillä Neitsytsaarilla Tortolassa päivävisiitillä. Olin siis perjantaina jutellut Customissa kahden offiserin kanssa ja he sanovat asian todennäköisesti onnistuvan. Sain passiini lisäaikaa kuukauden pitkän, mutta eritäin hankalan kuulustelun jälkeen.

Ensin tullessani tiskille sain jyrkän kieltävän vastauksen. Herra Smith kutsuttiin paikalle ja hän nuhteli ensin kuin rosvoa konsanaan, mutta lopulta myönsi tuon lisäajan. Ja todennäköisesti myös offiserit saavat kuulla kunniansa, kun olivat moista menneet lupailemaan.

Sunnuntaina oli lenkkipäivä. Kävin tuolla ylhäällä olevalla linkkitornilla ja kuinka ollakaan siellähän oli oikein ravintelit ja valtava matkamuistomyymälä. Nyt ainakin tiedän yhden paikan, jonne noita risteilymatkustajia kuskataan. Näköalat olivat kyllä huimaavat yli koko Neitsytsaarten. Koko lenkkiin meni kolme j puoli tuntia ja varsinkin ylös kivutessa hieman puuskututti.

Nyt vain odotellaan sitten rahtilaivan saapumista. Alkuperäisessä sopimuksessa oli ajaksi määrätty 1.-15. toukokuuta. Pienellä painettua on kuitenkin viisi sivua, joten kyllähän tuo myöhästyminen tietysti siellä mainitaan ja on laivayhtiölle sallittua. Hieman kyllä harmittaa tämä venyminen. nythän voisi jo olla Englannissa matkaa jatkamassa. No, en ole yksin odottamassa.

SAMSUNGSAMSUNGSAMSUNGSAMSUNGSAMSUNGSAMSUNGSAMSUNG