Purjehdus jatkuu …

Voit seurata Katariina VII:n (Degerö 35) purjehdusta Daphnen vanavedessä Välimerelle osoitteessa:

https://www.sykatariina.fi/

 

… ja vielä tämä.

Viimeinen postaus

Nyt on viikonloppu vietetty kotona Tuulenkylässä. Hyvin vähän on täällä muuttunut sitten viime vuoden kesäkuun, jolloin lähdimme seikkailemaan Katariinalla Karibian merelle. Yksi asia Jyväskylässä on kuitenkin kiinnittänyt huomiota: täällä on oikeastaan aika paljon näitä paikallisia.

– tosin huomattavasti vähemmän, kuin St. Lucialla, Soufrièren pääkadulla.

🙂

Sarvasto, Itä-Helsinki

Maanantaina 14.7. lähdimme Hangosta sumuiselle sisäväylälle kohti Helsinkiä. Itätuuli oli kääntynyt kevyeksi lounaiseksi ja genua koneen avittamana antoi kuuden solmun matkavauhdin. Tammisaaren mutkassa matkavauhtia piti kuitenkin hidastaa. Sumun seasta pujahti nimittäin esiin Vingilotin keula. Vilma-koira haukahteli iloisesti ja sitten jo vaihdettiin kuulumisia Akin ja Rinan kanssa. Hauska sattuma, aivan samanlainen, kuin viimeksi Kanarialta palatessa Helsingin edustalla.

Sumu hälveni ja aurinkoisessa säässä jatkoimme matkaa aina Kytön selän lounaispäähän, Linlandenin Merikarhusaaren. Saavuimme poijuun puoli kuuden aikaan ja kuinka ollakaan, seuraava vapaa saunavuoro Suomenlahden upeimmassa saunassa oli kello kuusi. Makeat löylyt, Hangosta ostetut sisäfileet, Adalta saatu nimikkokuohari ja lämmin ulkosaariston ilta olivat hieno päätös kipparin ja Sinikan yhteiselle purjehdukselle.

Seuraavana aamuna veimme veneen Lauttasaareen HKS:n laituriin ja lähdimme junalla tapaamaan Annia ja Johannesta Tampereelle. Sinikka jatkoi sieltä Annin avuksi Mänttään ja kippari palasi takaisin veneelle. Vielä illalla siirsin veneen Itä-Helsinkiin Sarvaston tuttuun suojaisaan satamaan. Karibian purjehdus oli niin sanotusti paketissa – yhtä reissua lukuun ottamatta.

Keskiviikkona nimitäin Antti saapui autolla Liedosta Neten ja Niilon kanssa Katariinalle. Vuosi oli vierähtänyt siitä, kun ukki oli nähnyt tuota väkeä viimeksi. Nopeasti kuitenkin alkoi tuttu tohina ja suuntasimme kohti Suomenlinnaa. Nette toimi Hevossalmen sillalla valomiehenä ja ilmoitti terhakkaasti valojen vaihtumisesta punaisesta vihreäksi.

Suomenlinnassa kierrettiin sitten luolat, tykit ja leikkipuistot jäätelöitä unohtamatta. Päivä taisi olla melkoisen jännittävä, kun perähytistä kuului iloisia lasten ääniä vielä puoli yhdentoista aikaan illalla. Seuraavana aamuna menimme vielä Etelä-satamaan kauppahallin edustalle ja kävimme torilla muiden turistien tapaan kahvilla ja pillimehuilla torikahvilassa. Antilla oli illaksi sovittuja menoja Turussa, joten ajoimme veneen takaisin Sarvastoon ja Volkkarin kokka suunnattiin kohti Lietoa.

Oli siis torstai 17.7. ja kello 11.30, kun kiinnitin Katariinan köydet viimeisen kerran tällä purjehduksella Sarvaston laituriin. Ettäkö mitä sitten? Sinikka taisi tuossa viikolla todeta tyhjentävästi: tulipahan käytyä Karibialla. Aarnion Kimmo ”INKA”-ryhmästä olisi siihen vielä lisännyt, että ihan huvikseen.

———-

Lämmin kiitos Katariinan mukana seilanneelle miehistölle, erittäin lämpimät terveiset kaikille upeille kanssapurjehtijoille matkan varrelta sekä kiitos blogia seuranneille lukijoille ja kommentoijille.

Hanko, Itämeren portti

Pari päivää vierähti Haapsalussa turisteilyn merkeissä. Rantapromenadi on laitettu hienoon kuntoon ja Kuursaalin ympäristö piispanlinnalle asti on oiketa lomakaupungin miljöötä. Väkeä turuilla ja toreilla oli kuitenkin melko vähän, olisiko tämän kesän säät syynä tilanteeseen.

Haapsalussa ilma muuttui kovan ja kylmän itätuulen johdosta viileäksi. Ikävä aallokko lahdella loiskutti veneen perään kumisevia moksauksia. Tuuli on ollut kovaa päivisin, iltayöstä se sitten on hellittänyt voimaansa. Niinpä päätimme purjehtia seuraavan siirtymän Dirhamiin yöpurjehduksena.

Perjantaiaamuna puoli neljä irrotimme köydet ja lähdimme 20 mailin päähän Dirhamiin melko tyynellä Haapsalun lahdella. Purjeet nostettiin ja lisäksi koneella tyrkättiin nousukulmaa Vormsin salmen jälkeen. Jostain syystä noilla seuduilla meren lämpötila laski kovaa vauhtia, kunnes oli alimmillaan 9,6 astetta Dirhamin edustalla.

Satama oli yhtä meille onnekasta fingeripaikkaa lukuun ottamatta täynnä. Muutaman tunnin unien jälkeen otimme neljä polkupyörää (Kaisa istui takaritsillä) ja teimme parin tunnin kiertoajelun Rooslepassa ja Spithamin niemellä.

Seutu on Noarootsia ja sen vuoksi paikannimetkin ovat viroksi ja ruotsiksi. Liikennemerkkijärjestelyt olivat kunnossa: varoituksia oli mutkista, kun tie hieman kääntyi oikealle tai vasemmalle, lehmistä varoitettiin, kun viiden kymmenen metrin päässä tiestä oli lehmiä sähköaitauksessa.

Söimme lounaan sataman upealla aurinkoterassilla viltteihin käärittyinä, ilma oli todella viileä. Siitä huolimatta iltapäivällä lähdimme Jaakon kanssa hölkkälenkille. Muu sakki lähti lennättämään leijoja. Kipparikin jaksoi juosta tuholmaratoonarin kannustamana koko 7,5 kilometrin lenkin alusta loppuun. Kun tulimme lenkiltä, totesimme maailman pieneksi: satamakonttorin edustalla meitä tervehtivät, ketkäs muutkaan, kuin Liljanderin pariskunta, joiden veneessä Kuressaaressa tämän matkan alkumetrejä suunniteltiin.

Välin Kuressaari – Hanko yöpurjehdukset saivat jatkoa. Lähdimme tuulen tyyntyessä kymmenen aikaan perjantai-iltana Dirhamista kohti Hankoa. Täysi kuutamo mollotti eteläisellä taivaalla, luoteinen taivas oli koko yön purppuran punainen. Purjeet vetivät taas loistavasti. Ykkösreivatulla isolla ja täydellä genoalla matka yli Suomenlahden taittui kuudessa tunnissa. Upea viimeinen legi Katariinan Suomeen paluun kunniaksi.

Kylmisten kanssa vietettiin aurinkoinen, mutta tuulinen lauantaipäivä kesä-Hangossa. Lopulta päästiin myös käymään Hangon komeassa vesitornissa. Kävin myös vaihtamassa Teboililla kuuden kilon kaasupullon uuteen. Huoltsikan rouva otti vanhan pullon kunnioittavasti vastaan, kun sanoin, että tämä pullo on kiertänyt purjeveneellä Atlantin valtameren.

Illalla Katariinan istumalaatikossa ja salongissa vietettiin lettukestejä. Mukana oli Adan Markku ja Merja, joiden vene jää Hankoon muutamaksi päiväksi. Nyt sunnuntaiaamuna Jaakko, Elina, Ville ja Kaisa hyppäsivät junaan kohti Jyväskylää. Heidän viikon purjehdusrupeama päättyi tänne Hankoon.

Sinikan kanssa ryhdymme veneen siivoukseen ja sitten kiirehdimme Helsinkiin ja sieltä Mänttään ja Jyväskylään. Alkuperäinen suunnitelma heinäkuun puolenvälin paluuajasta näyttää toteutuvan. Onhan tässä nyt oltu merillä jo reilusti yli vuosi, kotona odottavat uudet haasteet. Mieli ja ajatukset on nyt käännettävä uuteen moodiin monen monta upeaa kokemusta rikkaampana.

Haapsalu

Kun selvisimme paluujuhlan humusta Kuressaaressa, Ada lähti lipumaan pohjoiseen. Katariinalle tuli sitä vastoin uusi ja innokas miehistö, kun Kylmälahtien perhe saapui maanantai-iltana satamaan. He olivt lähteneet Onnikalla aamuvarhain Jyväskylästä ja kuuden maissa illalla olimme Sinikan kanssa heitä Bussijaamalla vastasssa.

Tiistaina vetettiin lomajätskeilyä kaupungilla, uimarannalla ja Kuressaaren piispanlinnassa. Kävimme myös linnan sisällä kattavassa Saarenmaan historiaa esittelevässä näyttelyssä. Jaakko ja Ville vuokrasivat skootterin ja huristelivat Nasvaan hakemaan savukampelaa, joka lopulta syötiin vasta keskiviikkona Haapsalussa.

Olin nimittäin tutkaillut säitä. Ne näyttivät taas kerran ikävän vastaisilta. Niinpä päätimme lähteä seitsemänkymmenen mailin päähän Haapsaluun jo tiistai-iltana. Ajelimme koneella Virtsun salmeen puolille öille. Sen jälkeen seitsemän metrin itätuuli lennätti Katariinaa halki Väinön meren ja olimme aamulla seitsemältä perillä täydessä satamassa. Nyt jo kolmannessa samalla rannalla. erikoisia nämä haapsalulaisten satamatouhut.Uusi paikka oli kuitenkin fiksun siisti, Grand Marina on myytävänä – että siitä vain kolmanneksi satamayrittäjäksi Haapaluun.

Ilma on lämmennyt helteeksi, tuulet vain ovat itäkoillisessa! Koetamme päästä parin päivän sisällä Hankoon, todennäköisesti menee taas yöpurjehdukseksi. Reipas miehstökuitenkin odottaa innolla merimatkaa.

Katariinan juhlavastaanotto Kuressaaressa

Simrishamnista Katariinan purjehdus jatkui tiistaina löpötankkauksen jälkeen yli Hanöbuktenin ja ohi Utklippanin kohti Kalmarin salmea. Ami oli tullut Karibian lämmöstä Itämerelle viluilemaan. Nyt meitä olisi kolme jakamassa ruorivuoroja.

Tuuli virisi etelälounaasta, joten aamun tyynen jälkeen laskettelimme melko navakassa myötäisessä virsikirjaa tuulimyllyjen lomitse kohti Kalmaria. Ohitimme kaupungin kohteliaasti mereltä käsin kapeasta salmesta ja sitten valtavan sillan alta. Ilta oli vaihtunut yöksi, Olimme päättäneet purjehtia suoraan Simrishamnista Visbyyseen (n. pari sataa merimailia).

Tiistain päivätuulien jälkeen keli keveni, mutta saimme pidettyä purjeet vetämässä koneen tehdessä puolet vauhdista. Ajelimme kahden tunnin vahteja kuin merellä ainakin ja keskiviikkona iltapäivällä olimme Visbyn täpötäydessä satamassa.

Kaupungin vilkkaaseen satamaan oli tehty lisätilaa vanhaan kalasatamamaan, suihkut ja kaikki. Pikaisesti arvellen paikalla oli useampi sata venettä. Myös rannalla ja ympäri kaupunkia oli tungokseen asti väkeä, olihan meneillään kuuluisat Visbyn Almedalen – politiikkapäivät. Ami vanhana kaupunginvaltuutettuna oli tietysti kuin kotonaan tällaisessa seurassa. Muiden tapaan nautimme piknik-välipalana Vaalukorvia ja Prippsin bloota.

Yö nukuttiin rauhallisesti ja myös rauhallisesti aamupalan jälkeen lähdimme seuraavana päivänä Fårösundiin. Keli oli mahtava, 40 mailia purjehdittiin ( pääasiassa virsikirjaa) viidessä ja puolessa tunnissa. Merellä oli kyllä kylmä, ilmat eivät vain lämpene.

Myös aiemmin moneen kertaan vieraillussa Fårösundin Marinassa oli lähes täyttä. Vanhat kiinnitysremelit olivat lahonneet, eikä poijuja ollut. Niinpä Karibialta tuttuun tyyliin laskimme ankkurin, täällä tosin perästä ja keulaköydet tiukasti laituriin kiinni.

Eilen aamulla kello neljä irrotimme köydet ja suuntasimme kohti Kuressaarta. Matkaa legille tuli 125 mailia. Aamupäivä ajettiin taas koneelle ja keulalla. Puolen päivän jälkeen tuuli virisi mukavasta suunnasta ja saimme molemmat purjeet oikealle halssille, vauhti seitsemän solmun luokkaa.

Purjeilla sitten tulimmekin Kurakurk-salmen läpi, kunnes käännyimme koilliseen. Hauskana sattumana Barbadoksella tavattu iloinen Aidan tykymiehistö soitteli heti kentän ilmestymisen jälkeen. He olivat karibiankertausharjoituksissa ja toivottelivat hyviä vointeja Katariinan miehistölle. Meneillään oli juuri uusien pikkujoululaulujen opettelu. Terveiset vain Puumalaan.

Ajelimme loput 25 mailia satamaan. Ilta oli kuulas, utuinen, oikea heinäkuinen iltayö (lämpöäkin oli runsaat kymmenen asetta!!). Kun lähestyimme aallonmurtajaa, Sinikka huusi, että onkos tuo Suomen lippu. On, on, siellähän ovat Adan Markku ja Merja rantakivillä ottamassa Katariinaa vastaan maailman meriltä. (Samoin muuten, kun tulimme edelliseltä pitkältä reissulta Kanarialta, Adan miehistö oli meitä vastassa Barösundin laiturilla.)

Ja mikä vastaanotto! Kello yksi kirkkaassa yössä kiinnityimme juhlaliputetun Adan viereen Kuressaaren poijuihin. Laiturilla otimme koko Atlantin kiertäneestä rommipullosta laiturirommit. Ja sitten siirryimme Adan salonkiin Merjan loihtiman herkkupöydän ääreen. Skoolattiin kuohujuomat ja parin tunnin rupattelun jälkeen siirryimme yöpuulle.

Aamu alkoi puhtoisesti. Markku oli varannut aamuksi maikki-Oskarilta saunan. Katariina lepäsi aurinkoisessa Kuressaaren poijussa juhlaliputettuna. Tällä kertaa ei mastossa ollut perinteisiä lippuja, vaan vierasliput kaikista vierailluista maista. Värikkäitä lippuja matkalta oli kertynyt yli kaksi kymmentä, (Lisäksi vielä Paavolle lahjoitetut Kap Verden ja Barbadoksen liput.)

Simrishamn

Eilinen päivä oli sateinen ja harmaa. Ajomme koneen ja täyden genuan vetämänä Ystadista täyteen Simrishamnin satamaan. Veneitä oli merellä jonkin verran liikkeellä, taisivat kuitenkin suurin osa olla tiukasti kiinni laitureissa. Saimme yhden aikaan iltapäivällä lähes viimeisen paikan D-laiturista.

Illalla kävelimme hiljaisen pikkukaupungin katuja ja katselimme MM-pelin paikallisessa baarissa. Sadekin taukosi, Ilma vain ei tahdo lämmetä millään. Päivän ylimmäksi lämpötilaksi ennusteissa luvattiin 16 astetta.

Tänään sitten iltapäivällä tuli kuin tulikin t-paitakeli. Aurinko lämmittää ensimmäisen kerran sitten Englannista lähdön mukavasti (kun ei tuule). Aamupäivällä saimme miehistötäydennuyksen, kun Ami ilmestyi junasta Simrishamnin asemalle. Lento tuli Kööpenhaminaan ja sieltä sitten saman tien junalla tänne veneelle.

Starttaamme huomenna aamulla merelle. Hieman on vielä auki, suuntaammeko suoraan Latvian rannnoille vai kierrämmekö Gotlannin pohjoispuolelta. Tuulet ovat nyt kuitenkin suotuisan myötäiset (vähän liikaakin). Näitä kelejä olisimme toivoneet myös Doverista lähtiessä.

E. Winterin kolja Sinikan valmistamana oli herkkua.

Kukkiva Ystad

Vietimme kaksi yötä Heligenhavenissa. Lähtö pohjoiseen venyi poikkeuksellisesti myöhään aamupäivään. Lisäaikaa tuhraantui vielä polttoainelaiturin etsimisessä. Sitä ei löytynyt, yksi asema olisi auennut vasta kolmelta iltapäivällä.

Lähdimme matkaa tyynelle merelle ja heti Fermanin sillan jälkeen poikkesimme Burgstaaken satamaan ottamaan dieseliä. Kello oli jo vierähtänyt iltapäivän puolelle ja päätimme motoroida tuttuun Gedserin satamaan Tanskan puolelle.. Illalla oli vielä Saksan pelikin, joten pysähdys oli paikallaan. (Peli tosin oli lopulta melkoisen kehno ”sopupeli” USAn kanssa).

Niin ne ajat muuttuvat. Kävin itse laiturilla vain maksamassa satamamaksun automaattiin. Eipä tullut mieleen lähteä tutustumaan kylän raittiin. Tämän matkan kylän raitit on nyt kyllä kuljettu. Tällä kertaa eteläinen Itämeri on läpikulkuväylä, varsinkin näin kalsean ilmanalan aikoina.

Ami tulee ensi maanantaina Simrishamniin jatkamaan Itämeren ylitystä ja jakamaan vahtivuoroja. Tarkoitus on olla reilun viikon päästä Kuressaaressa, jonne Elinan perhe saapuu matkan viimeiseksi miehistöksi. Heidän kanssaan seilataan sitten loppumatkaa yli Suomenlahden.

Nyt istumme Ystadin uudessa ja täydessä marinassa odottelemassa iltaa. Sinikka on nimittäin luvannut tehdä illaksi koljafileistä (Erik Winterin innoittamana) kalapäivällinen uusine perunoineen, silleineen ja savustettuine räkoineen. Jos Dominicalla kukat hehkuivat, niin onpa täällä Ystadissakin ruusut puhjenneet kukkaan.

Eilinen matkanteko Gedseristä Ystadiin oli purjehduksen juhlaa. Aluksi koneella merelle ja ennusteiden mukaan tunnilleen alkaneen kahdeksan metrin sivutuulen siivittämänä Katariina lensi 7-8 solmua pilvipoutaisella merellä. Kuten tapana on, mekkoa oli riittävästi vauhdin takaamiseksi. Totesin, että purjehduskeli tuulen suhteen ei tästä oikein voi paremmaksi muuttua, eihän tästä puutu kuin Karibian lämpö ja uikkarikelit.

Kotimatka jatkuu

Pohjanmerelle tulimme melkoisella ryskeellä. Reitti Lauweroogista avovedelle on kymmenen mailin mittainen. Se puikkelehtii hiekkasärkkien lomitse ensin länteen ja sitten suoraan pohjoiseen. Väylä oli muuttunut huomattavasti Garminin plotterikarttaan merkatusta. (Särkät liikkuvat paikasta toiseen virtauksissa ja Pohjanmeren tuulissa.) Aivan väylän lopussa vesi mataloitui vain muutamaan metriin. Kymmenen metrin vastatuuli ja parin solmun myötävirta nostivat kohisevan vastalaineen, josta Katariina vaivoin selviytyi tasaisempaan veteen ja kohti itää.

Kun olimme päässeet merelle, nostimme ison ykkösreiviin ja rullasimme genun puolilleen. Tuuli oli navakkaa, mutta juuri oikeasta suunnasta, joten laskettelimme 80 mailia seitsemän somun keskinopeudella välillä jo mittavassa aallokossa Elben suistolle. Riemullista purjehdusta, tosin kylmää. Elbellä virta sitten kääntyi vastaan ja vauhti hiljeni illan vaihtuessa yöksi. Olimme Cuxhaveninin kohdalla viideltä aamulla ja päätimme nukkua pari tuntia polttoinelaiturissa ja odotella virran kääntymistä.

Brunsbyttelin sululla olimme sitten kello yksitoista ja pienen odottelun jälkeen sulutimme itsemme Kielin kanavaan. Ilma oli edelleen viileä, jos aurinko silloin tällöin paistoi, oli hieman lämpöisempää. Rendsburgissa yövyimme ja nukuimme edellisen yön univelat pois. Aamulla jatkoimme kohti Holtenaun sulkua ja Itämerta.

Tapoihini kuuluu, että pidämme Suomen lippua liehumassa muualla kuin Itämerellä. Nyt oli aika vaihtaa pursiseurn lippu takakaiteeseen. Kielin Holtenaun sulussa JäPsin uljas lippu pääsi liehumaan omalle paikalleen. Olimme kotivesillä. Vielä ei tunne ole kovin merkillinen, Karibian lämpöä kuitenkin kaivataan kovasti.

Kielinlahdella parkkeerasimme Katariinan Herman Thiessenin edustalle hollantilaisen purjelaivan kylkeen ja puolentoista viikon pestin jälkeen Kalle nousi kaijalle. Söimme Thiessenillä kevyen lounaan ja sanoimme hyvästit tarkalle ruorimiehelle, joka suuntasi jo heti kohti uusia seikkailuja.

Sinikan kanssa jatkoimme kombinaattia vielä reilut kolmekymmentä mailia ja pysähdyimme suureen Heiligenhavenin satamaan. Tänään on vene siivottu taas kerran yltä ja päältä. Kaupassa on käyty täydentämässä (lähinnä juoma) provianttia. Ilma on ollut hieman lämpöisempi, tuuli ei puske kylmää viimaa satamaan. Huomenna on tarkoitus jatkaa kohti Ruotsin etelärannikkoa. Ehkä pysähdymme Tanskassa, ehkä emme. Luvassa on kuitenkin keveitä tuulia. Katsotaan, kuinka motorointi maistuu.

Itämeri